Sosiaalisessa mediassa leviää hauska villitys (lue: kaksi kaveria teki Facebookissa testin), jossa ihmiset kertovat ensimmäisistä työpaikoistaan. Itsekin olen joskus ollut töissä, ja ainakin sen tähän humpuukiin vaaditut seitsemän kertaa. En kuitenkaan viitsi laittaa tätä Facebookkiin, koska Facebook ei muistaakseni ainakaan aiemminn suvainnut pitkiä jorinoitani tilapäivityksinä. Myöskään, koska se on Facebook.
1. Rakennus työ mies
Rakennustyömieheksi kutsuminen saattaa olla liioittelua minun tiedoillani ja taidoillani, ehkä osuvampi titteli olisi laudankantajan apulainen. Tämä oli kuitenkin työ, jota tuli tehtyä useammassakin välissä, ja jolla rahoitin pääasiassa autokorttini. Enimäkseen hommat kuitenkin koostuivat siitä, että tein asian x, istuskelin vartin piilossa ja kävin kysymässä lisää hommia hengenvetämisen jälkeen. Sinällään on ankeaa tehdä hommaa, josta ei ole yhtään mitään hajua, ja joka kuitenkin vaatii yleensä jonkinnäköistä osaamista. Paitsi jos on virolainen.
Rakennustyömieheksi kutsuminen saattaa olla liioittelua minun tiedoillani ja taidoillani, ehkä osuvampi titteli olisi laudankantajan apulainen. Tämä oli kuitenkin työ, jota tuli tehtyä useammassakin välissä, ja jolla rahoitin pääasiassa autokorttini. Enimäkseen hommat kuitenkin koostuivat siitä, että tein asian x, istuskelin vartin piilossa ja kävin kysymässä lisää hommia hengenvetämisen jälkeen. Sinällään on ankeaa tehdä hommaa, josta ei ole yhtään mitään hajua, ja joka kuitenkin vaatii yleensä jonkinnäköistä osaamista. Paitsi jos on virolainen.
Raksatyypin hommat opettivat oikeastaan sen mitä työ on: päivittäistä, kahdeksan tuntia kestävää hidasta oman sielunsa myymistä. Josta saa rahaa, jolla voi ostaa kivoja juttuja. Kohtuullisen reilu kauppa loppuhätään. Sain myös yhden kesän olla seksikäs raksamies ilman paitaa. Joskin paita pysyi hyvinkin visusti päällä. Mutta pidin oranssia paitaa, joka vastaa vähän omaa ihonväriäni. Myöskin sain "haukut" haapavetisyydestä. Oululaistelaiselta. Pata kattilaa soimaa, etten väittäisi.
2. Palovartija
Työ, joka kirjaimellisesti oli ainoastaan ikkunasta ulos tuijottamista, eli turvesuon palovahdinta. Periaatteessahan hommassa ei saanut tehdä mitään muuta kuin katsoa pihalle, syödä eväitä ja vaihtaa radiosta välillä kanavaa, mutta itse pelasin kännykän sudokupelin puhki joutessani. Vaikeustasosta riippumatta mikä tahansa sudoku lopulta ratkesi viiteen minuuttiin. Helpoimmat ratkesivat puoleen minuuttiin. Kaksi kesää tein tätä, ja koko tänä aikana syttyi tasan yksi tulipalo oman vahtivuoron aikana. Parasta tässä oli toki se, että itse missasin palon ja sain tietää siitä vasta kun joku maan tasalta soitti torniin:
Työ, joka kirjaimellisesti oli ainoastaan ikkunasta ulos tuijottamista, eli turvesuon palovahdinta. Periaatteessahan hommassa ei saanut tehdä mitään muuta kuin katsoa pihalle, syödä eväitä ja vaihtaa radiosta välillä kanavaa, mutta itse pelasin kännykän sudokupelin puhki joutessani. Vaikeustasosta riippumatta mikä tahansa sudoku lopulta ratkesi viiteen minuuttiin. Helpoimmat ratkesivat puoleen minuuttiin. Kaksi kesää tein tätä, ja koko tänä aikana syttyi tasan yksi tulipalo oman vahtivuoron aikana. Parasta tässä oli toki se, että itse missasin palon ja sain tietää siitä vasta kun joku maan tasalta soitti torniin:
"Terve, palaako tuolla"
"En ainakaan hoksaa että palaisi"
"No tuolla noin, valkoista savua nousee"
"Niinpäs näkyykin"
"Mepäs käydään hoitamassa homma"
"Ok"
Bonarina tässä sai vielä kaupan päälle haravoida pihaa alkukesästä, kun turpeen nosto ei ollut vielä alkanut. Hauis kasvoi, tai ainakin kädet olivat aika soseena parin päivän urakan jälkeen. Tästä työstä ehkä paras oppikokemus loppujen lopuksi oli se, mitä absoluuttinen tylsyys on. Se on nimittäin aika puuduttava tunne pitemmän päälle. Ja kyllä se sudokukin vielä ratkeaa aika nopsaan, saa tulla haastamaan jos arvelee kykenevänsä voittamaan.
