Nuoriso on tyhmää. Aivan helvetin tyhmää. Tai ainakin tyhmempää kuin silloin kun itse olin nuori, tästä varmasti voimme olla kaikki yhtä mieltä. Nykyteinit eivät osaa muuta tehdä kuin ruikuttaa, kitata bensaa nurkan takana vanhemmilta salaa ja räpylöidä kännyköidä. Näiden turhakkeiden tulisi kasata itsensä, elämänsä ja alkaa tekemään tuottavaa työtä.
Toinen seikka, mistä kaikki ovat varmasti yhtä mieltä, on se että Suomi on kriisissä. En nyt muista mikä yhteiskuntasopimuksen tilanne tällä hetkellä on, sillä sitä on vatkattu edestakaisin jo hyvä tovi. En oikeastaan edes tiedä mikä se tarkalleen on, mutta sen tiedän että se on tärkeä. Erittäin tärkeä. Muistaakseni yksi pointti oli, että minun pitäisi työskennellä joka päivä kuusi minuuttia pidempään. Muuten Suomi päätyy kriisin sijasta vakavaan kriisiin, ja se se vasta ankeaa olisi. Vai oliko se nyt se kilpailukykysopimus. Vai Pähkinäsaaren sopimus.
Paras käyrä on ylöspäin osoittava käyrä ;-----)
Viimeinen, ja tärkein, asia tässä mysteeripalapelissä on klikkiotsikot. Otsikot, joissa yksinkertainen asia on kirjoitettu mahdollisimman haastavasti ja asiaa kautta rantain kierrellen. Vanhempaa tietokantasuunnittelijaa hirvittää jatkuvasti pitenevät otsikot ja milloin tietokantaan laitettu title VARCHAR(256) sarakkeen merkkimäärä loppuu kesken. Tavallisia kuolevaisia nämä lähinnä ärsyttävät muuten vain. Mediataloja otsikot taas innostavat, koska nimensä mukaisesti niistä saa klikkejä, tuota rahan jälkeen internet-kapitalismin arvokkainta resurssia.
Miten nämä kaikki sitten liittyvät toisiinsa, ja miksi nostin ne nyt esiin? Näillä kolmella asialla on merkittävä yhteys, joka on saattanut mennä ihmisiltä ohi. Kun ihminen on tyhmä, hän tarvitsee jotain aivoja stimuloivaa. Klikkiotsikot muodostavat hyviä sana-arvoituksia ja puuhapähkinöitä, joilla nämä tulevaisuuden toivot pääsevät hämmentämään harmaita aivosolujaan. Hehän jatkuvasti muutenkin jo näpertävät kännyköitään ja surffailevat intterin netissä, joten nämä nämä pulmat tulevat väistämättä heille tutuiksi.
Nuorisoa kehittämässä itseään.
Kun näiden ihmelapsien aivot on viritetty huippukuntoon, heillä riittää elämässä älyä ja kykyä sorvata vaikka tuhat yhteiskunta- ja kilpailukykysopimusta jos niikseen tulee. Näillä sitten pannaan Suomi kuntoon, nostetaan maamme maailmantalouden veturiksi ja kammetaan tämä maailma laskusuhdanteesta kohti korkeinta kärkeä. Joten seuraavan kerran kun Ilta-Sanomien kysymysmerkkiin päättyvä otsikko ärsyttää tai teini tuijottaa kännykkää tarpeettoman intensiivisesti, kannattaa muistaa iso kuva. Ilman sitä kuvaa voi olla, että tuntemamme maailma luhistuu kasaan hyvinkin pian.
Jos ei tällä älykkyysosamäärä tuplaannu niin en tiedä millä.
IRC-galleria elää ja voi. Jotenkuten. Suurimalla osalla alle 30-vuotiaista on varmaankin jossain vaiheessa elämää ollut vaihe, jossa on kuulunut IRC-galleriaan. Suurin osa näistä ihmisistä tuskin koskaan irkkasi, vaikka alun alkujaan "galtsu" oli juuri irkkaajien naamojen tuijottamista varten. Itsekin käytin IRC-galleriaa villeinä yläaste- ja lukiovuosina. Enkä irkannut. Tämän jälkeen aloin irkata ja lopetin gallerian käytön. Järkevä kehityskaari.
Lyhyt koulutus ircin saloihin. Päähän sattuu
IRC-galleriasta parhaiten jäi mieleen se, kuinka olin aika lailla yhtä suosittu siellä kuin oikeassakin elämässä. Päivän kohokohta oli jos sai vieraskirjaan yhden ainokaisen vierailun. Kun harvoin sai kommentin tai jonkin muun notifikaation arvoisen asian, sitä piti makustella viitisen minuuttia ja katsella jännityksellä (1)-tekstiä ylänurkassa ennenkuin klikkasi ja pettyi. Pyysin erästä kaveria näyttämään miltä privaattikommentti näytti, koska en ikinä saanut sellaista.
A boy can dream
Facebookin ilmaantuessa IRC-gallerian suosio kuitenkin hävisi, syystä tai toisesta, ja nettisivusta tuli vähän samanlainen kuin siitä kylän polkupyörästä, jota kierrätetään omistajalta toiselle. Vuonna 2009 suosituimmassa ryhmässä oli reilut 50 000 käyttäjää, nyt alle puolet. Tai ehkä suosio onkin pysynyt samana ja itse kasvoin palvelusta ulos (miten moni nuori kutsui IRQ-galleriaa palveluksi?), mutta itse sivusto on edelleen suosittu esiteinien herutuskanavana. En tiedä tilannetta tarkkaan, enkä enää näin vanhana voi mennä tarkastamaan asiaa joutumatta epäillyksi jonkinnäköisestä ahdistelusta.
Saa nähdä miten monelle mustalle listalle päätyi kun tätä kuvituskuvaa etsiessä. Laatublogin eteen on tehtävä uhrauksia.
Pääasiassa galtsussa itseä ilmaistiin kuvilla. Mikäpä sen parempi tapa todistaa olevansa ihmisjätettä myös tulevaisuudessa kuin postailla itsestään kuvia juomassa alaikäisenä. Itsestäni tosin tuli diplomi-insinööri, mutta se on vähän sama asia. Toinen varsin näppärä keino itseilmaisuun olivat ryhmät. Ryhmiin kasattiin jonkin hauskan otsikon alle läjä ihmisiä, ja tämä hillitön ryhmänimi näkyi sitten omassa profiilissa. Näin pystyi varmistamaan, että kaikki varmasti saivat tietää miten kovasti rööki maistuu, vaikka profiilissa iäksi mainittiinkin 16,23 vuotta.
Mitähän tälle kaverille kuuluu nykyään. "Elämä on vittujen elämä" on kyllä lentävä lause, joka on omaan elämään jäänyt pyörimään.
