Tein itse hampurilaisen ja säästin.

Mitä tehdä kun tekee mieli parempaa burgeria, mutta pankkitili pakottaa valitsemaan hampurilaisen ja vuokran välillä? Silloin on vaihtoehtoina joko jättää vuokra maksamatta (helppo ratkaisu) tai tehdä itse hampurilaiset (työläs ratkaisu). Vastuuntunoisena nuorena miehenä, jolla on vielä luottotiedot menetettävänä, koin paremmaksi ratkaisuksi askarrella hampurilaiset itse.

Sämpylät

Ei näin.

Ensiksi tietty pitää tehdä sämpylät. Onneksi minulla sininen vyö sämpylöidenleivonnassa, joten tämä sujuu kuin itsestään. Esimerkiksi ohjeen jauhomäärä on todellakin vain ohjeellinen, sillä tiedän itse paremmin miten paljon jauhoja haluan taikinaan. Koska tiedän sämpylöistä erittäin paljon. Koska olen nero. Ohjeen mukaan näistä tosin piti tulla 20 sämpylää, mutta hetkellisen arviointivirheen vuoksi pellille putkahti lopulta vain kuusi. Halusin "isoja hampurilaisia".

Vaan näin

Maitoa: 5dl
Hiivaa: 50g
Sokeria: 1rkl
Suolaa: 0.5rkl
Öljyä: 0.5dl
Jauhoja: 12dl

Liota hiiva kä(d)enlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri ja suola. Lisää jauhot. Lisää öljy. Turvota taikinaa, ja nauti vaikka pari olutta odotellessa. Tee sämpylät ja nakkaa uuniin noin vartiksi.

Ranskalaiset

Mitäpä täydellinen hampurilaisateria olisi ilman ranskalaisia? Ei ainakaan täydellinen. Kohtuullisen pienellä vaivalla lisää evästä. Sitä paitsi perunathan ovat terveellisiä, ne kun kasvavat maan alla kuten kaikki muutkin ihmiselle hyvät asiat: porkkanat, lantut ja myyrät. Ensiksi kannattaa paistaa sämpylät ja sitten vasta ranskalaiset.

Perunoita: maun mukaan
Ranskanperunamaustetta: maun mukaan
Öljyä: maun mukaan

Perunat palasiksi ja kulhossa ainekset hyrskynmyrskyn. Uuniin kunnes ovat niin pehmeitä ettei hampaissa rutise ja suuhun.

Pihvit

Mitäpä täydellinen hampurilaisateria olisi ilman hampurilaisen välissä olevaa pihviä? Ei ainakaan hampurilaisateria. Tässä oleva määrä on hieman pieni, ja mausteitakin voisi olla pikkuisen enemmän. Erityisesti grillimaustetta voisi lisätä, sillä sitä ei ole yhtään. Mukavan terapeuttista kyllä nakata liha kulhon pohjalle ja alkaa nyrkillä paukuttamaan taikinaa sekaisin. Suosittelen kokeilemaan.

Jauhelihaa: 400g
Munia: 2kpl
Suolaa: 1tl
Pippuria: 0.5tl

Sekoita setit kulhossa, muotoile pihveiksi ja paista haluttuun kypsyyteen.

Muut vermeet
Hampurilainen on siinä mielessä hyvää evästä että sen väliin voi sulloa periaatteessa mitä vain. Pitsa on samalla tavalla myös hyvä ruoka, jonka päälle voi latoa kaikki mahdolliset ruoantähteet jääkaapista. Hampurilaisessa on kuitenkin pidettävä mielessä se, että sen pitäisi mahtua kokonaisena suuhun. Itse olen tosin joskus työntänyt oluttölkin melkein poikittain suuhun, joten leuassa kyllä löytyy liikkumavaraa ja täytteitä kärsii laitella ronskimminkin.

Ananasrinkuloita
Pekonia
Salaattia
Tomaattia
Majoneesia
Sipulia
Cheddaria

Sekoitetaan kaikki edelliset osa-ainekset, asetellaan nätisti lautaselle, ja lopputulos on...

Tadaa

Varsin onnistunut. Toisen hampurilaisen kohdalla iski jo ähky. Toki jos yhden hampurilaisen sämpylä vastaa jotakuinkin kolmea ja puolta tavallista sämpylää, ei ole suoranainen ihme että vatsa alkaa pullottaa. Paljonko tässä sitten säästi? Yhden itsetehdyn hampurilaisannoksen hinnaksi tuli noin 2-3 euroa, kun taas esimerkiksi suosimassani Kauppuri 5 -hampurilaisravintolassa aterian hinta on jossain 12-15 euron tienoilla. Toki ruoka on hieman parempaa ammattilaisen tekemänä, mutta tällä hintaerolla voisi itse latoa vaikka triplapihvit ja siksarin kaljaa ja jäisi silti voitolle. Ihan hyvä diili.

PS: Tiedän kyllä että edellinen blogiteksti oli se "meta-juttu", mutta pakko vielä jatkaa. Listasin tämän blogin blogit.fi-saitille. Tämä palvelu on siinä mielessä outo, että lähetät palveluun linkin blogiisi, ja lopulta sivuston ylläpitäjä tjsp. laittaa ja luokittelee sen sivustolle. Blogi päätyi lopulta "muut"-osioon, mikä on sinänsä ehkä parasta ikinä. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki mielenkiintoinen löytyy sieltä muut- tai miscellaneous-osastolta. Ja no, ehkä sisältö ei mätsää mihinkään näistä kategorioista kovin hyvin:

• Lifestyle (kokeiltu on)
• Sisustus (ehkä voisin ottaa kuvan ainoasta taulusta joka on seinällä)
• Ruoka (no tässähän juuri ruoasta kirjoiteltiin)
• Perhe (pitäisiköhän hankkia lapsia, mahdollisesti omia)
• Kauneus (en usko että minulla riittää kredibiliteetti tähän aiheeseen)
• Muoti (tätäkin on kokeiltu)
• Käsityö (käsityöblogi, höhö)
• Matkailu (matkailublogin pitäminen olisi hauskaa jos joskus poistuisi kotoa)
• Terveys (syö kasviksia, harrasta liikuntaa ja vedä homeopaattisia lääkkeitä)
• Liikunta (tämäkin yritys loppui lyhyeen)
• Ihmissuhde (pelkkä ajatus ihmissuhde-blogista tuntuu ikävystyttävältä)
• Eläimet (voisi kyllä kohta ottaa uuden kuvan koirasta taas)
• Rakentaminen (ohjelmistojen arkkitehtuurien miettimistä ei varmaan lasketa)
• Puutarha (juu ei, vaikka parvekkeella tomaatintaimia onkin. Vai ehkä sittenkin...)
• Taide (edellisessä postauksessa oli se itsepiirretty kuva)

Blogiteksti aiheesta "kuinka Keksi hyvä nimi myöhemmin -blogi syntyi"

Blogi blogista. Uu, metatason juttuja. On kuitenkin aika kirjoittaa tästä blogista, koska hoksasin että olen jaksanut jopa puoli vuotta kirjoitella nettiin. Minulla on ollut varmasti lähemmäs tusinan verran eri blogeja, mutta yksikään niistä ei tainnut jatkua kuukautta tai paria pitempään mielenkiinnon hävitessä. Tätä nyt varmaan on jaksanut pitempään, kun ei ole ottanut asiaa turhan vakavasti, vaan on kirjoittanut mistä huvittaa. Jostain syystä edellisissä blogeissa oli äärettömän turhantärkeää mm. kaikki.

Puolen vuoden päästä sitten on luvassa blogi tästä blogitekstistä.

Alunperinhän tämä blogi sai alkunsa, kun valmistuminen koulusta alkoi näyttää väistämättömältä, ja päätin jättäytyä pois opiskelija-aktiivihommista. Näin ollen jäin pois myös kilta- ja teekkarilehdykkäisten toimituksista. En toki voi olla varma olisiko minua enää edes niihin huolittu. Toinen vaihtoehto kuitenkin olisi tietty ollut lyödä diplomityö jäihin ja lähteä päätoimittajaksi, mikä ei sekään olisi ollut huono veto. Itse asiassa varmaankin parempi kuin valmistuminen.

Olisin ollut niin hyvä päätoimittaja. Niin hyvä. Olisin pitänyt toimittajistani hyvää huolta. Niin hyvää.

