Karvaista perheenlisäystä

Kuten pitempään tätä blogia seuranneet tietävät, tämä blogi on hakenut teemaansa jo vähän pitempään. On kokeiltu fitness-blogia, on kokeiltu muoti-blogia, mutta mistään ei tunnu löytyvän lopullista aihetta. Blogin nimikin, "Keksi hyvä nimi myöhemmin", kuvastaa tätä omituista limboa missä blogi lilluu. Nyt kuitenkin löytyi täydellinen bloggaamisen aihe: Koirat!

Tämä tässä on Sulo. Sulo on koira, tarkemmin ottaen cockerspanieli, jonka harrastuksiin kuuluu muun muassa agility, metsässä vaeltelu ja postille haukkuminen. Ikää Sulolla on aika tarkalleen neljä vuotta, mutta suht riehakkaan luonteensa vuoksi häntä luullaan useammin neljä kuukautiseksi. Onpa kerran eräs vastaantullut lapsi todennut vanhemmilleen: "katso, lehmä!". Väri hämää.

Hereillä olevasta koiranpennusta on käytännössä mahdotonta ottaa onnistunutta kuvaa.

Tässä on puolestaan Into. Intokin on koira, edelleenkin cockerspanieli. Intolla on ikää vasta kahdeksan viikkoa, minkä näkee kohtuullisen vaappuvasta olomuodosta. Tämä koira harrastaa lähinnä syömistä, leikkimistä ja ruumiineritteiden tuottamista, mitkä ovat lähempänä omia harrastuksiani. Into muutti asustelemaan tänne Ouluun viime lauantaina, joten aika uusi tuttavuus on kyseessä.

Ehkä kaksi epäonnistunutta kuvaa on yhtä hyvä kuin yksi onnistunut.

Tällä hetkellä kavereiden nimet ovat vain ehkä vähän väärinpäin. Sulo on se innokas, kun taas Into nykyisessä pentumaisessa olomuodossa on ehkä karvan verran suloisempi. Molemmat vallan mainioita koiria. Pääasiassa Sulo on suhtautunut uuteen pentuun hyvin, vähän rajoja vielä selvitellään mutta eiköhän se parin päivän sisään tasoitu. Into on sopeutunut varsin hyvin, yötkin on saanut nukkua rauhassa.

Danger zone

Toki kun uusi koiranpentu tulee taloon, niin talosta pitää tehdä pentuturvallinen. Välillä johtoja seinään teippaillessa ja aitoja viritellessä tuli mieleen, että suojaanko pentua näiltä sähkötavaroilta, vai näitä sähkötavaroita pennulta. Joka tapauksessa, kuten jokainen joskus koiranpentua seurannut tietää, minkälainen tahansa viritys on enemmänkin hidaste kuin este jos koiranpentu niin päättää. Aina kannattaa silti yrittää.

Seuraavaksi kai tätä söpöpalleroa pitäisi altistaa vähän kaikenlaiselle ettei sitten aikuisena koirana tarvitse turhaan jännittää uusia asioita. Tähän mennessä koira on jo joutunut kohtaamiseen lumen, äänekkään vessanpöntön ja tietoteekkarin kanssa. Saa nähdä mitä hirveyksiä seuraavaksi