Valitettavasti olen poistanut oman profiilin, joten en enää muista mihin ryhmiin kuuluin. Koitin kuitenkin selailla suosituimpia ryhmiä jos saisin herätettyä joitain (myötä)häpeän tunteita itsessäni, ja mielestäni menestyin tässä tavoitteessa äärettömän hyvin. Alla parhaimpia yhteisöjä, joista ainakin osaan kuuluin:
jos nauru pidentää ikää,ette pääse must ikinä eroo Elämänkatsomus ja filosofia 8232 jäsentä
Tottakai koko palvelun viidenneksi suosituin ryhmä on pitänyt kirjoittaa näin hirveällä kirjoitusasulla. Onneksi nauru ei konkreettisesti pidennä elämää, joten tämä kirjoitustyyli jäänee lyhytaikaiseksi. Kaikki on laillista jos ei jää kiinni Elämänkatsomus ja filosofia 5944 jäsentä
Lakiteknisestä näkökulmasta tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Lakimies voi olla eri mieltä. Ja lakimieskin voi olla itsensä kanssa eri mieltä riippuen siitä puolustaako vai syyttääkö hän jotakuta. Älä valita tykkäät kuitenkin Muut 5329 jäsentä
That's what Bill Cosby said. Bill Cosby onkin varmaan edellisen ryhmän nimen kanssa samaa mieltä. Joskin hän teki tymästi ja jäi kiinni.
Hauskaahan tässä on se.
Ilman musaa ei voi elää Musiikki 4737 jäsentä
Oikeastaan voi. Nuorempana ei vain ollut mitään tekemistä, jolloin musiikkia tuli kuunneltua jatkuvasti, jolloin se tuntui "siltä jutulta". Nyt aikuisena tietää, että ilman ruokaa ei voi elää. Ulkonäköön Ihastutaan Sisimpään RakastutaanRakkaus 3604 jäsentä
Diippii shittii. Periaatteessa kai se juttu näin menee. Mutta entä jos on objektofiili ja rakastuu putkeen? Sen sisällä ei ole mitään. Onko kyseessä vain pinnallinen suhde? Siinäpä illaksi pähkäilemistä. Ajattelemme kaiken kaksimielisesti Harrastukset 3485 jäsentä
Tähän kyllä varmasti kuuluin, koska mielestäni oli hauskaa nauraa jokaiselle jutulle, johon tissi tai perse jollain tavalla liittyi. On se edelleenkin, mutta en myönnä sitä. Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan? Elämänkatsomus ja filosofia 3336 jäsentä
Jos joku, koskaan, ikinä, missään on saavuttanut jonkinlaista menestystä tällä lauseella, haluan tietää. Menestykseksi ei lasketa turpasaunaa, vaikka siinä ihmiskosketukseen pääseekin. Musiikin kuunteluni ei rajoitu näihin bändeihin.Musiikki 2651 jäsentä
Jostain syystä itse koin tärkeäksi laittaa tuhat eri bändiä profiiliin ja vielä tämän päälle, vaikka lopputulos taisi olla että ketään ei kiinnostanut. Paitsi minua itseäni tietysti. Tupakka tappaa, mut voihan porkkanaankin tukehtua? Mielipiteet 2045 jäsentä
Tupakkaankin voi tukehtua jos tälle linjalle lähdetään. Ja toisaalta, porkkanakin tappaa oikein käytettynä. Naisia ei saa lyödä, niitä kuuluu iskeä ;)Rakkaus 2020 jäsentä
Itse olen eri mieltä. Saatoin tosin kyllä kuulua tähän ryhmään. Ei sillä mitään vaikutusta ollut saantionneen. Tai sitten nimenomaan oli. Ketään en kuitenkaan iskenyt enkä lyönyt. Jämpti on näin.
Vakuuttava kuva Juha Miedosta vielä tähän väliin.
Hymyile eikä kukaan huomaa että sinuun sattuu Muut 1939 jäsentä
Tämän ryhmän sisältö vakavaa, kuten nimestä voi päätellä. Jollakin on paska poikaystävä, toisella on koeviikko ja kolmannella muuten vain ranteet auki. Itse voin samaistua näistä koeviikkoon.
Olin nuorempana aika tyhmä. Vanhempana asiat eivät ole paljoa kehittyneet. Eivätkä varmaan kehity tulevaisuudessakaan. Kuuden vuoden päästä luen tätä, häpeän ja poistan blogin. Aivan kuten tein IRC-gallerian profiilille.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Edit: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on virhe ja vale, tämä ei pääty tähän. Kirjoitin jatkoa. Niihin kuviin, niihin tunneliin.
Viime jaksossa jäimme jännittävään tilanteeseen, jossa tarinan sankari jätti päivittämättä blogia pitkään hetkeen. Tässä jaksossa tälle kaikelle kuitenkin löytyy selitys.
Kävi nimittäin niin, että töissä piti kiirettä. Sen enempää NDA:ta rikkomatta voinen todeta, että kävin tällä viikolla elämäni ensimmäisellä työmatkalla Itä-Suomessa rymistelemässä ja kenttätestailemassa härveleitä. Matkalla ei siis voinut kauheasti kirjoitella. Reissu vaati myös aika paljon valmistelua, ja päivät venyivät jonkin verran alku- ja loppupäistä. Ennen matkaa ei siis jaksanut hirveästi kirjoitella. Joka tapauksessa, matka oli jymymenestys, ja näin ehkä isoimmat paarmat ja ampiaiset ikinä. Mäkäräisiä ja hyttysiäkin löytyi, mutta ne olivat tavallisen kokoisia. Off oli kuitenkin kovalla käytöllä.
Mukava lähteä ajelemaan kotia kohti kun auton sivulasit näyttävät tältä.
Ja matkan jälkeen olikin sitten juhannus, joka kului erinäisiä asioita puuhaillessa. Aattona tuli illasta käytyä grillaamassa. Ongelmaksi tosin muodostui se, että suurin osa grillipaikoista on yllättäen varattu kun ulkona on hyvä sää ja juhannus. Onneksi melkein tyhjä nuotiopaikka löytyi. Epäonneksi paikalla jo olleet ihmiset olivat pitämässä raamattupiiriä. Nakit, halloumit ja vaahtokarkit sai kuitenkin grillattua, ja tilanteesta selvittiin vain yhdellä käännytysyrityksellä: "minä olin 37 vuotta kadoksissa ennen kuin tajusin mikä elämässä on oikeasti tärkeää" ja päälle hengellinen laulu.
Kuva lainattu avokin Instagram-tililtä. Itse keskityin niin intensiivisesti kyrsän tuijottamiseen että kuvien ottaminen unohtui.
Varsinainen juhannuspäivä meni puolestaan lautapelaillessa. Aikuisten lautapelit ovat mielenkiintoisia: löytyy tusinoittain kortteja, nappuloita, poletteja ja ties mitä jänniä härpäkkeitä. Suuhun mahtuvien osien määrän lisäksi aikuisten lautapeleistä löytyy myös yksi ratkaiseva ero lasten lautapeleihin: niissä on yleensä taidolla ja strategialla merkittävämpi osuus kuin pelkällä tuuriin luottamisella. Tämä selittääkin sen, miksi lähes poikkeuksetta sijoitun häntäpäähän näissä peleissä. Periaatteessa sain tosin ajatuksen omaan lautapeliin, jota voisi ehkä miettiä vielä lisää. Jos ehtii.
Koirat kävivät myös uimassa. Tai toinen kävi, vanhempi on sen verran hienohelma ettei kastaudu ellei ole aivan pakko. Nytkään ei tarvinnut uida, kun pienempi heppu haki lelun aina rantaan.