No, sitten jäi elämään jäljelle ei-mitään. Pakko oli keksiä jotain harrastetta mitä tehdä. Päivät pitkät kuitenkin kun koodaa töissä niin hissuksiin iltaisin alkaa tehdä mieli jotain muuta puuhaketta. Mielellään jotain luovempaa, jossa ei olisi yhtä paljon kaikenlaista puolipisteen tarkkaa nysväämistä. Blogi oli sitten lopulta sopivinta luovaa ajanhaaskausta. Piirtää en osaa, ja musiikkituottajan urakin jäi vähän vaiheeseen kun tajusin miten paljon piriä ammatti-DJ joutuu vetämään.

Aluksi kirjoitin Googleen cockaine. Heh.

Kirjoittaamaan onneksi pystyykin kuka tahansa, jopa insinööri. Sen kuin vain latoo sanoja toistensa perään ja toivoo parasta. Kerran voi lopullisen tuotoksen lukea läpi varmistaakseen ettei ihan sekavaa mössöä tule ulos. Ensimmäinen juttu kertoi lopulta siitä, kuinka Raxissa olin syönyt liikaa. En tiedä olisiko tällaista laatutekstiä voinut painaa edes teekkarilehteen. Sen jälkeen on tarkoitus ollut pönnätä pari-kolme kertaa viikossa jotain ulos. Hyvin on tahdissa pysytty.

Ihka ensimmäisen blogin huippuhieno kuvanmuokkaus. Nykyään blogissa on kyllä liian vähän kuvanmuokkauksia.

Mitä sitten tulevaisuudessa? Lisää tätä blogia, hauskahan tätä on kirjoittaa. Periaatteessa olisi mukava elättää itsensä kirjoittelemalla hassuja tekstejä nettiin, varsinkin kun työt ovat viime aikoina leiponeet turpaan 100-0, mutta se ei taida ihan vielä olla kauhean akuutti ajatus. Laskeskelin että tarvitsisin suunnilleen 50 000 lukijaa päivässä elättääkseni itseni blogilla. Tällä hetkellä blogin päivittäinen kävijämäärä heiluu siellä viiden tienoilla. Tavoitetta siis vielä on.

Ilmeeni kun luen omaa blogiani.

PS: En tiedä kadunko tätä myöhemmin vai jo nyt, mutta tein blogille Facebook-sivun. Ajatuksena oli, että jos joku haluaa seurata blogia, mutta ei viitsi säätää RSS-lukijaa tai Blogger-tiliä pystyyn, niin se seuraaminen onnistuu nyt helpommin. Sivu löytyy täältä. Nyt voikin alkaa huutelemaan allekirjoittanutta sell-outiksi ja kertoa miten kaikki oli ennen paremmin.

Tämän takia en harrasta piirtämistä. Blogissa voisi kyllä ehkä olla enemmän omiakin piirroksia.

Salaiset paheet

Kaikilla meillä on jotain juttuja, joista tavallaan nautimme mutta joita emme ehkä halua jakaa jokaisen ihmisen kanssa. Koska kuitenkin olen avoin julkkisbloggaaja, on velvollisuuteni kertoa salaisimmatkin nautintoni tässä blogissa.

Kurkkasin juuri ikkunasta ja siellähän ne paparazzit kuuluisaa blogistia odottivat.

Vastustajan kampittaminen Fifassa/NHL:ssä
Ai että. Parin maalin johtoasema änärissä. Mikään ei ole hauskempaa kuin alkaa perseilemään kunnolla. Mailaa vastustajan koipien väliin ja humoristinen lennähdys turvalleen. Tokihan siitä seuraa jäähy, mutta kyllä se ehdottomasti on sen hauskan örvähdyksen arvoinen. Fifassa toimii myös. Takaapäin liukutaklausta polviin. Teatraalinen ilmalento ja nurmikon kyntämistä naamalla. Ei kyllä varmasti ole filmausta. Saattaa olla niin että punainen kortti heilahtaa, ja voi olla että joskus on peli on pitänyt luovuttaa kun pelaajat ovat loppuneet kesken.

Frederik
Mies, joka nimittää itseään muun muassa junttidiskon kuninkaaksi, on mies jonka musiikista ei voi julkisesti myöntää kauheasti pitävänsä. Frederik oli myös julkkis-BB:ssä, ja pakko kyllä myöntää että hänestä lähti vielä vähemmän viihdearvoa kuin keskiverrosta 70-vuotiaasta. Ehkä parempi että mies vastaisuudessa pitäytyy musiikissa ja eduskuntavaaliehdokkuuksissa. En kyllä edelleenkään käsitä, kuinka Frederikin magnituudilla on mahdollista saada vain 84 ääntä. Ehkä ihmiset ovat valveutuneempia kuin mitä ajattelin. Ei se Frederikin musiikkikaan oikeasti kovin hääviä ole, paitsi tämä biisi:


Ne pöljät YouTube-videot, missä on paljon aistiärsykkeitä
Niin, no joo. Niin. Olen siinä mielessä jumiutunut viisivuotiaan tasolle, että minua on helppo viihdyttää millä tahansa missä on kirkkaita värejä ja kovia ääniä. Se, mikä näistä videoista tekee kuitenkin äärettömän mielenkiintoisia, on niissä käytetty yllättävä luovuus. Miten jostain parinkymmenen sekunnin klipista pystyy keksimään jotain uutta "asiaa" tuntikausiksi. Epäilyttää vain miten suuri työmäärä näihinkin joillakuilla uppoaa. Toisaalta, haluaisin olla jossain yhtä taitava kuin mitä hurjimmat näistä kavereista ovat tässä videonmuokkailussa.




Hesburgerin soijatortilla
Hese, tuo Suomen pääkaupunki ja halpishampurilaisten mättöpaikkojen ykkösvaihtoehto tarjoaa myös muutakin evästä kuin lihaa sämpylän välissä. Kuten salaattia. Ja tortilloja. Viime vuonna, kun oli "syön vähän vähemmän lihaa mutta ei kuitenkaan lihaton" lokakuu, kokeilin kerrankin eläissäni soijatortillaa. Ja se oli jopa syötävää. Uppopaistettuja soijansuikaleita ihan hyvän tortillan välissä. Soijan ystävää minusta ei kyllä tullut, sillä joskus kokeilin itse tehdä jotain soijasta ja ihan hirveää ruipanaa siitä tuli. Ehkä tortillan soijastakin tekee pelkästään hyvän se uppopaistettu kuori. Mahdollista, ellei jopa todennäköistä.

Tässäpä näitä synkkiä salaisuuksia. Nakukuva tulee ensi viikolla.

Arvostelussa Suomen alkoholilain muutos

Suomen alkoholilaki muuttuu! Ehkä. Jonkinlainen sopu muutosajatuksesta on saatu aikaan, jonka perusteella voidaan tehdä hallituksen esitys, joka voidaan sitten ensi syksynä äänestää eduskunnassa nurin ja jatkaa "vanhaan hyvään malliin". Arvostelussa on kuitenkin tämän hetkinen ehdotelma, jonka pääkohdat on poimittu Hesarin uutisesta täältä.

Kaupoissa saa myydä 5,5 prosentin vahvuista alkoholia

Vastustan. Nosto 4.7 prosentista 5.5 prosenttiin tarkoittaa sitä, että olen keskimäärin 0.8 prosenttia kovemmassa humalassa. Tämä tarkoittaa myös suoraan sitä, että krapulatkin ovat lähes yhden prosentin kovempia. Näin vanhalla iällä ei vanha enää kestä tällaisia tutinoita, vaan kuukahtaa siihen paikkaan. Saman tien suorilta yksi turha alkoholikuolema lisää Suomen maahan.

Oispa hengissä.

Valmistustavalla ei ole enää kaupassa väliä

Vastustan. Onhan se nyt todellakin tärkeää onko se juoman pahamaineisimmat 4.7 prosenttia tehty käymällä vai jostain viinasta sekoittamalla. Käymisteitse tehty alkoholi nimittäin on terveellisempää, sillä se on luonnonmukaisesti hiivasta ja sokerista tehty. Kaikki muu on vain väkevää paholaisen myrkkyä, joka aiheuttaa maksakirroosin ja yhden turhan alkoholikuoleman.

Ravintolat saavat myydä alkoholia myös ulos

Vastustan. Tyhmä muutos. Alunperinhän tätä ideaa markkinoitiin sillä, että ravintolasta voisi ostaa namiskuukkeliviinipullon mukaan syömisen jälkeen. Mutta kun ravintolasta saa myydä vain 5.5 prosenttista alkoholia ulos, niin millaista viiniä sillä saa? Toki olutta voi myydä ulos, mutta en tiedä. Anarkiaa vain aiheuttaa tuollainen juomien kuljettelu minne sattuu.

