Vihdoin, tätä hetkeä on odotettu. Pääsen kirjoittamaan CS:GOsta. Jaksoin naputella kymmenen voittoa competitivessä, sain tietää rankkini, ja nyt olen täysin pätevä mestari pelissä. Yli vuoden päivät tähänkin urakkaan upposi. Rankiksi tuli loppujen lopulta, rumpujen pärinää, jännitysmusiikkia, tämä:
Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Kyseessähän on siis tietysti jokaisen suosikki Silver II, pelin toiseksi huonoin arvonimi. Eli kuulun pelin huonoimpaan 8%:iin. Rankkeja pelistä löytyy yhteensä 18, joten saavuttamisen iloa on tältä osin vielä tarjolla. Toisaalta en ole täysin varma voiko 42 tunnin vakaalla kokemuksella paljon parempia natsoja edes saada. Näin voi ainakin uskotella itselleen kun herää keskellä yötä huutaen ja itkien häpeästä hikisenä.
Tällainen hieman matalampi rankki on kuitenkin oikeastaan pettymys, sillä loppujen lopuksi kysehän on pelistä, joka kulminoituu ihmisten päähän klikkaamiseen. Onhan pelissä jotain muitakin sivuseikkoja, kuten kraanaattien käytön jalo taito, ryhmän saumaton yhteistyö, talouden hallinta ja strategiointi/psykologia, mutta lopulta aina jos ammut toisen ennenkuin hän ampuu sinut, voitat. Periaatteessa.
Joskus se vielä pomppaa siitä ovenkarmista oikeaan suuntaan.
Miksi sitten juuri Silver II? Koska en osu kursorilla päähän. Osun kyllä rintaan, kaulaan, käsiin ja välillä myös kutittelen varpaita, mutta pääasiassa pää on asia mihin en osu. Ja tämä taas johtuu enimmäkseen siitä, että aseen piippu kyntää jatkuvasti maata. On hankala osua päähän, jos siihen ei tähtää. Helpompaa on hätäpaniikissa jysäyttää jonnekkin keskikroppaan, joka on isompi maali, ja toivoa että ehdit pumpata vastustajan täyteen lyijyä ennen kuin hän reagoi kyljestä läpi tulevaan kuulaan. P90:llä tämä toisinaan jopa toimiikin.
Itsellänihän on napakka 1.06 KDR. On se isompi kuin yksi, mikä on tärkeintä.
Toinen iso syy matalaan rankkiin on varmasti kranaattien käytön vähyys/heikkous. CS GOssa kranaatit ovat muutakin kuin hassuja murkuloita joita voi nakella vastaantulijoiden päähän. Kun 5v5 tilanteessa pitää yrittää vyöryttää vastustajan päälle, tarvitsee aina jotain etulyöntiasemaa. Erilaiset kranaatit tarjoavat juuri tätä. Oma suhteeni näihin perunoihin voidaan tiivistää seuraavasti: en muista ostaa niitä, jos muistan ostaa, en muista käyttää, jos muistan käyttää, käytän huonosti, jos en käytä huonosti, en osaa hyödyntää niiden tarjoamaa etua.
Ehkä helpoin homma on talouden hallinta: jos ei ole rahaa, säästä. Jos on rahaa, niin osta tykkejä. Sama pätee strategioihin: mene paikkaan missä voit voittaa vastustajan ja äläkä laita päätä pöhköön paikkaan. Myöskään ei kannata vetää putkeen kymmentä kertaa samaa possujunaa A-saitille, sillä (yleensä) jossain vaiheessa vastustaja hoksaa mistä on kyse. Varmaan minulla olisikin enemmän mahkuja in-game leaderiksi näillä puheilla. Siinä ei tarvitse osata mitään, riittää että tietää. Joskin tietäminenkin lienee vähän heikoilla kantimilla.
Negev up in this bitch
Näillä eväillä sitten kohti Silver IV:tä. Saa nähdä montako vuotta sen saamiseen sitten menee.
Kuten nokkelammat ihmiset ovat jo huomanneet, Oululainen Teekkariwappu on alkanut. Itse en enää vietä opiskelijawappuja koska olen valmistunut, vaan sen sijaan vietänkin aikuisen ihmisen diplomi-insinöörivappua. Näillä kahdella on pienen pieniä eroja. Tämän blogin kuvasarja puhukoon puolestaan.
Tiistai 19.4.
Pyöränkorjailuhommia. Napavaihteellinen takavanne levisi, ja koska napavaihteistojen korjaaminen on vähintäänkin perseestä, on helpompaa vaihtaa koko takavanne. Toki kolmivaihteisesta pyörästä tuli nyt yksivaihteinen, mutta parempi sekin on kuin nollavaihteinen.
Pitsa maistuu myös diplomi-insinöörille. On yleensä järkevämpää ottaa kuva pitsasta ennenkuin se on syöty, mutta uskokaa pois, tässä oli pitsa. Kebab-kana-feta-majoneesi pitsa. Voisin syödä samanlaisen vaikka samantien.
Keskiviikko 20.4.
