Juhannus oli ja meni

Viime jaksossa jäimme jännittävään tilanteeseen, jossa tarinan sankari jätti päivittämättä blogia pitkään hetkeen. Tässä jaksossa tälle kaikelle kuitenkin löytyy selitys.

Kävi nimittäin niin, että töissä piti kiirettä. Sen enempää NDA:ta rikkomatta voinen todeta, että kävin tällä viikolla elämäni ensimmäisellä työmatkalla Itä-Suomessa rymistelemässä ja kenttätestailemassa härveleitä. Matkalla ei siis voinut kauheasti kirjoitella. Reissu vaati myös aika paljon valmistelua, ja päivät venyivät jonkin verran alku- ja loppupäistä. Ennen matkaa ei siis jaksanut hirveästi kirjoitella. Joka tapauksessa, matka oli jymymenestys, ja näin ehkä isoimmat paarmat ja ampiaiset ikinä. Mäkäräisiä ja hyttysiäkin löytyi, mutta ne olivat tavallisen kokoisia. Off oli kuitenkin kovalla käytöllä.

Mukava lähteä ajelemaan kotia kohti kun auton sivulasit näyttävät tältä.

Ja matkan jälkeen olikin sitten juhannus, joka kului erinäisiä asioita puuhaillessa. Aattona tuli illasta käytyä grillaamassa. Ongelmaksi tosin muodostui se, että suurin osa grillipaikoista on yllättäen varattu kun ulkona on hyvä sää ja juhannus. Onneksi melkein tyhjä nuotiopaikka löytyi. Epäonneksi paikalla jo olleet ihmiset olivat pitämässä raamattupiiriä. Nakit, halloumit ja vaahtokarkit sai kuitenkin grillattua, ja tilanteesta selvittiin vain yhdellä käännytysyrityksellä: "minä olin 37 vuotta kadoksissa ennen kuin tajusin mikä elämässä on oikeasti tärkeää" ja päälle hengellinen laulu.

Kuva lainattu avokin Instagram-tililtä. Itse keskityin niin intensiivisesti kyrsän tuijottamiseen että kuvien ottaminen unohtui.

Varsinainen juhannuspäivä meni puolestaan lautapelaillessa. Aikuisten lautapelit ovat mielenkiintoisia: löytyy tusinoittain kortteja, nappuloita, poletteja ja ties mitä jänniä härpäkkeitä. Suuhun mahtuvien osien määrän lisäksi aikuisten lautapeleistä löytyy myös yksi ratkaiseva ero lasten lautapeleihin: niissä on yleensä taidolla ja strategialla merkittävämpi osuus kuin pelkällä tuuriin luottamisella. Tämä selittääkin sen, miksi lähes poikkeuksetta sijoitun häntäpäähän näissä peleissä. Periaatteessa sain tosin ajatuksen omaan lautapeliin, jota voisi ehkä miettiä vielä lisää. Jos ehtii.

Koirat kävivät myös uimassa. Tai toinen kävi, vanhempi on sen verran hienohelma ettei kastaudu ellei ole aivan pakko. Nytkään ei tarvinnut uida, kun pienempi heppu haki lelun aina rantaan.

Ja nyt sunnuntaina ajan vei TIS-100, peli, joka myy itseään lauseella "It’s the assembly language programming game you never asked for!". En tiedä miten helposti sisäistettävä peli on ihmiselle, joka ei ole harrastanut tietotekniikkaa, mutta itse en ole harrastanut assemblyä kuutta tuntia pitempään ja kohtuullisesti alkoi homma edetä. Tosin jos ohjelma nakittaa heti kärkeen tulostamaan toistakymmentäsivua pitkän arkkitehtuuri- ja käskykantaspeksin, ei kyseessä ilmeisesti ole mikään kovin kasuaali tapaus.

Toisaalta, jos käskykanta-/arkkitehtuurispeksin saa pysymään kasassa yhdellä niitillä, on kyseessä aika ohkainen speksi.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että peli näyttää myös kavereiden suoritukset, ja tietenkään sitä ei voi huonommaksi jäädä. Harmi vain, että tähän mennessä olen jäänyt jokaisessa tehtävässä huonommaksi. Erityispainetta hommaan tuo se, että tietotekniikkaa opiskelleena, harrastavana ja ammatikseen tekevänä tulee pakonomainen tarve olla hyvä juuri tässä pelissä. Tämänkin tekstin kirjoitus viivästyi jopa useita minuutteja kun yritin vaihtelevalla menestyksellä todistaa itselleni etten ole idiootti. TIS-100 on samaan aikaan paras ja paskin peli mitä olen hetkeen pelannut.

Tämä kuva kertoo aika hyvin miltä TIS-100:n pelaaminen tuntuu

Tänään ostin myös pullaa. Oli 30%:n alennuksessa.

Stupid sexy korvapuusti. Onko tämä sitä seksismiä?

Sain kuin sainkin jälleen kerran "kaksi tekstiä viikossa"-kiintiön täyteen. Ensi viikolla sitten ulkomaille Kööpenhaminaan, joten saattaa olla että tahti taas hidastuu. Ennakkotärinöissäni ostin Fazerin Copenhagen suklaata, josta pystyi voittamaan kääreen mukaan "city freebien", mikä ikinä se sitten onkaan. Itse voitin "katseluoikeuden" videoon (=web-sivu, johon on upotettu privaatti YouTube-pätkä) , jossa joku tyyppi kertoo köpiksestä. Jeejee, wörttiä.