Karsinat katoavat festivaaleilta ja ravintoloiden väliltä

Vastustan. Liian täydet kaljateltat ja tarpeettoman pitkät jonot kuuluvat olennaisesti suomalaiseen festarielämään. Ne pitävät ihmiset mukavan loitolla tuosta juomisen paheesta. Ennen ihmiset ovat joutuneet valitsemaan oluen ja musiikin välillä, mitä siitä muka tulee jos ihmiset saavat kaiken mitä he haluavat? Veteliä pullamössösorsia tulee lisää. Kyllä virkamies tietää missä ja milloin ihmisellä on jano.

Tällaiselta kunnon kaljakarsinan pitäisikin näyttää.

Valomerkki voi siirtyä neljään

Vastustan. Jälleen vetoan vanhuuteeni. En ole enää muutamaan vuoteen jaksanut muutenkaan istua neljään/valomerkkiin asti baarissa, miksi sitä pitäisi enää pidentää? Valomerkin voisi siirtää vaikka yhdeksi, jolloin voisin mennä nukkumaan kotia valomerkin aikaan ja tuntea oloni edelleen vetreäksi nuoreksi. Tai ainakin joksikikin muuksi kuin ikälopuksi luovuttajaksi, joka ei jaksa edes istua baarissa loppuun asti.

Tuplia saa myydä

Vastustan. Olen käytännössä aina tähän mennessä onnistunut ostamaan tuplat kun olen sitä yrittänyt. Menetän ne vähätkin katu-uskottavuuden ja anarkomarkoilun rippeet jos tästä harrastamastani paheesta tehdään laillista. Sen jälkeen olen pelkkä nössö mies vielä nössömmän miehen kuorissa, ja tästä ei seuraa mitään muuta kuin kiusaamista ja mielipahaa. Mahdollisesti yksi alkoholikuolema myös.

Olen niin heikko

Alkoholia saa myydä myös velaksi

Vastustan. No okei, kerrankin vakavissaan. Alkoholin myyminen velaksi ei ikinä oikeastaan kuulosta hyvältä ajatukselta. Joskin tässä nyt oli kyse siitä, että saa myydä pankkikortin credit-puolelta, mikä sinänsä on kai ihan järkevää. Mietin kuitenkin että pystyykö hyvällä mäihällä yhden kuukauden kekeilemään kaljaa "ilmaiseksi". Kovin pitkälle moinen bisnesmalli ei taida kuitenkaan kantaa.

Pienpanimot saavat myydä vahvoja oluita suoraan valmistuspaikalta

Vastustan. Kaikki mikä helpottaa yrittäjän elämää on väärin. Ei yrittäjällä kuulu olla helppoa, eihän heitä muuten kutsuttaisi yrittäjiksi. Muuten he olisivat tekijöitä tai suorittajia, ja se on semanttisesti ihan väärin. Tämä myös helpottaa kuluttajan elämää, mikä ei myöskään ole oikein. Kuluttajasta tulee tuhlaaja jos hän pystyy helposti saamaan haluamansa kulutustuotteen. Kaiken pitää olla vaikeaa.

Alkot ovat auki pidempään

Vastustan. Se, että Alkot ovat tunnin pitempään auki, tarkoittaa sitä, että ihmiset juovat "aika jumpetin paljon" enemmän kuin ennen. Näin sanottiin netissä. Varovainen arvioni onkin, että tämä muutos aiheuttaa suoraan, välittömästi ja peruuttamattomasti noin 55 000 ihmisen (alkoholi)kuoleman. Tunnen jo kuinka elinvoimani hiipuvat tätä miettiessä.

Kipua, tuskaa ja nautintoa.

Ravintoloiden A- ja B-oikeudet poistuvat

Vastustan. Tässähän tulee heti se käytännön ongelma vastaan, että ennen on voinut mennä huoletta C-oikeuksiseen baariin oluelle tai kahdelle. Nyt kun joka paikasta saa jäykkää, on huomattavasti suurempi riski että homma lipsahtaa lapasesta ja pari bisseä muuttuukin pariksi kossuksi. Miten siinä sitten kehtaa enää perheellinen mies mennä kotia? Avioerojen määrä kasvaa ja kristilliset arvot rapautuvat. Itsemurhatilastot ampaisevat nousuun. Armageddon koittaa.

Kotona saa valmistaa alkoholia käymisteitse ilman erityisehtoja

Vastustan. Olen huolestunut siitä, että kohta teen kiljua, juon sitä ja tulen sokeaksi. Eikö valtio voisi tehdä mitään estääkseen minua tekemästä tätä? Missä on eduskunnan kunnia, missä on kansanedustajien vastuu? Minä ainakin tiedän ketä syyttää omista ongelmistani, ja se on todellakin joku muu kuin minä itse.

16-vuotias saa valvottuna myydä alkoholia

Vastustan. Eikö kukaan ajattele lapsia? Lapsi näkee alkoholin, lapsi koskee alkoholiin, lapsi myy alkoholia. Lapsi saavuttaa jo alaikäisenä syvemmän tason henkisen yhteyden alkoholiin, eikä sitä pystytä millään valvomisella estämään. Tämän myyntiehdotuksen voisi kuitenkin hyväksyä jos alkoholi olisi käärittynä paperipussiin, sillä tämä pussi estäisi alkoholin näkemisen ja koskemisen. Lapsi ei myöskään tietäisi mitä myy, joten hän ei voisi leimautua paheeseen.

Mitähän tämä nainen juo? Se jääköön mysteeriksi.

Happy houria saa mainostaa

Vastustan. Olen niin vaikutuksille altis, että jos näen mainoksen halvasta alkoholista, niin juon sen. Heti. Välittämättä seuraamuksista. Tänäänkin näin sähköpostissa seitsemännen mainoksen pikkunakkia pidentävästä ihmevehkeestä, joka oli pakko ostaa heti, koska se oli mainos. Kuusi edellistä eivät vielä ole saapuneet, mutta ehkäpä seitsemäs kerta toden sanoo. Voisin seuraavassa blogissa tehdä arvostelun näistä.

Kaiken kaikkiaan 0/5 muutos, ei jatkoon eduskunnan käsittelystä. Päivi pelasta pakanat.

Heiheimitäkuuluu

Oikeiden aiheiden puutteessa voi kirjoittaa omasta elämästään. Ironista sinänsä, että muutama postaus takaperin kettuilin omasta elämästä jauhamisesta blogeissa, ja tässä sitä nyt ollaan. Oh well, tekopyhyys on elämän suola. No mitä nyt kuuluu? Ei ihmeempiä. Paitsi että:

Silver 3 bitches.

Rämpyttelin CS GO:ta sen verran että rankki tömähti pykälällä ylöspäin. Eli sen sijaan että kuuluisin pelin huonoimpaan 8%:iin, kuulun huonoimpaan 12%:iin. Muistin jopa nakella niitä kranaatteja niin kuin ne olisivat menossa vanhaksi, ja välillä napsahteli kudit päähänkin. UMP-45 paras pyssykkä ikinä kulman takana kyttäilyyn. Tarpeeksi nopeaa kun tulee kuulaa piipusta niin ei tarvitse olla niin ronkeli tähtäämisen suhteen.

Lärr lärr

Toinen peli mitä on tullut läpsyteltyä tarpeettoman paljon viime aikoina on Dota 2. Vihdoin ja viimein onnistuin saamaan täyden viiden pelaajan joukkueen siihenkin. Menetin tosin 100%:n voittoprosentin Witch Doctorilla, mikä on pettyms. Yllättäen kuitenkin tässäkin ryhmätyöhön perustuvassa competitive-pelissä peli-ilo kasvaa kun ei tarvitse kitkuttaa uppo-outojen venäläisten kanssa. Cyka.

Supportti_hommat = hyvät hommat.
Ooo eee ooo, ah ah ting tang, walla walla, bing bang

Koirat ovat vielä hengissä. Intolla on jokin valtava into syödä kaikki kukat maasta, tai vähintään repiä ne irti. Kai se menee nuoruuden pöhlöilyjen piikkiin. Kauhulla odotan sitä päivää kun tuo termiitti yltää hyppäämään sohvalle tai sängylle, ei saa aamuisin enää hetken rauhaa. Sulo vielä jaksaa vähän murjottaa uudesta penskasta, mutta vaikuttaa hitaasti kuitenkin edelleen hyväksyvän tosiasiat.

Unta palloon.