3. DJ
Bonarina tässä sai vielä kaupan päälle haravoida pihaa alkukesästä, kun turpeen nosto ei ollut vielä alkanut. Hauis kasvoi, tai ainakin kädet olivat aika soseena parin päivän urakan jälkeen. Tästä työstä ehkä paras oppikokemus loppujen lopuksi oli se, mitä absoluuttinen tylsyys on. Se on nimittäin aika puuduttava tunne pitemmän päälle. Ja kyllä se sudokukin vielä ratkeaa aika nopsaan, saa tulla haastamaan jos arvelee kykenevänsä voittamaan.
 |
| Palovartijasta ei löytynyt kuvaa, tämä oli toiseksi paras vaihtoehto. |
3. DJ
Toistaiseksi pisin työsuhteeni oli tämä DJ-urakka, jota jaksoin melkein kaksi vuotta. Pääasiassa lukiossa soittelin levyjä, jotta saisin kaljarahaa niiksi viikonlopuiksi jolloin en ollut keikkailemassa. Luonnollisesti tämä johti siihen tilanteeseen, että silloin kun minulla oli aikaa ja rahaa lähteä juomaan, kenelläkään muulla ei ollut rahaa. Tai aikaa. Ultimaattinen tavoitehan tällä hommalla oli päätyä maailman kuuluisimmaksi superstara-DJ:ksi, tai ainakin sen verran julkimoksi että saisi reissata maailmalla ja soitella hyvää musiikkia. Sanomattakin selvää että toisin kävi.
Tästä työstä riittäisi kyllä vaikka miten pitkästi juttua, positiivista ja negatiivista. Pääasiassa jokaisen illan voi kuitenkin tiivistää seuraavanlaisesti: aloita ilta, odota kaksi-kolme tuntia että ihmiset löytävät paikalle ja biletä villisti viimeiset n. tunti-puolitoista. Tämäkin työ koostui siis aika pitkälle pelkästä odottelusta. Biisin loppumisen odottelusta. Ihmisten humaltumisen odottelusta. Nukkumaan pääsemisen odottelusta. Eikä tiskin takana edes voinut nappailla kaljaa kun kotia piti ajaa. Kerran tosin sain kokeilla uutta namidrinkkiä.
Loppujen lopuksi sain onneksi yleensä enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Samaan aikaan tosin havaitsin että henkilökohtainen musiikkimakuni ei ehkä ollut kovin monen ihmisen mieleen. Kun muut DJ:t kommentoivat musiikkimakuasi "hiton oudoksi", voi olla että olet ehkä väärällä polulla. Yleensä kun pitäytyi hittilistassa ja ysärissä niin selvisi kuitenkin elämässä hyvinkin pitkälle. Tosin poikkeuksena uran loppupään kapakkakeikat, joissa ei kelvannut kuin kasari ja Kiss. Tämä olikin se syy miksi lopetin, ja mikä vähän latisti unelmat superstara-DJ:n urasta.