Aikainen herätys on aina ankeaa, erityisesti kun joutuu töihin herätyksen jälkeen. Oikeastaan ainoa hetki, milloin aikainen herätys ei tympäise, on silloin kun saa nukahtaa samantien kun herätyskellon sammuttaa. Silloin herätyskellon käyttäminen on toisaalta vähintäänkin kyseinalaistettavaa toimintaa.
Pyykin peseminen on ehkä kotitöistä ikävin. Varsinkin yleisessä pyykkituvassa. Puolen tunnin välein pitää könytä pyykkitupaan viemään pyykkiä, laittamaan pyykkiä kuivausrumpuun ja hakemaan pyykkiä. Jos välissä koittaa tehdä jotain kehittävää, niin hyvin alkanut keskittyminen menee hukkaan kun pitää käydä huolehtimassa pyykeistä pyykkituvassa.
Oli pyöränkorjailu niin mukavaa että siitä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Pyörien rassailu on periaatteessa ihan hauska harrastus, mutta siinä vaiheessa kun joutuu taivasalla kevään viimeisessä lumisateessa kiristelemään renkaita, alkaa hermokin kiristellä parinkymmenen newtonmetrin voimalla. Tämä hylsyavainsarja on muuten Tokmannilta ostettu, maksoi kympin. Alkuperäinen hinta 40 euroa, alennettu hinta 20 euroa ja kassalla hinta oli lopulta 10 euroa.
Yhdenkään diplomi-insinöörin vappu ei ole täydellinen ilman laskujen makselua. Tänään kohteekseni joutui sähkölasku, jonka sain Vattenfallilta. Olin Vattenfallin asiakas noin kaksi päivää, kunnes tajusin että vanha sopimus tuli halvemmaksi ja vaihdoin takaisin. Tämän takia kai aikuisen ihmisen pitäisi tietää paljonko sähköstään maksaa.
Torstai 21.4.
Tänäänkin piti käydä töissä. Jos lomalle jääminen on aina näin stressaavaa niin en enää ikinä jää lomalle. Luulisi, ettei harjoittelijalla ole kauheasti niin tärkeitä tehtäviä, mutta tuntuu että vähän ennen lomaa jokainen nykäisee hihasta ja sanoo "teeppä tämä ennenkuin ensi viikolla lähdet".
Päivän treenit. Pitää harjoitella että osuu päähän. Sain vinkin että kannattaa tähdätä ylemmäs, ja seuraavassa deathmatchissa olinkin sitten kolmanneksi paras. Yksinkertaiset neuvot ovat parhaita. Vielä kun muistaisi saman neuvon pistoolin kanssa compissa niin olisi jo pro.
Vaikka onkin varaa tiskikoneeseen niin silti joitain astioita joutuu tiskaamaan käsin. Esimerkiksi puulasta(a) ei kannata laittaa tiskikoneeseen, ja paistinpannukin on vähän niin ja näin. Tiskaaminen on se kotityö mikä on toiseksi tympäännyttävintä, se on turhan monotonista hommaa. Tiskikone oli ehkä paras sijoitus ikinä.
3D-mallintaminen on hankalaa, kuten kuvasta näkyy. Nämä kaksi härrävärkkiä ovat olevinaan avaruusaluksia. Ehkäpä ne ovat tunnistettavia. Voi edelleen olla parasta ettei luovu päivätyöstään ihan hetkeen.
Perjantai 22.4.
Vaihtelu virkistää arkea. Jotain erilaista voi kokeilla esimerkiksi käyttämällä fyysisen herätyskellon sijasta kännykän herätyskelloa. Milloinkas sitä ihminen enemmän kaipaisi piristystä kuin herätessä päivittäisestä koomasta, josta virkoaminen on aina yhtä työlästä.
Nautit elämästäsi yhtä paljon kuin aamupalastasi. Tämä puuro on ihan ok.
Toimiston rumin muki.Piti lopettaa kahvinjuonti murhaavan närästyksen vuoksi, ja korvaava aine on luonnollisesti tee. Yllättävän hyvää, joskin ei kai kukaan ikinä ajattele "voisinpa juoda kupin teetä" samalla tavalla ajattelisi että voisi juoda kupin kahvia. Tee on vähän kuin köyhän miehen kahvia.
Koiravahtihommia kolmatta päivää putkeen. Ei tässä muuten mitään, mutta Counter-Strikeä pelatessa koira yleensä näykkäisee varpaasta aina väärällä hetkellä. Ja tällaista pikkupötykkää saa käyttää niin tiuhaan pihalla että hyvä jos ehtii yhtä matsia pelata.
Ehdin ottaa oluen jääkaapista kunnes sain viestin jossa kyseltiin että lähtisinkö pelaamaan sulkapalloa. Harvoin tällaista kuulee, mutta sulkapallo vei kerrankin voiton oluesta. Ehkä huomenna sitten olutta.
Tässä voisi olla kuva pyörästä, mutta laiskuus ja huonomuistisuus johtivat siihen että kuva jäi ottamatta. Syy, miksi olisin halunnut ottaa kuvan pyörästä, oli se että se hajosi jo perjantaina, toisena päivänä "korjaamisen" jälkeen. Alan hiljalleen ymmärtää miksi ihmiset varastavat pyöriä.