Töissä riittää hommia ylitöiksi asti. Viimeiset pari viikkoa on saanut venyttää päivää jommastakummasta päästä lähestulkoon joka päivä. Tämä on sinänsä passeli hommeli, sillä heinäkuuksi pitäisi raivottaa pari päivää sisään. Tuntien sisään tekeminen on kyllä yllättävän rankkaa. Jos joka päivä tekee yhden tunnin (mikä tuntuu jo huomattavasti normaalia pitemmältä), pitäisi kuluttaa kuukausi saadakseen kolme päivää tehtyä. Kauheata olla laiska.

MM-kisojen mitaliveikkaus ei mennyt pahasti pieleen. Veikkasin kärkinelikoksi Kanadaa, Suomea, Ruotsia ja Venäjää (tässä järjestyksessä). Lopputuloksena tuli Kanada, Suomi, Venäjä ja USA. Toki kun lajissa on vain neljä-viisi hyvää maata, ei veikkaus voi mennä kovin pahasti pieleen. En tänä vuonna nukahtanut kesken finaalin, joten selvää kehityskaarta on omassa penkkiurheilukunnossa tapahtunut. Onneksi ei tarvinnut lähtä torille, seuraava päivä olisi kuitenkin ollut töipäivä.

Ensi vuonna sitten.

Omasta elämästä kirjoittaminen on vähän ikävystyttävää. Pitää yrittää keksiä jotain mielenkiintoisempia aiheita tulevaisuudessa, vähän meinaa iskeä kirjoittajan blokki tämän blogin suhteen.

Löytöjä ulkoiselta kovolta, osa 2: Vanhoja suomipelejä

On aika taas kaivella menneitä. Siinä missä edellinen postaus aiheesta keskittyi lähinnä kuviin, niin tällä kertaa tutkitaan näppäriä pikkupelejä, jotka ovat kulkeutuneet mukana vuosien saatossa. Oikeastaan vain suomipelejä, koska ne ovat genrenä jotenkin niin mielenkiintoisia.

Pikku kesäkisa

Tulivuoren vetämistä. Mitäs muutakaan.

Tämä peli hämmensi erittäin paljon aluksi kun kovalevyltä löytyi mystisesti nimetty atzaka_PKK.zip. Onneksi mukana tuli readme, joka kertoi että kyseessä on ilmeisesti osallistuminen edesmenneen suomipelit.comin pelintekokilpailuun vuonna 2006. Tai no, kyllähän suomipelit.com on vielä olemassa, mutta se ei näytä sisältävän mitään. Joka tapauksessa, kyseessä on olympialaisten tai kymmenottelun tyylinen kokoelma erilaisia eeppisiä lajeja, joista sitten koitetaan rikkoa ennätyksiä. Ilmeisesti lopussa on luvassa palkinto, mutta en jaksanut sinne asti pelata.

Parastahan pelissä on kuitenkin Warioware tyylinen hämmennys, kun silmien eteen lyödään minipeli ilman mitään ohjeita, ja paniikissa koitetaan hakata hiirtä ja näppäimistöä ennen kuin aika loppuu. Lopulta kun clip-artti heilahtaa ruudulla niin voi tuntea saavuttaneensa jotain. Toisinaan yksinkertaiset asiat ovat ihan hauskoja. Peli lähti käyntiin ainakin Windows 8.1:llä ilman sen kummempia tunkkailuja, ja sen voi ladata täältä. Paketti saattaa sisältää allekirjoittaneen high scoret.

Kunkku

Kunkun on tehtävä joskus vaikeita päätöksiä

Erittäin hieno valtakunnan hallintaan keskittyvä peli. Ei ehkä kaikista intuitiivisin naksutella, mutta vuonna 1995 käyttöliittymäsuunnittelu olikin hyvin erilaista. Lyhyesti ja ytimekkäästi, olet oman valtakuntasi (Nakkilan) kuningas, ja tavoitteena on joko kerätä rahaa tai ihmisiä, valloittaa naapurivaltakunta (Fakkila) tai pelkästään pysyä hengissä 50 vuotta. Helpommalla vaikeustasolla kohtuullisen helppoa. vaikeammalla vähän vaikeampaa. Jotenkin muistelin kyllä tätä peliä vähän vaikeammaksi, joskin kehitin "silloin joskus" tähän exploitin jolla voittaa suhteellisen helposti.

Kunkku on tämän listan vaikein peli saada toimimaan, sillä jouduin tunkkaamaan virtuaalikoneen vanhemmalla Windows XP:llä tätä varten. Tokihan tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä Windows ei aina ole se taaksepäin yhteensopivin alusta. Oli kuitenkin sen arvoista, yllättävän syvä ja laadukas peli kuitenkin kyseessä. Tämä peli on aika tehokkaasti hävinnyt Internetistä, mutta onneksi satuin löytämään tämän historiallisen aarteen varmuuskopioiduista varmuuskopioista. Pelin voinee ladata ainakin täältä.

SpurguX

Ei ole spugen elämä aina helppoa.

Vähän kuin Nethack, mutta suuren lohikäärmeitä teurastavan seikkailijan sijasta olet pultsari joka vetää poliiseja, punkkareita ja mummoja turpaan. Käyttöliittymä on mukavan pelkistetty, joskin ASCII-merkkien tulkintaa vaikeuttaa huomattavasti se, että pelin help-fileä ei saa auki. Wikipediasta löytyy kuitenkin osittainen apu aiheeseen, joskin aseet ja muut esineet näyttävät puuttuvan listasta. Parhaitenhan kaikki selviää kokeilemalla. Liikkumiseen toimivat nuolinäppäimet, numpad ja HJKL, koska peli on tehty vuonna -87, jolloin oli normaalia liikkua ympäriinsä HJKL-näppäimillä. Muita toimintoja lähtee ainakin kirjainten yläriviltä.

Ehkä eniten päänvaivaa kuitenkin tuotti keksiä kuinka pääsee seuraavalle tasolle. Tavoitteenahan on edetä pelissä siirtymällä oikeassa alakulmassa olevan "suurempi kuin" -merkin kohdalle, ja painaa näppäimistöstä "suurempi kuin" -nappulaa sen jälkeen kun ruutu on tyhjennetty kaikesta arvokkaasta (kaljasta, ruoasta ja mummoista). Kaikista maailman paikoista tämä tieto löytyi Koululainen-lehden nettisivuilta. Peli löytyy ainakin Jonnewebistä: Milloinkahan lie viimeksi tullut käytyä kyseisellä sivulla. Dosboxilla pyörähtää käyntiin.

Opas internetväittelyn jaloon taitoon.

Olen kuullut väittelykerhoista. Kerhoista, joissa koitetaan perustella omaa näkökantaa johonkin puolisatunnaiseen aiheeseen liittyen sortumatta yleisiin argumentointivirheisiin. Lukiossa äidinkielentunnilla muistaakseni tätä jopa kokeiltiin käytännössä. Menestys oli aika vaihtelevaa. Jos tällainen harraste kiinnostaa niin valitettavasti tällaisia kerhoja on harvahkossa, ja ennen kaikkea kynnys osallistua voi olla suuri.

Onneksi internet tarjoaa tähän tilanteeseen ratkaisun internetväittelykerhojen muodossa. Jokainen voi omalla koneellaan liittyä Facebookkiin, osallistua ryhmiin ja niissä käytäviin väittelyihin. Näitä toisinaan kutsutaan virheellisesti keskusteluiksi, mutta väittelyitä ne ovat. Joka muuta väittää on tollo. Osallistumiskynnyskin pienenee kun ihmiskontaktia ei tarvitse ottaa. Tärkeä ero kuitenkin on, että siinä missä klassisessa argumentoinnissa vältetään argumentointivirheitä, niin internetväittelyissä kerätään argumentointibonuksia.

Ilmeeni kun joku on eri mieltä kanssani.

Yleisiä argumentointibonuksia internetväittelyissä ovat vähintään seuraavat:

Kirjoitusvirheet ja omituinen tyylittely
Käytä pisteen sijasta aina huutomerkkiä! Kun käytät pilkkuja,,, laita niitä varmuuden vuoksi aina kolme! Yhdys sana on yhds ana!. Taivuttamalla Suomen kieltä oman mielesi mukaan osoitat muille että sinulta löytyy kykyä ajatella myös laatikon ulkopuolelta. Olet myös selvästi luovempi kuin muut lampaat, jotka noudattavat niitä typeriä kirjoitus sääntöjä.

Tuo esiin pätevyytesi
Jos kirjoitustyylisi ei riitä säikäyttämään pois sitä toista idioottia, niin kerro hänelle kuinka fiksu olet. Mainitse vaikka siitä, että kerran melkein suoritit lukiossa matematiikan ykköskurssin. Ota kuva peruskoulun päättötodistuksen biologian numerosta, ja näin sinulla on valttikortti mihin tahansa koiranpaskoihin liittyvään väittelyyn. Ja usko pois, niitä riittää.

