Rullaati rullaa

Ostin sitten rullaluistimet. Osittain tarkkaan harkittuna liikkeenä, jonka tarkoituksena on lisätä liikuntaa, osittain spontaanina heräteostoksena kun kerran halvalla sain. Joka tapauksessa, nyt olen enemmän tai vähemmän pakotettu opettelemaan tätä kesäihmisten suosimaa lajia. Rullaluistelijat, jotka eivät älyä väistää ketään, ovat kyllä keskimäärin ihmisiä jotka aiheuttavat eniten raivoa. Erityisesti jos luistelijalla sattuu vielä olemaan sellaiset kepit joilla lykittään lisää vauhtia.

Halvimmat mitä rahalla saa. Hyvä puoli tässä on se, että loppujen lopuksi kaikki rullaluistimet näyttävät samalta, joten kukaan ei saa tietää minun olevan köyhä.

Pikaisen kokeilun perusteella luistelu ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Tai ainakin verrattuna normaaliin jäällä luisteluun, jarruttaminen on vaikeampaa, kääntyminen on vaikeampaa ja vauhdin kerääminen on vaikeampaa. Pystyssä pysyminen on vaikeampaa. Kaikki on vaikeampaa. Asiaa eivät suoranaisesti auta paksut ja tönköt suojavarusteet, jotka ovat ilmeisen tärkeitä hengissä pysymisen kannalta. Erityisesti nykyisellä taitotasolla. Kaiken tämän päälle vielä jalat ja selkä tulevat kipeiksi.

Jotakuinkin tähän tyyliin.

Onneksi vain kahdesti on tullut vasta kaaduttua. Täysin sattumalta ja mitenkään tähän liittymättä myös tasan kahdesti on tullut rullisteltua. Ensimmäisellä kaatumiskerralla rymähdin kontilleen maahan, mikä sai minut tuntemaan itseni erittäin tyytyväiseksi siitä, että ostin kaikki mahdolliset suojukset. Toisella kerralla taasen tuuskahdin perseelleen niin komeasti kuin vain voi. Valitettavasti pyrstöpanssaria ei vielä ollut myytävänä, joten tämä kävi jo jossain määrin kipeää.

Jotakuinkin näin se meni, joskin laskeutuminen ei tapahtunut aivan luistimille.

Kova tavoite kuitenkin on, että kesän loppuun mennessä osaisin luistella niin hyvin ettei tarvitsisi hävetä julkisella paikalla. Tai ainakin tekniikka olisi niin kehittynyt, ettei joka ikisellä luistelukerralla tarvitsisi kokeilla asfaltin kovuutta suojuksilla. Veikkaan nimittäin että enemmän luistelijan kuin tien pinta pehmenee jatkuvalla könyämisellä. Voltin jos saisi tehtyä (tarkoituksella) niin se olisi kiva bonus.

Jos tätä paremmalta näyttää niin nostan itselleni kuvitteellista hattua. Tosin hiekalle kaatuminen on varmasti pehmeää.