Tästä työstä riittäisi kyllä vaikka miten pitkästi juttua, positiivista ja negatiivista. Pääasiassa jokaisen illan voi kuitenkin tiivistää seuraavanlaisesti: aloita ilta, odota kaksi-kolme tuntia että ihmiset löytävät paikalle ja biletä villisti viimeiset n. tunti-puolitoista. Tämäkin työ koostui siis aika pitkälle pelkästä odottelusta. Biisin loppumisen odottelusta. Ihmisten humaltumisen odottelusta. Nukkumaan pääsemisen odottelusta. Eikä tiskin takana edes voinut nappailla kaljaa kun kotia piti ajaa. Kerran tosin sain kokeilla uutta namidrinkkiä.
Loppujen lopuksi sain onneksi yleensä enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta. Samaan aikaan tosin havaitsin että henkilökohtainen musiikkimakuni ei ehkä ollut kovin monen ihmisen mieleen. Kun muut DJ:t kommentoivat musiikkimakuasi "hiton oudoksi", voi olla että olet ehkä väärällä polulla. Yleensä kun pitäytyi hittilistassa ja ysärissä niin selvisi kuitenkin elämässä hyvinkin pitkälle. Tosin poikkeuksena uran loppupään kapakkakeikat, joissa ei kelvannut kuin kasari ja Kiss. Tämä olikin se syy miksi lopetin, ja mikä vähän latisti unelmat superstara-DJ:n urasta.
4. Kassasetämieshenkilö
Tähän työhön pääseminen oli varmaankin elämäni kovin saavutus. Pääsin Prismaan työhaastatteluun, jossa todettiin että vajaasta 1000:sta hakijasta oltiin karsittu 20 haastatteluun, josta sitten valittiin muutama lopulliseen hommaan. Tarkkaan en muista miten monta, mutta ihan kaikkia ainakaan ei valittu. Unelmien työpaikka siis ilmeisesti. Sen tiedän, että yksi henkilö, joka oli kanssani samassa haastattelussa, työskentelee yhä samassa Prismassa.
Tähän työhön pääseminen oli varmaankin elämäni kovin saavutus. Pääsin Prismaan työhaastatteluun, jossa todettiin että vajaasta 1000:sta hakijasta oltiin karsittu 20 haastatteluun, josta sitten valittiin muutama lopulliseen hommaan. Tarkkaan en muista miten monta, mutta ihan kaikkia ainakaan ei valittu. Unelmien työpaikka siis ilmeisesti. Sen tiedän, että yksi henkilö, joka oli kanssani samassa haastattelussa, työskentelee yhä samassa Prismassa.
Työ itsessään oli yhtä puuduttavaa ajan loppumisen odottelua kuin palovartijan hommakin, mutta tässä joutui vielä kaiken pahan lisäksi olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Positiivista oli kuitenkin se, että nyt voin täysillä samaistua netissä oleviin "asiakkaat - vitun rasittavia kusipäitä" -meemeihin. Joskin muistan edelleenkin ensimmäisen asiakkaani, joka oli huippumukava. Ja joskus joku oli jopa vaivautunut kirjoittamaan sellaisen asiakaspalautelappusen, jossa minua oli kehuttu "reippaasta toiminnasta". Ja kahvihuoneessa oli _aina_ eilisiä pullia. Eli varsin hyvä paikka.
5. Tutkimusavustaja
Ensimmäinen kerta, kun pääsin niin sanotusti oman alan hommiin, oli kun päädyin yliopistolle "tutkimusavustajaksi". Käytännössä tämä oli vain hienompi termi kesähessulle. Itse työ koostui pääasiassa tee-mitä-haluat tyyppisestä toiminnasta, eli "tieteellisestä tutkimuksesta". Loppujen lopuksi tämä kohdallani päätyi tarkoittamaan kandidaatintyön kirjoittamista tietoturvatestaamisesta, samasta aiheesta josta muuten tein myös diplomityön.