Muista mainita sukulaisesi
Jos ei omat avut riitä, niin seuraavana korttina voit vetää hihasta sukulaisässän. Kaikilla on joku sukulainen joka on tohtori. Tai ainakin päässyt yliopistoon, tai vähintäänkin melkein saanut valkolakin. Kerro vastapuolelle heistä. Isoisoisovanhempien mainitseminen on vielä hyvä, mutta muista sukulaisista en välttämättä menisi pikkuserkkua kauemmas. Kavereilla ei kannata kerskua, se on vain säälittävää. Paitsi jos he ovat julkkiksia.

Käytä Caps Lockia (kohtuudella)
Virhe, jonka useat internetargumentoijat tekevät, on että he käyttävät liikaa caps lockia. Yleensä pelkästään isoilla kirjaimilla kirjoittaminen on merkki siitä että sinulla on jokin mennyt tunteisiin, mikä ei ole hyvän väittelijän merkki. Pidä itsesi tyynenä, ja malta olla käyttämättä isoja kirjaimia. Paitsi jos toinen on täysi paska (yleensä on), silloin caps lock on tarpeen jotta viesti menee varmasti jakeluun.

Kerro käyväsi salilla
Mikäli käy niin, ettei toinen ymmärrä järkipuhetta, on aika ottaa lihaspuhe käyttöön. Mainitse, että käyt salilla. Aktiivisesti. Totea, että voittaisit vastapuolen mikkihiiren kädenväännössä vaikka silmät selän taakse sidottuina. Jos puhe ei uppoa, niin voit ottaa kuvan itsestäsi ilman paitaa. Seuraavaksi ilman housuja.

Käytä hymiöitä
Maailman passiivis-aggressiivisin hymiö on tämä typerä perusvirne: :) Sitä kannattaa viljellä laajalti, sillä se virkistää mukavasti väljähtynyttä keskustelua, joka koostuu vain tekstistä. Hymiöt muutenkin tuovat uuden aspektin väittelyyn, kun voit kertoa myös visuaalisella tavalla kuinka vastaväittelijä on väärässä oleva typerys.

Hauku toinen
Jos vastaosapuoli ei ole vieläkään hoksannut ylivertaisuuttasi, on aika palauttaa hänet maanpinnalle kunnon pilkkaryöpyllä. Eiköhän se idiootti sitten tajua. Tässä vaiheessa yleensä kannattaa suosia sitä caps lockia, tai vähintään isoja kirjaimia tärkeissä sanoissa, sillä toinen osapuoli on niin TYPERÄ, että hän ei muuten ymmärrä olevansa IDIOOTTI.

Ota muut mukaan
Internetväittelyissä on se hieno puoli, että ne ovat julkisia. Kuka tahansa voi osallistua niihin, eivätkä ne aina ole vain kahden osapuolen välisiä. Ota jokainen muukin osallistuja haltuun, ja kerro heille miksi he ovat väärässä. Tai miten hienoja ihmisiä he ovat jos he ovat samaa mieltä kanssasi. Kutsu heitä tuttavallisesti etunimellä, tai mikä parasta, keksi heille hyvä lempinimet.

Älä luovuta
Kaikissa internetväittelyissä häviäjä on se, joka lopettaa. Älä ole se joka lopettaa. Jos tuntuu, että et keksi enää mitään uutta sanottavaa, ei se haittaa. Kopioi vaikka joku vanha viesti ja laita se uudestaan. Todennäköisesti vastapuoli ei edes huomaa mitään. Tämä väsytystaktiikka takaa voiton pitemmän päälle, sillä toisen osallistujan on pakko mennä joskus nukkumaan. Sinun ei. Olet vahvempi ja parempi.

Älä lopeta
Kun jossain vaiheessa toinen viimein lopettaa, niin älä ihmeessä sinä vielä lopeta. Jatka huutamista, kunnes toinen osapuoli reagoi jälleen. Jos hän ei reagoi, kommentoi muille ihmisille miten olit oikeassa kun voitit internetväittelyn ja miten toinen oli väärässä ja lähti nurkkaan itkemään niinkuin joku vitun nössö. Tai ala väitellä muidenkin kanssa, nyt kun kerran voitit jo yhden väittelyn.

Vaihda aihetta
Jos jossain vaiheessa kesken väittelyn olo alkaa tuntua epämukavalta, tai yleinen mielipide on sinua vastaan, vaihda vapaasti aihetta. Ei sinun ole pakko väitellä asiasta jos ei kiinnosta. Jos joku alkaa urputtamaan tästä suunnanmuutoksesta niin voit näpäyttää heitä siitä että kyllä hekin harhautuvat aiheesta kun heitä kiinnostavat sinun tekemiset varsinaisen argumentoinnin sijasta.

Onnea onnea onnea

Näitä protippejä kun viljelee mahdollisimman paljon niin ihmiset toivottavasti ymmärtävät miten paljon älykkäämpi olet kuin he. Hyvä paikka aloittaa internetväittely Facebookissa on esimerkiksi Puskaradio Oulu -ryhmä Facebookissa, joka on ehkä hirveintä oksennusta ikinä. Väittelyn aloittaminen on helpompaa kuin hengittäminen.

Onnittelut, olet nyt tämän tekstin luettuasi sertifioitu idiootti. VITTU TOLLASET PITÄS TAPPAA SAATANA.

Kyllä minä nämä tiedän, kirjoitin äidinkielestä Eximian.

Olipa hyvin kirjoitettu postaus, pakko nostaa hattua :)

Tein jutun: Rainbow ananas-mango-papaija smoothie

Kun ihmisen aika ja mielenkiinto juttujen tekemiseen vähenee, niin myös tehtyjen juttujen laatu heikkenee. Ensiksi tuli tehtyä peli, mikä oli kohtuu isotöinen urakka. Sitten kuvasivusto, mikä on ihan jees, joskin ulkoasuun panostus jäi käytännössä nollaan enkä ikinä oikeastaan jaksanut sitä enää päivittää. Nyt sitten saavutuksen arvoinen juttu oli smoothien tekeminen. Tämäkin jostain syystä vaati tosin yllättävän paljon eforttia, että kyllä tästä voi helposti kirjoittaa blogiin.

Wowowowowowow

Eli, kyseessä on näppärä keksintö ihmiselle, joka on yhtä laiska kuin minä. Pakastettuja hedelmiä valmiissa annospusseissa, joista voi sitten vatkata smoothieta. Ensimmäinen askel on avata pääpussi, ja pussin sisältä löytyvä toinen annospussi, ja keittää hedelmät puolessatoista ruokalusikallisessa vettä. Tämän tarkoituksena on kai sulattaa hedelmät. Mahdollisesti myös tappaa ulkomailta tulevat yllätyspöpöt, jotka ovat selvinneet pakastuksesta. Kuka tietää. Minä en, teen vain ohjeen mukaan.

Jostain syystä seuraava askel on kuitenkin survaista sitten hedelmät takaisin pakastimeen puoleksi tunniksi. Kai tällä on tarkoitus viilentää tuotetta, sillä tulikuuma smoothie on teknisesti ottaen vain hedelmäkeitto. Tosin, en ole jäähdytyksen taikka kylmälaitteiden diplomi-insinööri (vaan tietotekniikan), mutta olen käsittänyt että kuumien asioiden laittaminen pakastimeen tai jääkaappiin ei tee pakastimelle tai jääkaapille kovin hyvää. Laitoin silti.

Fuck the police.

Seuraava askel onkin sitten suunnata lähimpään Saleen ostamaan tuoremehua, sillä sitä kaiketi tarvitsee lopulliseen smoothieen eikä hedelmäpaloja ostaessa tullut mieleen lukea ohjeita. Joku tyhmempi voisi luulla että smoothieen ei tarvitse muuta kuin hedelmiä ja blenderin. No, raikas ulkoilma ei varmasti tee pahaa kotona hapettuneelle ihmiselle, ja kauppaankaan ei onneksi ole montaa sataa metriä. Kaupassa iski kriisi, sillä ohjeissa käskettiin lisätä "tuoremehua", mikä on sinänsä väljä käsite.

Hedelmätäysmehu varmaan kuitenkin sopii hedelmäsmoothieen.