Ja nyt sunnuntaina ajan vei TIS-100, peli, joka myy itseään lauseella "It’s the assembly language programming game you never asked for!". En tiedä miten helposti sisäistettävä peli on ihmiselle, joka ei ole harrastanut tietotekniikkaa, mutta itse en ole harrastanut assemblyä kuutta tuntia pitempään ja kohtuullisesti alkoi homma edetä. Tosin jos ohjelma nakittaa heti kärkeen tulostamaan toistakymmentäsivua pitkän arkkitehtuuri- ja käskykantaspeksin, ei kyseessä ilmeisesti ole mikään kovin kasuaali tapaus.
Toisaalta, jos käskykanta-/arkkitehtuurispeksin saa pysymään kasassa yhdellä niitillä, on kyseessä aika ohkainen speksi.
Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että peli näyttää myös kavereiden suoritukset, ja tietenkään sitä ei voi huonommaksi jäädä. Harmi vain, että tähän mennessä olen jäänyt jokaisessa tehtävässä huonommaksi. Erityispainetta hommaan tuo se, että tietotekniikkaa opiskelleena, harrastavana ja ammatikseen tekevänä tulee pakonomainen tarve olla hyvä juuri tässä pelissä. Tämänkin tekstin kirjoitus viivästyi jopa useita minuutteja kun yritin vaihtelevalla menestyksellä todistaa itselleni etten ole idiootti. TIS-100 on samaan aikaan paras ja paskin peli mitä olen hetkeen pelannut.
Tämä kuva kertoo aika hyvin miltä TIS-100:n pelaaminen tuntuu
Tänään ostin myös pullaa. Oli 30%:n alennuksessa.
Stupid sexy korvapuusti. Onko tämä sitä seksismiä?
Sain kuin sainkin jälleen kerran "kaksi tekstiä viikossa"-kiintiön täyteen. Ensi viikolla sitten ulkomaille Kööpenhaminaan, joten saattaa olla että tahti taas hidastuu. Ennakkotärinöissäni ostin Fazerin Copenhagen suklaata, josta pystyi voittamaan kääreen mukaan "city freebien", mikä ikinä se sitten onkaan. Itse voitin "katseluoikeuden" videoon (=web-sivu, johon on upotettu privaatti YouTube-pätkä) , jossa joku tyyppi kertoo köpiksestä. Jeejee, wörttiä.
26.2 miljardia euroa on paljon rahaa. Sillä saisi esimerkiksi 131 miljardia muumitikkaria. Tai yhden LinkedInin. Mutta miten paljon sillä saa kaljaa? Kysymys vaikuttaa näennäisen helpolta. Esimerkiksi jos yksi tölkki maksaa 0.95 euroa, saa sillä noin 27.6 miljardia olutta. Mutta entäs sitten kun tölkeistä saa 15 sentin pantin, jolloin rahaa on taas käytettävissä naminamijuomaan? Tätä varten täytyy luoda matemaattinen malli.
Viimeksi kun yritin tehdä matemaattisia yhtälöitä tekoälyn kurssilla, assari totesi että "sovitaan että en nähnyt näitä niin saat paremman arvosanan". En tiedä onko tämä sen parempi.
Lyhkäisyydessään, alkutilanteessa on 26.2 miljardia rahaa, joilla ostetaan niin monta 0.95 euron olutta kuin pystytään. x kertoo saatujen tölkkien määrän. Tämän jälkeen palautetaan tölkit, joista saadaan 15 senttiä kappaleelta, ja saaduilla tölkkirahoilla ostetaan taas kerran niin monta olutta kuin pystytään. Tämä toistetaan äärettömän monta kertaa. Malli ei ota huomioon osittaisia oluttölkkejä.
Koska olen insinööri, en jaksa alkaa ratkomaan tätä sen tarkemmin. Sen sijaan lasken "riittävän hyvän" estimaatin 1000:lla iteraatiolla. Tällä tavalla pystytään arvioimaan, että oluita pystyy ostamaan 32445820433 kappaletta, joka vastaisi 10815273477:tta (10815 miljoonaa) litraa. Esimerkin vuoksi Suomessa myytiin vuonna 2015 yhteensä 420.9 miljoonaa litraa, joten varsin mukava määrä olisi kyseessä.
Tokihan nyt ajattelemme kaikki samaa asiaa. Kuinka ison uima-altaan näillä rahoilla pystyisi ostamaan, jotta sen pystyisi vielä täyttämään oluella? Tätä varten aluksi pitää tietää uima-altaan keskimääräinen kuutiohinta. Referenssinä käytin uimari.netistä löytyviä premium-uima-altaita (koska tottakai premium), ja niiden hintoja. Arviona on käytetty 48.08 euron kuutiohintaa, joka on laskettu kolmen suurimman soikean altaan tilavuutta ja hintaa käyttäen.
Kuutioon olutta uppoaa 1000 litraa, eli n. 3000 tölkkiä. Lopullinen kuutiomäärä saadaan jakamalla kokonaisrahasumma yhden kuution hinnalla. Täysi kuutiomäärä on 9040468 kuutiometriä, joka vastaa noin 2800:aa suurinta uima-allasta mitä uimari.net tarjoaa. Kahden metrin syvyydellä tämä vastaisi neliön muotoista allasta, jonka sivun pituus on 2126 metriä. Siinä riittää oluenmakuista kroolattavaa.
Tämä laskee uima-altaan kuutioiden määrän. Laitoin toisenkin kaavan vaikka varmaan tarvetta sille ei ollut, sillä oli mukava harjotella LaTeXin käyttöä.
Pahoittelut että en ole matemaatikko, ja pidätän oikeuden laskuvirheisiin. Suoraan sanottuna olisin yllättyneempi jos numerot täsmäisivät. Tämä ideakaan laskea näitä numeroita ei ollut itsekeksitty. Mutta suoraan sanottuna ja loppujen lopuksi, kyllä sillä 26.2 miljardilla aika älyttömän määrä olutta saisi.
Niinhän siinä kävi, että sain ensimmäisen sairauden, joka vaatii vakituista lääkitystä. Vanhuus ei selvästikään tule yksin. Onneksi kyseessä ei ole sen kummempi tauti kuin astma. Tällä "kummempi tauti"-kommentilla tarkoitan sitä, että en ole vielä lukenut netistä kuinka paljon minun eliniänodotteeni lyhenee kyseiseen tautiin sairastumisen jälkeen. Toisaalta, astma sopii minun kaltaiselleni pateettiselle nörtille kuin nyrkki pateettisen nörtin silmään. Konttoripölyllä on paha tapa aiheuttaa hinkumista, jolla voi näppärästi ilmoittaa ympäristössä työskenteleville taudistaan.
Sinänsähän tämä ei ole kuitenkaan kovin yllättävä uutinen. Joskus tuli lapsena kärsittyä lapsuusiän astma, ja aikuisiälläkin kesäisin allergiat ovat tehneet elämästä kohtuullisen nihkeää. Jos otat allergialääkkeet niin väsyttää, jos et ota allergialääkkeitä niin väsyttää, nenä solisee kevätpuron lailla ja henki pihisee kuin teekattila. Olen kyllä keskimäärin aika laiska hakemaan lääkäristä apua, kuten varmaan jokainen suomalainen mies, ja allergioiden vuoksi olisi voinut kyllä käydä aiemminkin. No, meni jo.
Pääasiallinen syy, miksen viisti käydä lääkärissä, on että heillä on todennäköisesti liikaa kiirettä jo muutenkin, Ja aina löytyy joku minua sairaampi.