Ensimmäinen kerta, kun pääsin niin sanotusti oman alan hommiin, oli kun päädyin yliopistolle "tutkimusavustajaksi". Käytännössä tämä oli vain hienompi termi kesähessulle. Itse työ koostui pääasiassa tee-mitä-haluat tyyppisestä toiminnasta, eli "tieteellisestä tutkimuksesta". Loppujen lopuksi tämä kohdallani päätyi tarkoittamaan kandidaatintyön kirjoittamista tietoturvatestaamisesta, samasta aiheesta josta muuten tein myös diplomityön.
Yliopistolla työskennellessä tuli totuteltua ehkä vähän rennompaan työskentelytahtiin. Herkästi nimittäin kun annetaan kesätyöntekijälle vapaat kädet, käy niin että kesätyöntekijä laittaa testit pyörimään ja alkaa selata hassuja kuvia. Tämä kesä oli itse asiassa kesä, jolloin löysin Imgurin, tuon tuottavuuden erittäin herkästi tappavan nettisivun. Toisaalta, laiskottelun vastapainoksi homma pakotti ottamaan vastuuta omasta tekemisestä, sillä muuten olisi esimerkiksi se kandikin jäänyt tekemättä.
6. Suomen kielen opettaja
Myönnettäköön, minulla ei ehkä ole pedagogista opettajan pätevyyttä. Tai muutakaan pätevyyttä sen puoleen, paitsi se, että satun puhumaan ja kirjoittamaan suomea kohtuullisen sujuvasti. Kaikkihan alkoi siitä, kun olin Puolassa vaihdossa ja asuntolan huoneen ovesta marssi läpi iso mies, joka totesi "I have an offer for you". Tässä vaiheessa vähän jännitti, että liittyykö tähän tarjoukseen jotain johon liittyy herääminen viikon päästä roskiksesta kilon paloihin pilkottuna.
Onneksi kyse ei ollut suomen kielen opettamista kummemmasta asiasta. Tyyppi rustasi työsopimuksen siinä paikalla, kun mustekynällä hän kirjoitti varsin virallisen kuuloisen runon antamani monisteen kääntöpuolelle, johon sitten itse tuhersin vähän epäröiden nimen. Ilmeisesti tarjonta oli niukkaa kun minäkin kelpasin opettajaksi. Yhä edelleen mietin, kuinka uppo-outo kielikoulun pitäjä sai tietää minusta.
Oma patentoitu opetusmetodini oli se, että tuntia edeltävänä iltana luin oppikirjasta luvun, jonka sitten selitin ääneen seuraavana päivänä oppilaille. Oppitunnit olivat lauantaina, ja saattoi käydä niin että kerran tai kaksi tunteja pidettiin pienehkössä krapulassa. Lopputulos oli kuitenkin varmaankin ihan hyvä, sillä sain palkaksi oppilailta mukin. Palkkoja jäi vähän rästiin, mutta en toisaalta jaksanut pahoittaa mieltäni tästä kun pääsin tekemään jotain mielenkiintoista ja uutta. Työkin opetti kaikkea mahdollista suomen kielestä vieraisiin kulttuureihin ja tyhmien ideoiden toteuttamisesta siihen, että tajusin oikeastaan pitäväni opettamisesta.
Onneksi kyse ei ollut suomen kielen opettamista kummemmasta asiasta. Tyyppi rustasi työsopimuksen siinä paikalla, kun mustekynällä hän kirjoitti varsin virallisen kuuloisen runon antamani monisteen kääntöpuolelle, johon sitten itse tuhersin vähän epäröiden nimen. Ilmeisesti tarjonta oli niukkaa kun minäkin kelpasin opettajaksi. Yhä edelleen mietin, kuinka uppo-outo kielikoulun pitäjä sai tietää minusta.