Sitten tuleekin valmistusprosessin kohokohta, eli hyrskynmyrskyn kuten me tätä ammattipiireissä kutsumme. Yhteen annokseen piti tulla 1,5 dl tuoremehua, mutta laitoin vain puolet koska näytti menevän muuten niin liruksi. Smoothie, jossa on liikaa mehua, onkin itse asiassa lopulta pelkkää mehua. Ihmiset kutsuvat aika huoletta kaikenlaista hedelmämössöä smoothieksi, mutta oikeasti kyseessä on tarkka tieteenala jossa tarkat määritelmät.

Herkullista.

Viimeinen kohta onkin sitten smoothien kippaaminen massuun. Oliko se hyvää? Kyllä. Oliko se nyt tämän vaivan väärti? Siinä ja siinä. Toki periaatteessa voisi kai tehdä kaikki annokset kerralla niin ei tarvitsisi joka kerta nähdä samaa vaivaa yhden lasillisen eteen. Ehkä isompi ongelma on hinta. Yhdelle lasilliselle kertyy mehun kera hintaa lähes euron verran, mikä on vähän liikaa. Toisaalta mitäpä sitä ihminen ei terveellisestä välipalasta maksaisi. Joisin silti toisen, mikä on sinänsä hyvä koska pakkasessa odottaa vielä kaksi annospussia.

Kaikki näyttää paremmalta lintuperspektiivistä.

Mitä tänään kuunneltaisiin: Toukokuu 2016

Aika kuukausittaisen soittolistan. Tadaa:



Alla puolisatunnaisia poimintoja listalta.

Laura Voutilainen - Miks ei
Siinähän se perustelu listalle päätymiseen tulikin jo nimessä.

Veronica Maggio - Vi Mot Världen
Olihan Veronica Maggiolta biisi edellisessäkin listassa, mutta nyt tuli kokonainen uusi levy ja se olikin ihan kuunneltava. Tämä oli ehkä paras yksittäinen kipale.

Mini Mansions - Death Is a Girl
Hitaasti alkava biisi, mutta kertsi on niin hyvä että jo pelkästään sitä voisi kuunnella repeatilla pitempään.

Red Hot Chili Peppers - Dark Necessities
Uutta musiikkia RHCP:ltä. Kuulostaa kyllä tutulta, ja heti oikeaksi bändiksi tunnistaa. Varsin menevä sinkkukinkku.

Jukka Takalo - Kylä ja kaupunki
Tällä sedällä on hassu tukka. Semi-haikeaa suomirokkia. Onko sitä edes muunlaista? Ilmeisesti keikalla Oulussa heinäkuun 13. päivä jos säväytti.

Death Grips - Giving Bad People Good Ideas
Musiikkia, joka ei välttämättä uppoa muuhun listaan häävisti. Jos et muuta kuuntele niin kuuntele tämä edes.

Skepta & Novelist - Lyrics
Skepta on aina ollut vähän sellainen räppäri, että häntä kuunnellessa toivoo vain kuuntelevansa Wileyta. Pari ihan hyvää räpsäytystä tältä uudeltakin levyltä kuitenkin löytyi, tämä sieltä paremmasta päästä.

Ukkosmaine - Megaman II
Semi-haikeaa suomalaista synapoppia Megaman-viittauksilla. Onko sitä edes muunlaista? Sopivan juustoista settiä.

Mighty Dub Katz - Let the Drums Speak
Kesäklassikko. Klassikko, jolla on yhteensä alle 100 000 kuuntelukertaa Spotifyssä. Klassikko silti. Mukavan kepeää housea.

Henrik B & David Spekter - Hold On
Jostain syystä juuri tämän tyylinen geneerinen popahtava house on vähän kuollut genre näinä päivinä. Mukava kuulla tällaista pitkästä aikaa, kuulostaa yhtä freesiltä kuin kolme vuotta sitten

Wolfgang Gartner, A-Trak & Sirah - Up In Smoke
Joskus lukioaikoina tykkäsin enemmän Wolfgang Gartnerista. Sitten tapahtui sell-out, kollaboraatio Will.I.Amin kanssa ja pettymys. Uusikin levy oli aika laimea, mutta tämä biisi sentään jäi mieleen.

Perturbator - Vile World & She Moves Like a Knife
Kaksi biisiä samalta sedältä, koska hyvää melkein-mutta-ei-aivan-kasari-musiikkia ei voi olla liikaa. Synkät syntikat ja muuta kivaa. Toimii.

Bro Safari & Boombox Cartel - Flip
Aika hämmentävä biisi. Miten monta genreä, yllätysdroppia ja tempomuutosta mahtuu vajaaseen neljään minuuttiin? Aika monta.

Fuckpony - I'm Burning Inside
Tällä nimellä voi odottaa lähestulkoon kaikkea muuta kuin sitä mitä sillä nyt saa. Progressiivista housea. Yhdeksänminuuttinen eepos. Ei ole kiireisen miehen kappale.

Coldplay - Everglow
En tiedä olenko muistanut tarpeeksi mainostaa sitä että menen kesällä katsomaan Coldplayta Kööpenhaminaan. Pakko siis laittaa jotain bändiltä tähän listaan että pääsee humblebraggaamaan. Tai pelkästään braggaamaan.

Ihana, täydellinen elämäni

Nyt löytyi blogille teema. Ihan oikeasti tällä kertaa. Se ei ole fitness, ei musiikki eikä edes koirat (vaikka kaikkia näistä on jo kokeiltu), vaan lifestyle. Lifestyle-blogeissahan on ajatus kirjoittaa (=liioitella) omasta elämästään niin, että katkerat ihmisperseet saavat jotain märehtimisen aihetta. Blogeihin pitää laittaa myös paljon kuvia, vähintään kaikista päivän ruoka-aterioista, joihin oikeat lukijat voivat sitten nännit huurussa kommentoida "ai että miten hyvän näköistä, voi jehna voi juku, ihquu sun elämä hei". Kuulostaa helpolta ja hauskalta, joten aloitetaan tämä yksityiselämän tarkka ruotiminen julkisessa Internet-verkossa:

Kaikki on täyttä paskaa.

Aina ei mene kakkaemojit tasan

Olihan sitä siinäkin jo enemmän sisältöä kuin keskiverrossa blogissa.

Parasta mitä lainarahalla saa.

Aloin tänään aikuiseksi. Aloitin nimittäin asuntosäästämisen. Pakko myöntää, että en tiedä asunnoista, niiden hinnoista tai niihin säästämisestä mitään. Heitin hatusta kuitenkin arvion 200 euroa seuraavat neljä vuotta joka kuukausi, mistä pitäisi kai tulla n. 10 000e. Tämä olisi 10%:n vaadittu käsiraha 100 000 euroa maksavaan asuntoon. Jo näistä asioista kirjoittaminen saa olon tuntumaan huomattavasti vanhemmalta.

En kuitenkaan yhtään tiedä millaisen kämpän 100 000:lla eurolla saa Tai 10 000:lla eurolla. Kuulemma summaa saa kasvattaa tai pienentää oman pystymisen mukaan, mutta en tiedä miten helppo prosessi se on. Varmasti lisärahan työntäminen säästötilille ei vaadi mitään, mutta summan pienentäminen tuskin onnistuu ilmoituksella "en mää jaksakkaa tässä kuussa". Jotta saisi parempaa kuvaa mitä tällä 100 000:lla eurolla saa niin kävin etuovi.comissa selaamassa ilmoituksia. Tällaisia löytyi.

http://www.etuovi.com/kohde/9770573

Ensimmäisenä on yksiö Helsingin Roihuvuoressa. Helsingin kaupunginosat eivät ole mahdottoman tuttuja, mutta Roihuvuoresta kuullut. Joskus kaaaauan sitten räppäri nimeltä Avain teki biisin Roihuvuoresta, ja siitä jäi vain mieleen kertsi "Roihuvuori, pommit tippuu, mitä mitä mitä mitä mitä mitä vittuu". Eli ehkäpä skippaisin tämän asunnon. Myöskään esittelyssä oleva lause "tähän asuntoon tulee kohdistumaan n. 24 000 euron laina jonka ostaja ottaa vastatakseen" ei herätä välitöntä intoa.

http://www.etuovi.com/kohde/9677253

Toisaalta Oulun omasta V... Meri-Toppilasta löytyy kolmio. Itse vuoden Toppilassa asuneena väittäisin että paikan maine on paikkaa itseään pahempi, joskin asustelin opiskelija-asunnossa mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Autoon kerran murtauduttiin mutta se oli tavallaan oma syy, siinä määrin kuin voin itse ottaa vastuuta asiasta (auto lojui puoli vuotta käyttämättömänä autohallin nurkassa). Ei varmaan ketään yllätä että Oulusta saa kolmion halvemmalla kuin Helsingistä yksiön.