Astmassahan on lyhkäisyydessään kyse keuhkon limakalvojen tulehduksesta, joka aiheuttaa keuhoputkien ahtautumista. Kuulostaa pahalta. Toteamisprosessi oli itsessään helppo. Aluksi piti saada hengenahdistuskohtaus. Tämän jälkeen soitto lääkäriin, jolta sai ajan "jo" kuukauden päähän. Huomionarvoista on se, että käytin yksityisiä YTHS:n palveluita, julkisella puolella varmaan odottaisin vieläkin että puhelimeen vastattaisiin. Pikainen rupattelu lääkärin kanssa, ja ajanvarauksen kautta kahteen testiin. Toki, kuten asiaan kuuluu, testitkin menevät kuukauden päähän tulevaisuuteen.
Ensimmäinen testi oli spirometria. Tässä vedettiin keuhkot täyteen ilmaa, hönkäistiin pilliin ja katsottiin tietokoneen ruudulta millainen käppyrä tulee. Ilmeisesti mitattiin ilman ulosvirtauksen voimakkuutta ajan funktiona. Tämä kuulosti helpolta hommalta, mutta loppujen lopuksi sain puhkua vartin piippuun ennen kuin sain kolme hyväksyttävää puhallusta. Voisin kirjoittaa laatulehteen artikkelin "oletko aina hengittänyt väärin?". Avaavaa astmalääkettä, vartin istuskelu ja uusiksi.
Toinen testi, PEF-seuranta, oli vähän samankaltainen. Aamuin illoin kolme hönkäisyä erilaiseen mittariin ennen ja jälkeen lääkkeen. Toista kaksi viikkoa. PEF-mittari arvioi miten paljon ilmaa keuhkoihin mahtuu ja kuinka äkkiä tämän ilman saa puhkuttua pihalle. Aamulla ennen lääkettä jäätiin 500l/min tienoille, kun taas illasta lääkkeen jälkeen kutiteltiin 700l/min lukuja. Heittoa siis löytyi, en tosin tiedä ovatko nämä miten hyviä tai huonoja lukuja. Joskus nappulana, kun tein samaa seurantaa, toivoin joskus pääseväni yli 400l/min lukemaan, joten ilmeisesti jotain on tapahtunut vuosien aikana.
Kaikkien testien jälkeen, kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin soiton jälkeen, lääkäri toteaa ilmiselvän astman, ja kirjoittaa reseptin hoitavalle astmalääkkeelle. Bonuksena vielä pari allergialääkkettä. Astmalääkkeitähän on kolmenlaisia: hoitava, jota käytetään aamuin illoin ja jolla pyritään, yllätys yllätys, hoitamaan tautia, avaava, jolla avataan putket kun tuntuu tarpeeksi pahalta, ja violetti, jonka käyttötarkoitusta en enää muista ja jota minulle ei annettu. Apteekissa myyjä totesi että "muista huuhdella suu lääkeen jälkeen, sillä se saattaa aiheuttaa reikiintymistä ja tulehduksia". Kiva tietää.
Luulisi tällä setillä yhden kesän selviävän.
On kyllä äärimmäisen elähdyttävä tunne, kun vetäisee yhtäaikaa allergialääkkeen, nenäsumutteen ja astmalääkkeen. Puolen tunnin päästä ei nimittäin enää mistään ahdista ja kiristä. Krooninen nuha ja hengenahdistus on siitä ikäviä, että niihin tavallaan tottuu, ja sitten kun niihin saa jotain hoitoa, tajuaa miten paska olo sitä keskimäärin on ja että ehkä se ei olekaan ihan normaalia että viiden minuutin pyöräilyn jälkeen tekee kuolemaa. Parin kuukauden päästä pitäisi tehdä uusi PEF-seuranta, ja mahdollisesti pienentää annosta.
Nyt vähän kaduttaa että pyysin lääkäriltä astmakiekkoa, sillä astmapiippu on paljon hauskempi ja ikonisempi laite. Oikeat pateettiset nörtit käyttävät sitä piippua. Ehkä olenkin vain hipsterinörtti.
Tästä kuitenkin lähdetään, seuraavaa diagnoosia päin.
Blogilla on nyt yli 2000 katselukertaa. En toki tiedä montako näistä on omia, olen koittanut aina muistaa laittaa päälle sen asetuksen että omia ei lasketa, mutta jostain syystä se palautuu joskus siihen että lasketaan. Tulin kuitenkin miettineeksi mitä muita maailmalle merkittäviä asioita on olemassa, joihin liittyy olennaisesti luku 2000. Y2K Y2K (lausutaan englantilaisittain 'why too gay') oli vuosituhannen vaihteessa sydämentykytyksiä aiheuttanut tietokonebugi, tai ainakin pelko mahdollisesta bugista. Ajatuksena oli, että jos tietokone lyhentää vuoden 1999 muotoon 99, tapahtuu hirveitä kun vuosi 2000 lyhentyy muotoon 00. Tietokone luulee päätyvänsä menneisyyteen, hämääntyy ja sanoo "ei". Lentokoneet tippuvat, ydinvoimalat räjähtävät ja talous menee rikki.
No, loppujen lopuksi ei oikeastaan tapahtunut kauheasti. Tokihan asiaan oli ilmeisesti varauduttu hyvissä ajoin, joten riskejä oli ainakin vähennetty. Seuraava, ehkä kertaluokkaa vakavampi, jännäpaikka koetaan 19. tammikuuta 2038 kello 3.14:07 UTC-aikaa, kun 32-bittiset aikaleimat loppuvat kesken. Onneksi tähän on ainakin aikaa varautua. Jos jaksaa.
Disco 2000
Yksi päivä tulin kotia. Tässä ei nyt ollut varsinaisesti mitään outoa, mutta tullessani radio oli päällä. Tässäkään ei suoranaisesti ole mitään outoa, sillä yleensä radio jätetään päiväksi päälle koirien seuraksi, mutta radiosta soi Mortal Kombatin tunnari. Tämä oli sinänsä outoa, sillä radio keskittyy yleensä Cheekin tuotannon läpijauhamiseen.
Rohkeimmat voivat painaa tästä. Linkki saattaa johtaa vähäpukeiseen (käytännössä alastomaan) venäläiseen mieheen.
YleX:n Disko 2000 oli tottakai meneillään. Virkistävä radio-ohjelma, jolta voi odottaa eritoten musiikillisesti ihan mitä vain. Loppujen lopuksi Mortal Kombatin tunnusmusiikki on usein sieltä normaalimmasta päästä. Petyin vain hieman, kun tajusin että kyseessä ei ollutkaan ohjelma, joka keskittyisi soittamaan vuosien 2000-2010 musiikkia, tuota oman unohdetun nuoruuden hittiaikaa.
2001: Avaruusseikkailu
Olen äärettömän huono katsomaan elokuvia. IMDB:n 250:stä suosituimmasta elokuvasta olen katsonut 25, ja ilmeisesti saman testin perusteella kuulun maailman ihmisistä huonoimpaan 2%:iin. Esimerkiksi tämäkin leffa on näkemättä. Tiedän kuitenkin, että tässä elokuvassa on fiksu punainen lamppu joka sanoo: "I'm sorry, Dave. I'm afraid I can't do that.". Ilmeisesti myös avaruudessa painetaan menemään.
