 |
| Kurkkasin juuri ikkunasta ja siellähän ne paparazzit kuuluisaa blogistia odottivat. |
Vastustajan kampittaminen Fifassa/NHL:ssä
Ai että. Parin maalin johtoasema änärissä. Mikään ei ole hauskempaa kuin alkaa perseilemään kunnolla. Mailaa vastustajan koipien väliin ja humoristinen lennähdys turvalleen. Tokihan siitä seuraa jäähy, mutta kyllä se ehdottomasti on sen hauskan örvähdyksen arvoinen. Fifassa toimii myös. Takaapäin liukutaklausta polviin. Teatraalinen ilmalento ja nurmikon kyntämistä naamalla. Ei kyllä varmasti ole filmausta. Saattaa olla niin että punainen kortti heilahtaa, ja voi olla että joskus on peli on pitänyt luovuttaa kun pelaajat ovat loppuneet kesken.
Frederik
Mies, joka nimittää itseään muun muassa junttidiskon kuninkaaksi, on mies jonka musiikista ei voi julkisesti myöntää kauheasti pitävänsä. Frederik oli myös julkkis-BB:ssä, ja pakko kyllä myöntää että hänestä lähti vielä vähemmän viihdearvoa kuin keskiverrosta 70-vuotiaasta. Ehkä parempi että mies vastaisuudessa pitäytyy musiikissa ja eduskuntavaaliehdokkuuksissa. En kyllä edelleenkään käsitä, kuinka Frederikin magnituudilla on mahdollista saada vain 84 ääntä. Ehkä ihmiset ovat valveutuneempia kuin mitä ajattelin. Ei se Frederikin musiikkikaan oikeasti kovin hääviä ole, paitsi tämä biisi:
Ne pöljät YouTube-videot, missä on paljon aistiärsykkeitä
Niin, no joo. Niin. Olen siinä mielessä jumiutunut viisivuotiaan tasolle, että minua on helppo viihdyttää millä tahansa missä on kirkkaita värejä ja kovia ääniä. Se, mikä näistä videoista tekee kuitenkin äärettömän mielenkiintoisia, on niissä käytetty yllättävä luovuus. Miten jostain parinkymmenen sekunnin klipista pystyy keksimään jotain uutta "asiaa" tuntikausiksi. Epäilyttää vain miten suuri työmäärä näihinkin joillakuilla uppoaa. Toisaalta, haluaisin olla jossain yhtä taitava kuin mitä hurjimmat näistä kavereista ovat tässä videonmuokkailussa.
Hesburgerin soijatortilla
Hese, tuo Suomen pääkaupunki ja halpishampurilaisten mättöpaikkojen ykkösvaihtoehto tarjoaa myös muutakin evästä kuin lihaa sämpylän välissä. Kuten salaattia. Ja tortilloja. Viime vuonna, kun oli "syön vähän vähemmän lihaa mutta ei kuitenkaan lihaton" lokakuu, kokeilin kerrankin eläissäni soijatortillaa. Ja se oli jopa syötävää. Uppopaistettuja soijansuikaleita ihan hyvän tortillan välissä. Soijan ystävää minusta ei kyllä tullut, sillä joskus kokeilin itse tehdä jotain soijasta ja ihan hirveää ruipanaa siitä tuli. Ehkä tortillan soijastakin tekee pelkästään hyvän se uppopaistettu kuori. Mahdollista, ellei jopa todennäköistä.
Tässäpä näitä synkkiä salaisuuksia. Nakukuva tulee ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti