Wappu tulee ja lyö

On huhtikuu, ja se tarkoittaa pääasiassa yhtä asiaa: Wappua, jokaisen Teekkarin ja muunkinlaisen opiskelijan suosikkijuhlaa. Joten istukaa polvelle ja kuunnelkaa kun diplomi-insinööri-setä kaivaa vanhoja.

Ihmiselle, joka tietää mikä vappu on, muttei mikä on Wappu, lyhyt mutta tärkeä erottelu: Wappu on N päivää kestävä, vappua edeltävä ja osittain päällekäinkin menevä "opiskelijarieha". N vaihtelee yhden ja yhden liian monen päivän välillä riippuen paikkakunnasta ja juhlijan turnauskunnosta. Oulussa virallista ohjelmaa on tarjolla 13 päivää, epävirallista ohjelmaa puolestaan on niin paljon kuin jaksaa keksiä. Vappu puolestaan on päivän kestävä "kaikkien ihmisten, mutta periaatteessa työläisten ja opiskelijoiden rieha". Perusajatus on aika sama.

Kun on pohjatiedot kunnossa, niin voi alkaa miettiä mitä kaikkea Wappuna voikaan tehdä, ja mitä kaikkea on tullut tehtyä. Ensimmäisenä Oululaisesta Teekkariwapusta tulee mieleen Kirkkovenesoudut. Nämä kesän ensimmäiset beach partyt kasaavat opiskelijaporukan mittelemään kirkkovenesoutamisen jalossa taidossa. Toisinaan tosin Oulujoen jäätilanteen pakottamana soutaminen on korvattu soutulaitteella, toisinaan taas mekaanisella härällä.

Kerran olen ollut soutamassa, jolloin oma kontribuutio jäi siihen että pidin airoa ylhäällä ja koitin olla hidastamatta muun soutuväen vauhtia sekä välttyä veteen tippumiselta. Onnistuin mielestäni hyvin, vaikka naama vähän kastuikin. Toisella kerralla kekkaloin perämiehenä, mikä ei sekään mennyt ihan putkeen. Venettä on yllättävän haastava kääntää selkä menosuuntaan päin. Lopulta etummaiset soutajat kertoivat mihin suuntaan sitä peräsimen hanikkaa piti vääntää. Silti käytiin ehkä lähempänä sillanpylvästä kuin olisin välttämättä halunnut.

Toinen tapahtuma missä on tullut käytyä joka vuosi on perinteisen omaiset Wappureivit. Tämä yhden illan konemusiikki-iloittelu on järjestetty milloin Kuusisaaressa, milloin Apollossa ja nykyisellään Superpark-areenalla, joka taitaa kulkea nimellä Terminaali. Kuusisaaressa oli parhaat reivit, ja Apollon (nykyisen Ilonan) reivit olivat ehkä huonoin veto ikinä. Sinällään jännä, että Oulun kokoisessa kylässä on hankala löytää sopivan kokoisia paikkoja tapahtumille. Terminaali on paikkana "ihan jees", mutta ei se Kuusisaari ole.

Musiikki on yleensä mielestäni ollut jopa yllättävänkin kovaa teknoa ja psykeä, ja vaikka konemusiikki-ihmiseksi itseni miellänkin niin välillä samankaltainen jytke alkaa ikävystyttää. Reivit ovat kuitenkin tapahtuma, joka yleensä eniten kiinnostaa ei-opiskelijoita. Jatkuvan kovatahtisen tamppaamisen vuoksi reivit ovat varmasti myös fyysisesti raskain tapahtuma, ja nesteytyksestä on hyvä pitää huolta. Ja oikeasti juoda sitä vettä ettei kuivetu pikkuiseksi rusinaksi.

Ysäri on parasta huumetta

BBQ-bileet ovat hyvinkin nimensä mukainen tapahtuma. Viime vuonna kävin itse asiassa vasta ensimmäistä kertaa grillailemassa, ja päädyin heti keskustelemaan aiheesta "paras kolmioleipä". Ja voitteko uskoa, joku väitti että paras kolmioleipä Rainbowin kolmioleivistä olisi katkarapu. Katkarapu! En ollut ennen maistanut, seuraavana päivänä maistoin ja sitruunallehan se maistui. Sen jälkeen ei ole tarvinnut syödä.

Päiväkännit on puolestaan tapahtuma Hevimestassa, ja tässä tapahtumassa nimensä mukaisesti juodaan päivällä. En ole vielä keksinyt miten tämä varsinaisesti eroaa Wapun muista tapahtumista, paitsi että tässä juodaan baarissa. Kerran vain täälläkin olen käynyt. Muistan sen, että Hevimesta on kauhea sokkelo jonne eksyy ja jossa vessa on joka kerta vähän eri suunnassa. Myöskin joko tuopit on jatkettu vedellä tai parin päivän tinttaaminen oli tehnyt tehtävänsä, mutta liian monen tuopin jälkeen olo oli edelleen tarpeettoman selvä.

Oikeasti kaikissa baareissa tarjotuissa juomissa on alumiinipölyä, joka steriloi ihmisen ja jolla valtio yrittää hillitä väestönkasvua. Herätkää lampaat!

Ehkäpä kuitenkin Wapun merkittävin tapahtuma on fuksiuitot, jossa fuksipyllyröistä kastetaan Teekkareita. Mukava piknik-tyyppistä istuskelua puistossa ja fuksien kastautumisen seuraamista. Omana fuksivuotena uitot eivät menneet osaltani aivan putkeen. Aiemmin keväällä sitseillä työvoimana olleille annettiin palkaksi kasaripullo puolisen tuntia ennen uimista. Muistaakseni koko pullo tyhjennettiinkin ennen uimista. Korkki ainakin poljettiin satavarmasti.

Vaikka pintapelastajat työnsivätkin jäälauttoja paikalta pois vähän aiemmin, niin ei se vesin kovin kylmää ollutkaan enää siinä vaiheessa kun tuli oma vuoro sinne mennä. Sitten muistan mustaa, laattaamista Wesibussiin, päätymistä taksilla kotia ja sammumista pyykkitupaan. Muistaakseni taksin pankkikortinlukijaan koitin hakata ovikoodia, ja ovikoodinlukijaan taas päinvastion. Ainakaan kahteentoista tuntiin en vastannut mitään huolestuneiden ihmisten yhteydenottoihin, ja harva asia yhä tänä päivänä nolottaa yhtä paljon kuin tämä.

Wesibussin konseptin selittäminen varmaan unohtui aiemmin: Wesibussi on oikean kaltainen bussi, johon ängetään satakunta ihmistä. Nämä ihmiset sitten bailaavat ahtaassa bussissa, musiikki soi ja kaljaa kuluu. Yksinkertaiset asiat ovat yleensä parhaita, niin myös tässäkin. Ja mikä tekee asiasta vielä paremman, bussi liikkuu, eli kun jalat tuntuvat huterilta ja heiluvat aaltoliikkeenomaisesti niin bussin liikkeen luoma heilumisaaltoliike superpositioperiaatteella luo destruktiivisen interferenssin jalkojen aaltoliikkeeseen, minkä seurauksena ihminen pysyy pystyssä vaikka olisi miten huonossa kunnossa. Paitsi jos on fuksi joka on juonut liikaa kasaria.

Science, bitch. Kuva Wikipedian intereferenssi-artikkelista

Joskus puolenyön tienoilla sitten heräsin pyykkituvasta ja lähdin kävelemään keskustaan hakemaan Teekkarilakkia, koska ajattelin että ei mihinkään äitienpäivän surulakitukseen kehtaa mennä. Kuuden kilometrin kävelymatkaan meni useampi tunti. Fuksivuoden jälkeen on sentään vähän tullut järkeä päähän, eikä aivan samanlaiseen änkyrään ole tullut itseään tintattua, taikka yhtä huonossa kunnossa lähdettyä pihalle kikkailemaan. Tai ainakaan en muista. Liikaa tulee juotua useinkin, mutta ei ihan näin pahasti. Tietääkseni. Kasarikin on pysynyt minimissään, ja uittoja on tullut seurattua aika rauhallisissa merkeissä. Ehkä.

Viime Wappuna kekkaloin AMK:laisten bileissä Hupisaarten kesäteatterilla, tai kuten itse tykkään sitä kutsua, Oulun amfiteatterilla. Varsin mukavan oloinen paikka, paitsi tietty jos sataa. Muistan kysyneeni yhdeltä tutun tutulta mitä hän juo. Pyysi maistamaan, joskin teki aika selväksi että litku olisi pitänyt imutella hänen suustaan. Kieltäydyin kohteliaasti, mutta sain kuitenkin maistaa juomaa kun ko. henkilö päätti sylkäistä nesteen naamalleni.

Waatonaattona ja Waattona (eli 29. ja 30. päivä) järjestetään yleensä myös baaribileet. Sekoitan nämä kaksi aina Kirkkovenesoutujen jälkitapahtumaan, Jälkisoutuihin. Nämä kaikki kolme kun ovat samanlaisia kuin baaribileet yleensä: meluisia, kalliita ja ahtaita. Vähän kuin Wesibussi, mutta eivät hauskoja. Ja Wesibussi on halpa, ja tekee hyväntekeväisyyttä tuotoillaan. Joitain hyviä esiintyjiä näissä baaribileissä on kuitenkin vuosien varrella ollut, kuten K-System, Mighty 44 ja oma suosikkini L.A.O.S.

Waaton-bileissä on tosin se positiivinen puoli, että kun joka ikiseen baarin on kauhea jono vappuaattona niin ennakkolipulla pääsee jonon ohitse ainakin yhteen baariin. Kerran tätä hyödyntämällä "pääsin" sedulaan. Melkein epäilisin että kuitenkin parempi olisi ollut vain istua pihalla, ei satanut edes paljon vettä. Toki jos/kun ennakkolippuilaisillekin on oma jono niin hyöty hieman heikkenee.

Wappu on ilon, surun ja ylipäätänsä elämän aikaa. Tässä juhlassa tärkeintä on se, että kun Wappu on ohi niin on kiitollinen siitä, että se on vain kerran vuodessa. Paljon hauskoja juttuja jäi kertomatta ja tapahtumia läpikäymättä, joten ehkäpä ensi vuonna voi kokeilla miten taas hieman seniilimpänä vanhuksena muistaa vanhoja juttuja. Saattaa jopa olla että tänä vuonna kuitenkin riehaannun vielä kerran. Ainakin hain ja sain lomaa Wappuviikolle, joten jospa vielä kerran pojat.