http://www.etuovi.com/kohde/b47647

Jokaisen remppailijan unelmana lähtisi omakotitalo Kauhavalta. Keittiö kärsii vesivahingosta ja muu asunto sähkön puutteesta, mutta pienet ongelmat ovat pieniä kun on reipas asenne. Ja talolla on hintaa alle 10 000 euroa, eli saisin ostettua sen pelkällä käsirahalla sitten neljän vuoden päästä, ellei joku muu ole vienyt suoraan nenäni edestä tätä ihmettä. Toivottavasti on.

http://www.etuovi.com/kohde/7689514

Entä miten olisi 11 huoneen ja reilun 600 neliön hässäkkä Hyrynsalmelta? Yläkertaan itse asumaan, katutasoon oma kauppa pystyyn ja kellariin viiniä. 176:n neliön kellariin mahtuu paljon viiniä. Siinäpä sitä kaikki oleellinen onkin. Soveltuu ihan varmasti isommallekin perheelle, ei pitäisi jäädä tilasta kiinni. Jos pihaa kaipaa niin yhden huoneen voi täyttää mullalla. Uima-altaan saa helposti integroitua toiseen huoneeseen, ja vaikkapa elokuvateatterin kolmanteen. Ja vielä jää kahdeksan huonetta yli!

http://www.etuovi.com/kohde/1165190

Tai miten olisi kartano Tervakoskelta? Kylkiäiseksi 20 kappaletta lomamökkejä, kokousrakennus, maisemasauna ja reilu kahden hehtaarin tontti. Kuulostaa hyvältä. Tokihan tässä on se pikkujuttu, että vaikka nimellishinta onkin 1000 euroa niin todellisuudessa tämä myydään tarjouksella, eli luultavasti kuvetta joutuu kaivamaan hieman lisää. Ja esittelyvideon mukaan täällä on kuvattu Salkkarit-leffa. Rakennuksen arvo romahti saman tien.

http://www.etuovi.com/kohde/7613061

Rakkaalta kotikylältä Haapavedeltäkin löytyi rivitalon pätkää. Eskonkujalta. En ikinä oikeastaan käynyt kyseisessä naapurustossa, mutta se ei ollut muistaakseni kauhean hyvässä maineessa. Toisaalta tällaisessa pikkukylässä kai käytännössä kaikki paikat ovat enemmän tai vähemmän nihkeitä. Parhaiten Eskonkuja kuitenkin varmasti tunnetaan Eskonkuja Hyökkää -biisistä, tai ainakin haapavetiset tuntee. Löytyi vielä jopa Mikseri.netistä. Suosittelen kuuntelemaan matalalla äänenvoimakkuudella, sillä äänen kovuus yllättää paikka paikoin. Esimerkiksi volyymi 0 on passeli.

http://www.etuovi.com/kohde/9472398

Satunnaisgeneraattori arpoi alle 100 000e maksavista asunnoista lopuksi vielä kolmion Kankaanpäästä. Saman tien tämä ei säväyttänyt, perus kerrostalobunkkeri, mutta siinä vaiheessa kun hoksasin että keittiön kaapistot on uusittu Esan Levykalusteen toimesta niin innostuinkin huomattavasti enemmän. Ei kyllä mitään hajua missä Kankaanpää on, mutta kyllä noita kaapistoja voisi käydä vilkaisemassa.

Ei välittömästi ainakaan näistä iskenyt asuntokuume. Paitsi kartanosta. Toisaalta vaikuttaisi siltä että 100 000:lla eurolla saa kohtuullisen asuttavan asunnon, kunhan on valmis tinkimään joistain pikkujutuista kuten viihtyvyydestä, asuinalueesta tai sähköstä. Keittiökalusteista ei onneksi tarvitse marmattaa.

Olo on kuin rikkiheksafluoridipallolla

En tiedä oletteko kuulleet Mikael Gabrielin Helium-biisiä. Itse olen. Jos ette ole niin ei se haittaa, oikeastaan parempi niin. Lyhyesti sanottuna, minua häiritsee kovasti kertosäe. En linkkaa biisiä koska syyt, mutta alla ovat kertosäkeessä mainitut sanat jotta saa jonkinlaista kuvaa mistä tässä nyt on kyse:

nainen oot mun helium

kevyt oon kun helium

sun lähellä alan puhu kielillä

ilmapalloäänellä

mä oon täällä mä leijun ku helium

Ensimmäinen säe, "nainen oot mun helium", herättää jo paljon kysymyksiä. Miten nainen, joka koostuu alkuaineista, voi olla alkuaine? Toisekseen, mihin hän käyttää tätä omaa heliuminlähdettään? Vetääkö hän kaasumaisen naisen henkeen ja tekee hauskoja mikkihiiri-imitaatioita, vai täyttääkö hän ilmapalloja naisella vappuna? Vai olisiko tarkoituksena kenties käyttää nestemäistä naista jäähdytysaineena korkeissa lämpötiloissa? Nestemäisen naisen jäähdytyskykyä on tutkittu vähän, mutta kyllä nestemäistä heliumia huonompi se on jo siitäkin syystä että naisen nesteytymispiste on korkeammassa lämpötilassa.

"Kevyt oon kuin helium" antaisi puolestaan olettaa, että laulajan massa olisi tavalla tai toisella sidonnainen heliumin massaan. Se, mitä tästä toteamuksesta jää kuitenkin auki, on se että onko laulajan massa yhtä suuri kuin heliumatomin massa (6.6 x 10-24 g), vai onko pelkästään hänen kehonsa tiheys sama kuin heliumilla (0.1768 g/L). Voidaan kuitenkin näillä perustein sanoa, että tällaisilla tiheyksillä hänen pitäisi nousta ylös ilmakehän ylimpiin kerroksiin, mitä ei ainakaan vielä valitettavasti ole tapahtunut. Toisaalta nousemisen voi estää pukeutumalla raskaisiin vaatteisiin ja asusteisiin, mikä selittäisi rap-artistien kaulassa roikkuvan kullan määrän.

Kolmas ja neljäs säe puolestaan viittaisivat naisen käyttöön viihteellisessä äänentaajuuden muunnoskäytössä. "Sun lähellä alan puhuu kielillä/ ilmapalloäänellä". Milloin joku olisikaan lähempänä kuin omien keuhkojen sisälllä? Naisen tiheys on hyvin epäeksakti vakio, sillä se vaihtelee naisyksiköiden välillä huomattavasti. Myöskin "ilmapalloäänen" käsite on joustava, sillä ääni riippuu ilmapallon sisällöstä, kuten alla olevassa videossa esitetään. Vaihtoehtoja jää kuitenkin kaksi. Joko myös nainen on ilmaa kevyempi, ja ilmapalloäänellä tarkoitetaan tunnetumpaa, kimeää ilmapalloääntä. Tätä tukisi ensimmäinen säe "nainen oot mun helium", jossa naiseen viitataan heliumina. Toinen vaihtoehto on että nainen on normaalisti käsittämämme nainen, jonka tiheys jotakuinkin on 1062 g/L. Videossa käytetyn rikkiheksafluoridin tiheys on 6.17 g/L, joten tästä voi heittää arviota kuinka matala ääni kaasumaisen naisen hengittämisestä lähtee.

Viimeisessä säkeessä todetaan "mä leijun ku helium". Tämä lause sisältää periaatteessa semanttisen virheen. Helium ei varsinaisesti leiju, toisin kuin esimerkiksi heliumpallo, vaikka se ilmaa harvempana kaasuna nouseekin ilman yläpuolelle. Helium on kaasua, ja näin ollen se leviää mahdollisimman tasaisesti ympäristöönsä. Olisikin oikeampaa sanoa "mä leijun kuin heliumpallo". Tämä viides säe yhdistettynä toiseen säkeeseen antaisi olettaa että laulaja muistuttaisi juurikin tätä heliumpalloa ("kevyt oon ku helium"/"mä leijun ku helium"), jossa helium on korvattu ilmaa kevyemmällä kaasumaisella naisella. Tässä tilanteessa ihmisen iho muodostaisi ilmapallon kumikuoren kaltaisen umpinaisen kaasusäiliön, mikäli ihminen tajuaisi pitää suunsa kiinni.

Lopputuloksena voidaan sanoa, että kappaleen sanat ovat hieman epäselvät ja jättävät huomattavasti kysymyksiä auki. Positiivista kuitenkin on se, että  kappaleen sanat eivät esineellistä naisia, vaan alkuaineellistavat, mikä on huomattavasti parempi tieteelliseltä näkökannalta asiaa tarkasteltuna.