Oma patentoitu opetusmetodini oli se, että tuntia edeltävänä iltana luin oppikirjasta luvun, jonka sitten selitin ääneen seuraavana päivänä oppilaille. Oppitunnit olivat lauantaina, ja saattoi käydä niin että kerran tai kaksi tunteja pidettiin pienehkössä krapulassa. Lopputulos oli kuitenkin varmaankin ihan hyvä, sillä sain palkaksi oppilailta mukin. Palkkoja jäi vähän rästiin, mutta en toisaalta jaksanut pahoittaa mieltäni tästä kun pääsin tekemään jotain mielenkiintoista ja uutta. Työkin opetti kaikkea mahdollista suomen kielestä vieraisiin kulttuureihin ja tyhmien ideoiden toteuttamisesta siihen, että tajusin oikeastaan pitäväni opettamisesta.
7. Android-sovelluskehittäjä
Tämä taas oli ensimmäinen työni varsinaisena koodiapinana, jota teinkin jopa kahdessa eri start-upissa. Ensimmäisessä paikassa tein sovellusta, jonka julkaisuaikataulu vähän venähti. Itse asiassa tätä kirjoittaessa katsoin pitkästä mitä sovellukselle kuuluu, ja se on ilmeisesti viimein päässyt softlaunchista pihalle. Ainakin sain sen viimein omalle kännykälle asennettua. Sitä pitemmälle en päässyt, sillä sisäänkirjautuminen ilmoittaa aina epäonnistumisesta. Kahden vuoden odottaminen ei siis aivan ollut sen väärti.
Jos tästä jotain kuitenkin jäi käteen, niin se oli vahva päätös siitä että vastikkeetta en enää ikinä työskentele. Raha ei välttämättä ole se pakollinen vastike, mutta työstä kuitenkin kuuluisi saada jotain muutakin kuin pari hassua opintopistettä (joille ei lopulta tullut käyttöä). Tämän nyt pitäisi olla itsestään selvää, mutta on tajuttoman vaikea pitää itsensä motivoituneena projektissa, josta saa "ehkä joskus jotain". Toisaalta, tämän työn kautta sain palkallisen kesätyön samassa hommassa eri firmassa, joten eiköhän sekin ole sitä "jotain". Ja hyvän mielenkin sain, tavallaan.
Harmi, että ammatteihin ei sisältynyt automekaanikkoa, sillä tänään auton moottorin vikavalo syttyi. Kun vikavalo syttyy ilman sen kummempaa selitettä, se tuntuu jotakuinkin samalta kuin jos asiakkaan valitus tehdystä työstä on tasoa "tää ei toimi". Huomenna korjaamolle. Harmi ettei ammatteihin myöskään sisältynyt "jossian määrin kompetentti tyyppi", sillä taisin vahingossa pukata tämän luonnoksen etuajassa pihalle. Oho.
Jos tästä jotain kuitenkin jäi käteen, niin se oli vahva päätös siitä että vastikkeetta en enää ikinä työskentele. Raha ei välttämättä ole se pakollinen vastike, mutta työstä kuitenkin kuuluisi saada jotain muutakin kuin pari hassua opintopistettä (joille ei lopulta tullut käyttöä). Tämän nyt pitäisi olla itsestään selvää, mutta on tajuttoman vaikea pitää itsensä motivoituneena projektissa, josta saa "ehkä joskus jotain". Toisaalta, tämän työn kautta sain palkallisen kesätyön samassa hommassa eri firmassa, joten eiköhän sekin ole sitä "jotain". Ja hyvän mielenkin sain, tavallaan.
 |
| Tätä kuvaa ei edes tarvinnut muokata |
Harmi, että ammatteihin ei sisältynyt automekaanikkoa, sillä tänään auton moottorin vikavalo syttyi. Kun vikavalo syttyy ilman sen kummempaa selitettä, se tuntuu jotakuinkin samalta kuin jos asiakkaan valitus tehdystä työstä on tasoa "tää ei toimi". Huomenna korjaamolle. Harmi ettei ammatteihin myöskään sisältynyt "jossian määrin kompetentti tyyppi", sillä taisin vahingossa pukata tämän luonnoksen etuajassa pihalle. Oho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti