Raxin uusi buffetti

Raxissa käyminen on kuin mustaan aukkoon sukeltaminen: pieni epävarmuus mitä sieltä löytyy ja tuleeko elävänä takaisin. Ja jos takaisin tullaan, niin todennäköisesti huonommassa kunnossa kuin sinne mennessä. Tällä kertaa tulin elävänä takaisin, ja tuon mukanani suuria uutisia.

Raxissa oli nimittäin tapahtunut isoja muutoksia. Aloitetaan siitä tylsemmästä päästä, eli salaattipöydästä. Entiset muovikipot on poistettu, ja tilalle on tullut varsin hienoja keraamisia pyttyjä. Myöskin vihersalaatti oli tällä kertaa nimensä väristä. Alku vaikuttikin hyvältä, kunnes kävi ilmi että kana ja fetajuusto on poistettu. Kaksi parasta täytettä, poissa. Myöskin sipuli on ilmeisesti jossain öljyssä lillutettua.

Pitsojen puolella oli vähän positiivisempi yllätys kun pöydästä löytyi pannupitsaa. Pannupitsa on sinänsä varmasti buffettiyrittäjän pelastus, sillä siinä hyvä tekosyy käyttää matalampaa täyte/pohja-suhdetta, mikä tekee keskimääräisestä ateriakustannuksesta pienemmän. Ihan pitsan makuista se oli. Ei sitä kyllä mahdottomasti viitsi syödä, loppujen lopuksi pannupitsan syöminen on sama asia kuin leivän mättäminen.

Jälkiruokapöytä on yleensä se vaihtelevin osuus: toisinaan sieltä löytyy pelkkää pehmistä, toisinaan keksejä ja muffinseja ja nallekarkkeja yms. Tällä kertaa löytyi vain pehmistä, mikä ei sinänsä ole erityisen jännittävää. Ei se toisaalta väärinkään ole. Pehmistä tuli koneesta kuten aina, mutta kastikkeet olivat uusia. Hilpeyttä herätti sininen, colan makuinen kastike. Maku tosin oli hyvin heikko, ja pehmis käytännössä piti hukuttaa soseeseen jotta siitä irtosi jotain makua.

Kuvittelisin että pehmis kuorrutettuna lasinpesunesteellä ja automaattivaihteistoöljyllä näyttäisi osapuilleen samalta.

Muutoksen arvosana: 2/5, pannupitsa oli ihan jees mutta muilta osin ennen kaikki oli paremmin. Paitsi että uusista pehmissoosipurkeista oli helpompaa tursottaa mössöä laskematta lastia käsille.