Virallinen jääkiekon MM-kisojen ennakko

Jääkiekon MM-kisat alkavat ensi perjantaina, eli huomenna, Venäjällä. Virallinen kisaennakko lähtee tästä ja nyt. Joka vuosi aion seurata aktiivisesti Skoda Cupia ja katsoa jokaisen Suomi-pelin alusta loppuun, mutta jossain vaiheessa tulen aina siihen lopputulokseen että parempaakin tekemistä löytyy. Mutta en tänä vuonna! Katson jokaisen pelin. Sitten katson uudestaan hidastettuna. Toisaalta, nukahdinpa eräässä vuoden 2011 Suomi-Ruotsi 6-1 finaalissa, että ehkä en ole muutenkaan se aktiivisin penkkiurheilija. Enemmänkin sänkyurheilija ;;;;;;;)

Missasin jännän pelin ilmeisesti

Alkusarjoissa on luvassa jonkin verran hassuttelupelejä (Ruotsi-Kazakstan anyone?), ja ehkä mielenkiintoisempiakin pelejä. Itse odotan esimerkiksi innolla Suomi-Unkari -peliä, jossa päästään kostamaan (koska urheilussa on aina ja ainoastaan kyse kostamisesta) potkupallokentillä vuonna 1997 tapahtunut surullinen kohtalo. Suomi olisi voinut melkein ehkä kerrankin päästä kahden ottelun päähän MM-kisoista. Joku päivä vielä miesten arvokisoissa tavataan (varmasti).

Never forgive, never forget

Oikeastihan jääkiekko on laji, jota pelataan 60 minuuttia ja lopussa Kanada voittaa. Sivistynyt mitaliveikkaus onkin, että Kanada vie kultaa. Hopealle pääsee Suomi, tottakai. Muuten voisi veikata vaikka voittajaksi, mutta edellisestä kullasta on niin lyhyt aika että vielä ei ole sen vuoro. Pronssille tulee Ruotsi, ja hyvänä nelosenä Venäjä. Rehellisiä jos ollaan, niin nämä ovat täysin hatusta heitettyjä arvauksia koska en ole jaksanut seurata ketä siellä lopulta sitä kiekkoa pätkii. Kyllä sen joku laittaa maaliin.

Silloin kun viimeksi seurasin aktiivisesti kiekkoa niin Lemieux pelasi vielä. Mistä on aikaa kymmenen vuotta. Olen vanha.

Sosiaalisen median puolella on varmasti luvassa valitusta Mika Saukkosesta, joka on nykyään vakioselostaja niille ihmisille jotka eivät raaski laittaa rahaa Antero Mertarannan kuuntelemiseen. Lisäksi ainakin yhden Suomen (hävityn) pelin yhteydessä seuraa rutinaa tuomareiden toiminnasta. Todennäköisesti juuri siinä ratkaisevassa ottelussa. "Ei me huonompia oltu, tuomarit ratkasi".

Hauska kuva, jonka tein viime vuonna, ja jolla pääsin Iltalehden jopa sivuille. Kyseessähän oli siis tilanne, jossa Komarov muistaakseni sai ottelurangaistuksen "polvitaklauksesta", vaikka selkeästi oli puhdas taklaus. Tämän kuvan otsikkona taisi olla "Anatomy for hockey referees". Sai yli sata retweettausta. Samaa voi havitella näissä MM-kisoissa uudestaan.

Koska kisat järjestetään Venäjällä, niin luvassa on myös hassunhauskoja kuvahupailuja, joissa Putin lahjoo tuomareita. Kaiken tämän päälle löytyy myös niitä paskan syöneitä murjottajia, jotka kokevat tärkeäksi kertoa että he _eivät_ katso jääkiekkoa ja heitä _ei_ kiinnosta lukea siitä missään ikinä, joten kaikkien olisi parempi pitää turpansa kiinni että heillä olisi hyvä mieli.

Kjeh kjeh. Varmaan tämäkin kuva tulee tutuksi tässä seuraavan parin viikon aikana.

Ensimmäiset kevään ja MM-kisojen ennusmerkit on kuitenkin jo heitetty ilmoille. Suomen joukkue julistettiin, ja kuten yleensä, nojatuolivalmentajilla olisi ollut parempia ideoita joukkueeseen. Klassisin, käytännössä jokakeväinen aihe, on Lasse Kukkosen ja Antti Pihlströmin hengittäminen, olemassaolo ja pelaaminen joukkueessa. Sen enemmän kantaa ottamatta voin todeta että molemmilla on yksi maailmanmestaruus enemmän kuin minulla, tai suurimmalla osalla mussuttajista.

Oli muuten hyvä kisaennakko, mutta loppujen lopuksi itse ennakointi jäi aika vähiin. Sanotaan nyt vaikka loppuun veikkaus että Niklas Bäckström valitaan kuumimmaksi leijonaksi. Hänessä on sellaista isällistä charmia.

Kirjoittaja on vannoutunut urheilutoimittaja, joka on ainakin kerran tykännyt Esko Seppäsen twiitistä.

Vähemmän karvaista perheenlisäystä

Nyt kun on Wapun höyryistä selvitty niin voi miettiä mitä tuli tehtyä viikon aikana. Kaikenlaista tyhmää yleensä tulee puuhailtua, mutta nyt rikoin jo jonkin sortin ennätyksiä: ostin käytetyn Dellin.

Kyllä sen tietokoneeksi tunnistaa.

Eli uutta vanhaa kannettavaa. Käytetyissä yrityskannettavissa on se hyvä puoli, että ne ovat yleensä vähän kestävämpia kuin vastaavat kuluttajatuotteet, tai näin olen antanut itseni ainakin ymmärtää. Hinta ainakin on kitsastelijalle yleensä passelimpi, kun vajaalla 400:lla saa kahdeksan gigaa muistia sisältävän i5:n. Ei tosin varmaan mitään pelikonetta kannata odottaa saavansa, koska kiireisillä yrittäjillä ei ole aikaa pelata. Jos sillä Dota pyörähtäisi edes.

A-grade my ass. Perseenikin on paremmassa kunnossa kuin tämä. Oh wait.

Ostin uuden (käytetyn) kannettavan oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin vanhan läppärin akkukesto oli heikohko, noin 0 sekuntia, mikä aiheutti ongelmia aina kun piti liikahtaa. Tämä on hieman huono ominaisuus kannettavalle. Käytetyn kannettavan akkukin on arvoitus, mutta kyllä tällä ainakin ilmeisesti blogia kirjoittaa. Ei varmaan kauhean paljoa yli tuntia pääse tälläkään käytöllä, eli akun osto voi olla piakkoin tarpeen.

Toisekseen, vanhalla läppärillä Photoshopin käyttö oli tarpeettoman haastavaa. Ensimmäisellä kanvaasin klikkauksella sai odottaa puoli sekuntia että painallus rekisteröityi, tämän jälkeen siveltimen heilautuksen jälkeen sai odotella toiset puoli sekuntia että heilautus meni koneelle jakeluun. Jos halusi piirtää mitään missä on enemmän kuin neljä viivaa niin hermot joutuivat kohtuullisen kovalle koetukselle.

Ei varmasti kukaan uskalla varastaa.

Aika sitten näyttää miten hyvä ostos tämä pitkällä tähtäimellä oli. Jokseenkin epävarma olo ilmeisesti on kun piti kirjoittaa blogipostaus, jolla koitan perustella itselleni tämän mötikän olemassaoloa. Toisaalta muutenkin tulee kohtuullisen harvoin käytettyä/kaivattua kannettavaa, joten eiköhän tämä ole passeli. Olen varmaan fossiili kun pidän enemmän pöytäkoneen kulmikkaasta charmista. Jos muuten tulee mieleen hyviä projekteja mitä voi tehdä vanhasta läppäristä niin mielelläni otan vastaan niitä.

Vanhasta läppäristä saa oivan stressipallon

PS: Aiemmin kirjoitin karvaisemmasta perheenlisäyksestä. Söpöistä koiranpennuista otetuista Instagram-kuvista saattaa saada vääränlaisen kuvan koiranpennun omistamisesta. Todellisuudessa se on sitä, että avokki herättää aamuseiskalta lauseella, jonka voi muotoilla näin: "herätys, koirapentu oksentaa tyynylle paskaa, jonka söi aiemmin, ja sinun pitäisi putsata sitä". Ei oo helppoo. Ilmeisesti koiralla ei ole onneksi mitään hätää vaikka gaga maistuikin, oli kaiketi vain "maun vuoksi kokeillut". Ei ole toiste.

 

Mitään en oo tehny.