Teknisesti ottaen tähän liittyy olennaisesti luku 2001 eikä 2000. Toisaalta, ilman lukua 2000 elokuvan nimi lyhenisi muotoon 1: Avaruusseikkailu. Tämä taas ei olisi yhtään niin hieno ja futuristinen leffan nimi, eikä siitä saisi varmasti yhtä raflaavaa avaruusseikkailua. Ehkä joku barbaari sienissään luulisi olevansa avaruudessa. En tosin tiedä miten jännittävä elokuva 2001: Avaruussseikkailu on (tai sijoittuuko se edes vuoteen 2001), mutta arvelisin että Star Warsin tapainen kikkailu ei ole kyseessä.
2000 kcalin päiväsuositus
Tässähän on kyse niistä hienoista prosenttimerkinnöistä ruokien kyljissä, joilla yritetään viestiä kuinka paha mieli tietyn ruoan syömisestä pitäisi tulla. Yleensä tosin tätä on näppärästi kierretty esimerkiksi sillä, että suklaalevyn yhdeksi annokseksi määritetään kaksi palaa, laitetaan kääreeseen 3%, ja loppukäyttäjä voi tyytyväisenä huitaista koko levyn naamavärkkiin.
Muutenkin 2000:n kilokalorin raja on aivan liian pieni. Miten muka on mahdollista syödä niin vähän, kun pelkkä Hesburgerin mega-ateria vie puolet päivän kiintiöstä? Mielestäni rajaa voisikin nostaa, esimerkiksi 4000kcaliin päivässä. Tällaisessa pysyminen ei olisi niin vaikeaa.
Muutamia 2000-asioita nyt löytyi, mutta mikään näistä ei tosin ole maailmalle yhtä merkittävä kuin tämä blogi.
Lista paisuu kerta kerralta pitemmäksi. Aluksi ajattelin että 30 biisiä olisi maksimi, ja ensimmäinen lista oli tasan sen pituinen. Sitten ajattelin että ehkä ei haittaa jos parillä menee yli, ja toisessa listassa oli 32 kappaletta. Nyt tulin tiukkaan "aivan sama" lopputulokseen ja laitoin vielä enemmän, yhteensä 42. Toisaalta jos pelkästään yhdellä listalla haluaa selvitä kuukauden, ehkä siinä on hyvä olla sisältöä.
Tässäpä taas totuttuun tapaan joitain jossain määrin kiinnostavia valintoja.
Hotelli Vantaa - Sido aasi tolppaan
Tämä on itse asiassa oikea kesäbiisi 2016.
Sima & Heikki Kuula - P.O.P. (Popeda on paras)
Jekku vaan, tämä on se kesäbiisi 2016.
Lenno & Jack Novak & Racella - All Eyes On Us
Takuuvarmaa Lennoa. Toimii mukavan leppoisasti kesäaikaan. Ehkä talvellakin, en ole vielä päässyt kuuntelemaan. Ei kuitenkaan ole kesähitti, vaan ihan oikeasti hyvä biisi.
Len Faki & Regal
Uutta Len Fakia. Kyseessä on saksalainen DJ, joka tekee deeppiä technoa. Täysin uusi juttu. Mukavan synkeää menoa tähän vuodenaikaan kaikkien kesäbiisien vastapainoksi.
SBCR & TWNTYMLS - Back to the Top.
Mielenkiintoisia nimiä keksitty artisteille. Törmäsin tähän kun mietin että onko The Bloody Beetroots julkaissut uutta musiikkia. Ilmeisesti SBCR on nyt The Bloody Beetroots. Samoilla raitella mennään.
The Crash - Pony Ride
The Crash taas tuli mieleen kun kävi ilmi että Teemu Brunila on ollut fiittailemassa parilla edellisellä JVG:n biisillä. Tuskin yllätti ketään, joka tietää miltä Brunila kuulostaa. Tämä on paras, tai ainakin parhaimpia, biisejä The Crash.
The Strokes - Threat of Joy
Uusi EP oli vähän pettymys, mutta tämä biisi on pikkuhiljaa kasvanut kiinni, ja olenkin yllättänyt itseni hyräilemästä tätä silloin tällöin.
French Films - Think It Over
Valitettavan aliarvostettu suomalainen bändi. Siinä määrin kun voi sanoa päälle miljoonan kuuntelun bändiä aliarvostetuksi. Uusi biisi kuulostaa pikkuisen The Vaccinesilta, mikä ei sinänsä ole millään tasolla huono asia.
Lopunajan mies - Oven takana ovi
Vaikea saada selvää mitä tässä koitetaan sanoa, mutta meno on sen verran menevää (hieno kielikuva hermanni) että ei se haittaa. Ovien takana on aina ovia ilmeisesti.
Ursus Factory - Kaikki on niin vitun ihan jees
Tämä on ihan jees.
Afromikko - Oi Oi
Hieno pastissi, joka haiskahtaa yhden hitin ihmeeltä. Mitä Afromikko olisi ilman afroa? Pelkkä Mikko. Säkeet "tiedän että olet villikortti / nuorikin kuin helvetti" herättävät tosin kysymyksiä miten alaikäiselle henkilölle nämä sanat on suunnattu.
Iida Niini - Laulu sydänsuruille
Hyväntuulista, ehkä vähän Anna Puulta kuulostavaa, suomalaista musiikkia. Harvoin pystyy sanomaan "hyväntuulinen" ja "suomalainen" samassa lauseessa.
Kaija Koo - Siniset tikkaat
"Pieni lintu baaritiskillä, sua väsyttää ja kaipaat äitiä." Tähän meni enemmän aikaa kuin mitä alun perin ajattelin.
Kaija Koo kuulostaa joka sinkun jälkeen aina vain vähemmän suomirockilta ja enemmän EDM:ltä. Sinällään mielenkiintoista. Samaa voisi sanoa Jari Sillanpäästä, mutta hän ei ikinä kuulostanut suomirockilta.
Sabaton - The Lost Battalion
Sabatonhan se siellä, ota Sabaton pois. Kahen kilon Sabaton. Jumalauta mikä mötkö.
Periphery - The Price Is Wrong
Kuukauden räimeet tästä ja nyt. Varsin elähdyttävä kappale, jota kuunnellessa tekee mieli huutaa mukana.
Kent & Anna Ternheim - Nattpojken & Dagflickan
Pakollinen ruotsalainen tällä listalla. Kent ilmeisesti lopettaa, ja viimeinen albumi tuli pihalle. Pitäähän sitä jotain laittaa ruotsalaiselta bändiltä, jota on kuunnellut eniten.
Mike Posner - I Took a Pill in Ibiza
En muista olenko sanonut, mutta en tykkää yhtään siitä radiossa soineesta hittiremixistä tästä biisistä. Tämä alkuperäinen oli mielestäni paljon parempi. Paljon.
Ongelmaksi tässä pitemmässä listassa tulee nähtävästi se, että on enemmän biisejä joista haluaisi kirjoittaa jotain.
Vuoden alusta asti on Suomessa ollut sallittua körötellä Segwayllä tai muulla vastaavalla tasapainoon perustuvalla sähköisellä härvelillä pitkin teitä. Esimerkiksi pikkiriikkiset kaksipyöräiset sähköllä toimivat tasapainoskootterit ovat näin kesän tultua ilmestyneet katukuvaan. En ole ikinä moista vempelettä käyttänyt, koska en ole saanut sopivaa tilaisuutta sellaiseen. Kuulun myöskin siihen sukupolveen, joka vastustaa kaikkea uutta sähköllä toimivaa. Erityisesti jos nuoret pitävät siitä.
Hyi.
Ei nimittäin tunnu kauhean houkuttelevalta laittaa useampi sata euroa härveliin, jonka käytännöllinen hyötyarvo lähestyy nollaa suurimman osan ajasta. Hupiakin tästä riittää jotakuinkin yhdeksi illaksi kun koittaa olla pannuttamatta naamalleen kuin paraskin tuurijuoppo perjantai-iltana. Samalla rahasummalla saisikin esimerkiksi SUP-laudan (joka on jotakuinkin yhtä hyödyllinen), Weberin kaasugrillin tai parituhatta Muumi-tikkaria. Niistä piisaisi imeskeltävää pitemmäksikin aikaa.
Ilmeinen voittajan valinta. Paitsi että 400 euroa ei riitä lähellekkään tällaiseen Weberin grilliin. Meh.
Julkisella paikalla moisen vermeen kanssa kulkeminen viestii erittäin tehokkaasti ympäröiville ihmisille "olen liian laiska paska kävelemään.". Yleensä tällaisen surisevan muovinpalan päältä löytääkin hieman pulskan ala-asteikäisen pojan, jolle ei ilmeisesti fyysinen työ yleensäkään ole kovin tuttu käsite. Tasapainoskootteri on kuitenkin oiva apuväline esimerkiksi korkeiden portaiden alastulemista varten.
Aina kun ilmestyy jokin nopea muotioikku, ovat kiinalaiset innolla sitä mukana apinoimassa. Ja kuten aina kiinalaisten ja sähköllä toimivien asioiden kanssa, seurauksena on välitön tulipalon vaara. Näin on myös käynyt halpojen tasapainolautojen kanssa. Ei olekaan erityisen harvinaista lukea uutisista kuinka sähköinen henkilökuljetin muuttuukin liekehtiväksi henkilökuljettimeksi. Tällainen vekotin sopiikin hyvin muun muassa vakuutuspetosten puuhailuun. Tai pyromanian tyydyttämiseen.
Ensimmäinen hakutulos googlesta termillä "hoverboard stock photo". Tämä ei ole sattumaa.
Koska nämä härvelit nykyään luokitellaan myös tieliikennekäyttöön sopiviksi, tulee alkoholilaki myös mukaan kuvioihin. Periaatteessa kuljettimella ei kuitenkaan ole promillerajaa, ja siihen sovelletaankin samaa lakia kuin tankojuoppouteen. Jos kuitenkin rahapussi painaa liikaa (ja todennäköisesti painaa jos tällaisen lelun ostaa), niin riittävällä määrällä alkoholia pääsee kartuttamaan valtion kassaa sakoilla kuin paraskin hyväntekijä.
Tälle ei vielä löytynyt kuvituskuvaa, joten tein oman.
Sähköiselle henkilökuljettimelle on kuitenkin hankala keksiä paljoa tätä enempää käyttöä. Jo näiden kolmen käyttökohteen (geenipoolin harventaja, vakuutuskassan tyhjentäjä ja lompakon keventäjä) keksiminen vaati kovasti miettimistä. Kun laite koostuu lähinnä heppoisesta muovista, ei sitä voi matalan massan vuoksi käyttää edes verkonpainona. Ehkä joku näkee näissä jotain mitä kyynisillä ja köyhillä silmillä ei näe. Kai näistä voi olla hyötyä jollekkin jalkavaivaiselle.
The thing about Arsenal is, they always try to walk it in.
Eikä Arsenal edes pelaa EM-kisoissa.
Oikeastaan jo tässä vaiheessa pitää sanoa että en oikeastaan tiedä tulevista EM-kisoista mitään muuta kuin että ne pelataan Ranskassa ja ne alkavat ensi perjantaina. Alkamisaikakin tuli yllätyksenä, satuin vain selaamaan uutisia ja sieltä pisti sivusilmään otsikko alkavista kisoista. Jalkapallonkin seuraaminen muutenkin on jäänyt aika vähälle. Mutta miten olisi silti virallinen kisaennakko, vielä kun sitä voi kutsua ennakoksi kun kisat eivät ole alkaneet.
On se aika taas. Aika kirjoittaa urheilusta.
Jalkapallo on jäänyt Suomessa marginaalilajiksi. Suurin syy tähän lienee heikko menestys, ainakin miesten puolella. Jotain kertoo se, että edellisessä kuudessa pelissä maaliero on ollut 1-14, ja saaliiksi on tullut yksi tasapeli. Naisten joukkue on onneksi jopa joskus päässyt aikuisten arvokisoihin, mikä on huomattavasti paremmin. Helmarit komeilevat Fifan rankingissa sijalla 27, kun taas Huuhkajat möllöttävät sijalla 67 sellaisten mahtimaiden kuten Uzbekistan, Japani ja Kap Verde takana.
Lienee siis sanomattakin selvää, että suomalaisväriä ei näissä kisoissa paljoa nähdä, ei vaikka tämän piti olla "se kerta" kun karsintalohkoon lävähti Kreikka, Unkari, Färsaaret, Pohjois-Irlanti ja Romania kaveriksi. Kreikka olisi ollut peliväreiltään sinivalkoinen maa, mutta sekin tipahti. Myönnettäköön, saatoin kuitenkin itsekin elätellä toivoa että Suomi pääsisi kerrankin edes johonkin mukaan. Vaan ei, edes näitä maita vastaan tärpännyt, eli eiköhän se ole todettava että mihinkään kisoihin ei ole ihan hetkeen asiaa.
Suomen jalkapallomaajoukkue harjoittelee.
Kun Suomessa keskustellaan jalkapallosta, niin ei voi välttää myös jääkiekosta puhumista. "Jalkapallo on kuningaslaji." "Jalkapallo on ikävystyttävää." On jaloa, kuinka jalkapallofanit muistuttavat aina siitä miten suosittu ja universaali laji on kyseessä, ja jääkiekko on marginaalilaji. No, jos jokaiseen maailman maahan ja slummiin annettaisiin sama mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa, niin väittäisin että kyllä Suomi edelleen siellä parhaimmistossa keikkuisi, eikä tappelisi Pohjois-Irlannin kanssa 1-1 tasuria.
Ja vaikka asiaa mitenpäin kääntelisi, niin jääkiekko on kuitenkin näistä lajeista se nopeatempoisempi, sillä vähemmän yllättäen jää tuo peliin erilailla vauhtia. Toisaalta, jalkapallon hitaus ja taktisuus tuo siihen erilaisen jännityksen aspektin. Jos vaikka sattuu räpsäyttämään silmiään juuri kun kahdenkymmenen minuutin syöttelyn jälkeen meinaa tapahtua jotain jännittävää. Siinä missä lätkässä on paljon laukauksia ja jonkin verran taklauksia, on jalkapallossa paljon nurmikkoa ja jonkin verran "kompurointia".
Kasvoni, kauniit kasvoni.
Se itse kisoista puhuminen meinasi unohtua. Onneksi joillakin muilla mailla on edes jossain määrin kompetentti jalkapallojoukkue, eli kisoihin saatiin täydet 24 joukkuetta mukaan. Nyt ilmeisen suosikin puuttuessa Suomen ollessa kotona täytyy keksiä uusi fanituksen kohde. Itse ajattelin kannattaa Islantia, sillä on pakko nostaa hattua maalle, jossa on vain reilu 300 000 asukasta ja pärjää jo näinkin hyvin. Wales on toinen kova suosikki, koska mae fy hofrenfad yn llawn llyswennod.
Nyt kun kyseessä on Euroopan-mestaruuskilpailut, ei mukana ole jokaisen asiasta kärryiltä pudonneen suosikkeja, eli Brasilian maajoukkuetta ja Lionel Messiä. Onneksi kuitenkin jokainen keskellä viikkoa olutta himoava voi lohduttautua sillä, että jalkapallon EM-kisojen kisakatsomo on yhtä hyvä syy juoda virvoketta kuin jääkiekon MM-kisojen kisakatsomo. Välillä pitää muistaa sanoa "oho mikä keskitys" tai "voi että mikä filmi" jotta kisakatsomon lakitekninen määritelmä täyttyy. Muuten voi aika vapaasti puuhata mitä haluaa, kunhan televisiossa on oikea kanava.
Vanhuuttaan kaatui.
Nyt olen hoitanut velvollisuuteni liittyen jalkapallon EM-kisoihin. Tämän kunniaksi voisin pelata ainoaa omistamaani jalkapallopeliä, PES 2015:ta, ja myllyttää viimein Unkarin. Uudestaan ja uudestaan.
Forgotify on mielenkiintoinen konsepti. Kyseessä on sivusto, joka tarjoaa Spotify-biisejä, joita ei kukaan ole kuunnellut. Ja niitähän riittää, viimeisimmän tiedon mukaan vuonna 2014 niitä oli 4 miljoonaa, eli 20% silloisesta tarjonnasta. Toki tässä palvelussa on pienen pieni ongelma: Spotifyn API ei kerro kappaleiden kuuntelukertoja.
Ilmeisesti Forgotify käyttääkin kappaleita, joiden "popularity" on pyöreä nolla, mikä on ilmeisesti siis ainakin lähes sama asia. Toinen ongelma piilee siinä, että sama kappale (ja jopa bändi) saattaa olla Spotifyssä useaan kertaan, mikä tarkoittaa sitä että toisella kokoelmalevyllä jokin biisi voi olla jossain määrin jopa kuunneltu. Toki yleensä nämä kuuntelut sitten valuvat muihinkin versioihin samasta biisistä.
Joka tapauksessa, ei takerruta lillukanvarsiin ohjelman teknisestä toteutuksesta, vaan kuunnellaan laatumusiikkia. Tässä lista 20:stä ensimmäisestä biisistä mitä ohjelma tarjosi:
Suoraan sanottuna aika isoon osaan näistä biiseistä oli jokin syy ettei niitä ole kuunneltu. Suurin osa oli aika geneerisia, mielikuvituksettomia ja tylsähköjä, tämä korostui erityisesti konemusiikkibiiseissä. Toinen ongelma osassa oli matala tuotantolaatu. Kohinaa, äänen leikkautumista ja muita vastaavia häröjä. Harmillista.
Kenny Hawkes & Joshua Iz - Amabo (Vox Mix)
Jopa yllättävän menevä teknokipale. Jos vielä harrastaisin DJ-hommeleita niin voisin harkita tämän soittamista.
Masai - Do Your Thang (Intenso Project Remix)
Hei, olen joskus jopa kuullut Intenso Projectista. Mukavan letkeää housea. En tosin kyllä tiedä miten levyn nimi "Girls Christmas Night Out" liittyy _millään_ tasolla tähän biisin.
TJ Fastor - Dancing With the Sun
Tämä kuulostaa jotenkin vanhahtavalta ja halvalta poppibiisiltä. En siis ihmettelisi jos tämä olisi joskus kauan sitten soinut radiossa isonakin hittinä.
Bernando y Sus Compadres - No Me Vengas a Rogar
Jos Simo Silmun haitari ja Enrique Iglesias saisivat lapsen, se kuulostaisi jotakuinkin tältä. Oma ehdoton suosikki tältä listalta. Tulee Tropicon soundtrack mieleen.
Wayne Philips - Blues Always Lose
Hieman väsähtäneen kuuloinen setä laulaa bluesia nuotin vierestä. Ensi kerralla vähemmän viskiä äänityksen yhteydessä, kiitos.
The Dreamers - I Will Always Love You - Clarinet
En tiennyt, että tarvitsisin elämääni klarinettiversion tästä Celine Dionin iki-ihanasta klassikosta. Herkkää tunnelmamusiikkia.
Camerata Quartet - Streichquartett Nr. 2, op. 147: IV. Introduction und Fuge
Robert Schumann, Mstislav Rostropovich, Benjamin Britten - 5 Stücke im Volkston, Op.102: 1. Vanitas vanitatum (Mit Humor)
Vähemmän yllättäen Forgotify tarjoaa aika paljon klassista musiikkia. Tässä kaksi esimerkkiä. En oikeastaan osaa sanoa näistä muuta. Paitsi että (mit humor) ei ole nimestään huolimatta kauhean hauska.
Ancestor - The Christians Hunt
Tämä ei kai edes ole kovin huono örinähevibiisi. Tässä tosin korostuu hyvän masteroinnin tärkeys, sillä vähän vaisun ja lättänän kuuloista menoa.
Raggity Anne - Easily Confused
Punkissa on se hyvä puoli, että siinä on tarkoituskin mennä vähän nuotin vierestä ja kuulostaa törkyiseltä. Ihan hyvä kipale. Kuuntelisin toisenkin kerran.
Suosittelen jokaista käymään itse löytöretkellä Forgotifyssä, sillä jokainen kuuntelukerta on varmasti hieman erilainen. Seikkailu tuntemattomaan, josta voi löytyä suuria aarteita. Ehkä. Todennäköisesti ei.
Koiranpennut ovat söpöjä ja hauskoja seuralaisia. Vaikka aikuiset koirat ovat usein kovassakin hyötykäytössä, pennut eivät kuitenkaan ole kovin käytännöllisiä apureita. Useissa arjen askareissa niistä onkin enemmän haittaa kuin hyötyä yleisen kikkailun ja häseltämisen vuoksi. Seuraavaksi seuraa erinäisten arkiaskareiden lomassa uuden koiranpennun kanssa käymiäni keskusteluita.
Onko pakko mennä jos ei halua?
Pyörän korjaaminen
"Näiden ruosteisten ketjujen nuoleminen auttaa varmasti."
"Oikeastaan ei."
"No ainakin tällä vaihdevaijerin järsimisellä on jotain positiivista vaikutusta pyörän kuntoon."
"Viitsisitkö lopettaa?"
"Oikeastaan en."
Ethän laita tätä nettiin?
Pyykkien viikkaaminen
"Minulla on idea."
"Ei kai taas."
"Voisin avittaa vetämällä nämä nätissä pinossa olevat, viikatut vaatteet lattialle ja mässyttämällä niitä."
"En usko että siitäkään on varsinaisesti apua."
"Teen sen silti."
Muotikoira.
Kännykän lataaminen
"Tiesitkö, että sähkö kulkee paremmin jos johdon katkaisee. Siksipä ajattelin oma-aloitteisesti pureskella tämän laturin johdon poikki."
"Mitä? Ei se nyt noin toimi."
"Olen vain koira, en minä oikeasti tiedä sähköstä mitään. Sinun parastasi ajattelin ja tämäkö on kiitos?"
Lattian moppaaminen
"Ahaa, tässä on selkeästi tavoitteena pyyhkiä lattiaa rätillä. Salli minun auttaa repimällä rättiä mopin päästä pitkin lattiaa."
"Kerrankin hyvä ajatus, mutta oikeastaan rättiä pitäisi painaa samalla lattiaan jotta lika irtoaa kunnolla."
"Ei kiinnosta."
Sisustus
"Ohhoh miten hieno muovipussi ovenpielessä täynnä kauniita sisustusornamenttejä. Kyllä omistaja varmasti ilahtuu kun levitän tämän pussin sisältä ympäri asuntoa."
"Jaa, roskis on levitetty pitkin kämppää."
"Älä valita, et ole edes minun oikea isäni."
*Poistun itkien huoneesta*
Reippailija-Into
Ruoanlaitto
"Tämä tuijotus pakottaa sinut tekemään parempaa ruokaa. Myöskin se painostaa sinua välttämään virheitä, sillä syön mitä tahansa mitä pudotat lattialle. Parempi olla ettet pudota mitään mikä tappaisi minut. Toivon kuitenkin, että jotain herkullista tipahtaisi. Esimerkiksi makkaraa. Syön kyllä porkkanankin jos sellainen tippuu. Ja jos mitään ei tipu niin järsin sitten varvasta."
"Mene jonnekkin pois."
"En ymmärrä."
Lainakarvoissa.
Rankin_nosto_hommat
"Aivan, en saa enää jatkuvaa huomiota, vaan omistajan fokus on siirtynyt maagiseen CS:GO-videopelilaitteeseen. Varma tapa saada minut taas hänen elämänsä keskipisteeksi on pureskella jokaista tässä huoneessa olevaa asiaa kunnes vastaan tulee jotain arvokasta ja hänen on pakko lopettaa pelailu kieltääkseen minua."
"EIEIEI, ei sitä internet-joht---
Publiikissa, valmistumisen yhteydesssä, eräs vanhempi yliopisto-setä piti puheen, jonka sisällön voi jotakuinkin tiivistää näin: "toivottavasti oli hauskaa, sillä se oli parasta mitä tämä elämä tarjoaa. Tästä alkaa alamäki". Ei ehkä ihan näillä sanoilla, ja ehkä hieman ekstrapoloin (tieteellinen termi liioittelulle), mutta olin hieman yllättynyt tällaisesta puheenvuorosta. Ei kai asiat nyt niin huonosti voi mennä?
Sitten meninkin töihin, ja nyt viiden kuukauden työskentelyn jälkeen alkaa tuntua että ehkä se ukkeli ei ollutkaan ihan niin väärässä mitä nuorena, naiivina vastavalmistujana olisi voinut luulla. Olen pariin otteesen kironnut että asun kerrostalossa enkä hirsimökissä, sillä täältä on pirun hankala löytää niin tukevaa kattoparrua että siihen voisi ripustaa itsensä roikkumaan. Mikä aikuisena olemisessa mättää?
Ensinnäkin, opiskelu tarjosi mukavasti vapautta. Hommat sai hoitaa omaan tahtiin, tai jättää hoitamatta jos siltä tuntui. Kukaan ei katsonut kieroon, jos tiistai-aamuna saapui krapulaisena vanhalta viinalta haisevana luennolle. Pääasia että hoidat hommasi hyvin. Kokeile vetää sama temppu töissä, sanomista tulee. Töissä yleensä kaikki muukin on pykälää tarkemmin säädeltyä. Siinä missä yliopisto tuntui ansalta, niin työelämä tuntuu vankilalta.
Tokihan töistä saa hynkkyä, rahaa, tuohta, makkelia. Monta kertaa enemmän kuin aiemmin. Ja pari ensimmäistä kuukautta jaksaakin eteenpäin sillä ilolla että voi työntää rahaa mitä hassuimpiin erilaisiin vekottimiin ja vimpaimiin. Itse ostin pleikkarin, pyörän, kannettavan ja ulkomaanmatkan. Kunnes tajusin, että mikään näistä ei tuo "nuoruuden vapautta" takaisin. Se tunne, kun omistaa pleikkarin, mutta ei ehdi pariin viikkoon pelata sitä.
Työssäkäyvä ihminen arvostaa kuitenkin opiskelijaa enemmän viikonloppua. Siinä missä päivärytmi opiskelijana oli hyvin päiväkohtainen (tee mitä haluttaa, kun haluttaa, jos haluttaa), on työssäkäyvänä rytmi paljon puuduttavampi: käy viikko päivällä töissä, illasta pakene eksistentiaalista tuskaa keinolla millä hyvänsä ja viikonloppuna tee rästiin jääneet askareet. Nauti kaksi olutta. Toista kunnes molemmat jalat ovat haudassa. Vaikka viikonloppuna joutuukin esimerkiksi siivoamaan, on silti oman itsensä herra, itsensä pomo, ja voi siivota vaikka vähän laiskasti.
Olen saavuttanut elämässä vaiheen, jossa melkein mieluummin makaan sohvalla tekemättä mitään kuin makaisin sohvalla tehden jotain.
Näin työ_ukolle jää valitettavan vähän varsinaista vapaa-aikaa. Töiden ja arkihommeleiden jälkeen sille "kaikelle hauskalle" jää valitettavan vähän aikaa, ja vielä vähemmän jaksamista. Jos kuitenkin tähdet lävähtävät kohdilleen, ja olisi sekä aikaa että viitseliäisyyttä tehdä jotain, on jotain hyvin tärkeää ja kriittistä unohtunut.
Tokihan iso osa näistä asioista riippuu työpaikasta. Työ on kuitenkin se, mihin ihminen kuluttaa aika pitkälti suurimman osan hereilläoloajastaan. Osa töistä tarjoaa erittäinkin joustavia työaikoja ja vapaita työmetodeja. Joissakin toisinaan juodaan joskus kaljaa toimistolla, tai ainakin pulju järkkää jonkinnäköisiä tapahtumia, joissa voi sitten hassultella menetettyjen iltojenkin edestä. Täydellisen työpaikan etsiminen on sekin omanlaisensa prosessi, sillä useissa paikoissa raha on tärkeysjärjestyksessä työntekijän yläpuolella. Ja kaaoksen välttämiseksi tarvitaan säännöt.
Ja no, onhan töissä positiivisetkin puolensa, lisääntyneen varallisuuden lisäksi. Pääsee näkemään miten paljon siitä kaikesta viiden vuoden uurastuksesta on hyötyä oikeassa työelämässä (spoiler: ei kauheasti). Voi tutustua ihmisiin, jotka vaikuttavat vielä hajonneemmilta kuin sinä. Ja tottakai oman guru-tason parantaminen uusin sfääreihin.
Sanotaanko kuitenkin vaikka näin, että näistä positiivisemmista puolista huolimatta Betteridgen laki pätee tähänkin otsikkoon. Tässä kirjoituksessa haiskahtaa muutoksen vastustamiseen liittyvä kriisi. Tai sitten pitäisi oikeasti tehdä jotain asialle, eikä ruikuttaa nettiin. Mutta ei ihminen niin toimi.
Kirjoittaja ei muista kirjoittiko tästä jo aiemmin, mutta elämä otti sen verran päähän että kirjoitti ainakin nyt.