Näinkin jännittävää juhlintaa valmistuneella Aikuisella Ihmisellä. En ole edes katkera (olen helvetin katkera).
Ensi viikolla kuitenkin loma. Blogin päivitystahti saattaa hidastua samalla kun kaljanjuonnin määrä kiihtyy. Muutenkin pieni luova tauko saattaa olla ihan tarpeen.
Eksyin Wikipedia-sivulle, jossa listattiin kaikki Suomen kuntien vaakunat. Ajattelin tarkalla graafisella silmälläni poimia parhaat niistä listaan. Olenhan sentään suunnitellut Fiverissä yhden Facebook-kansikuvan (josta en koskaan edes saanut sitä vitosta), joten mielestäni olen täysin pätevä tällaiseen kuva-analyysi tehtävään. Minulla on myös kaksi silmää, mikä auttaa tehtävässä.
Kuortane
Kuortaneen vaakunassa on kala, joka uiskentelee suhteellisen hämmästyneen näköisenä vedessä. Syy, miksi tämä kala on niin hämmästynyt, on todennäköisesti se että vesi on liekeissä. Itsekin vähän ihmettelen sitä.
Kauhava
Ketään ei varmaan yllätä, että eteläpohjalaisen Kauhavan kunnan vaakuna on joskus ollut puukko. Harmi ettei enää nykyään. Yllättävää sinänsä ettei puukkovaakunan poistumiseen liittynyt mitään kukkahattuilua, vaan jotain kuntaliitospolitiikkajuttua. Olin jo valmiina möksähtämään.
Joutseno
Joutsenon vaakunassa on luonnollisesti joutsen. Vihaisen näköinen sellainen. Toisaalta käsittääkseni joutsenet ovat kohtuullisen äksyjä elikoita muutenkin, että siinä mielessä varmasti ihan sopiva kuva. Tulee mieleen jonkun urheiluseuran logo.
Laihia
Laihian vaakunassa on luonnollisesti... orava. Joka nuolee käpyä erittäin... keskittyneen näköisenä. Villi veikkaus mistä tämä Orava tulee: laihialaisista heitetään vitsiä siitä miten he ovat rahoistaan tarkkoja. Oravalla on päällään oravannahka, jota on joskus käytetty rahana. Tadaa.
Lappeenranta
Tuiman näköinen partapotso itsensä kokoisen nuijan ja vähäisen vaatetuksen kera. Epäilen että tällä nuijalla kompensoidaan jotain muuta. Ainakaan tuon lehtipensaan alle ei mahdottomia miekkoja piilotella.
Hämeenlinna
Vähän mitäänsanomaton vaakuna, mutta sitten katse kiinnittyy aurinkoon. Aurinkoon, jolla on hymynaama. Hymynaama, jolla on sieluttomat silmät. Kuvastaa siis täydellisesti Hämeenlinnaa.
Köyliö/Säkylä
Pakko nostaa (piispan)hattua kylälle, jonka vaakuna perustuu historialliseen tapahtumaan/legendaan, jossa erästä piispa Henrikiä taputeltiin kirveellä Köyliönjärven jäällä talonpoika Lallin toimesta. Varmaan kyllä ainoa asia mistä Köyliö tunnetaan, että siinä mielessä ihan oikea veto.
Inari
Tämäkin kala näyttää hämmentyneeltä. "Mitä nämä sarvet ovat, ja miksi ne kasvavat minun päästäni?" Samaa pohdin minäkin. Mielikuvitusta ainakin on käytetty. On tämä toisaalta hienompi kuin poro, jolla olisi kalan evät.
Taiteilijan näkemys aiheesta. Ehkä ei kannata lopettaa päivätyötä vielä.
Eura
Vihaisen näköinen karhu, miekka kourassa, valmiina pistämään paikkoja päreiksi. Raa'an alkukantaista ja voimakasta, yhdistettynä moderniin miekka- ja raudantakomisteknologiaan. Mikä voisi olla tämän karskimpaa ja vakuuttavampaa?
Lapua
Mies ratsastamassa karhulla nuija kädessä tietty. Tästä ei voi enää paremmaksi pistää. Haluaisin todellakin tietää tämän vaakunan tarinan, tai mistä ajatus tällaiseen on tullut jos tähän ei liity mitään hienoa taustajuttua. Tai vähintään kiinnostaisi tietää että miten monen annoksen jälkeen tällainen idea on keksitty.
Wappu. Se alkaa tänään. Sitä varten onkin varsin passeli tekaista soittolista, jota viitsii kuunnella kaljaa juodessa. Tärkeintä ei aina ole se, miten hyvä jokin biisi on, vaan se miten paljon siitä irtoaa tunnetta. Ysäriä, uutta poppia, kasaria, chiptunea, suomirockia, räppiä ja "jotain aivan muuta".
Polyteknikkojen Kuoro - Hyvät ystävät ja Ikuisen teekkarin laulu
Paljon tätä osuvampia aloitus- ja päätösbiisejä ei voi tälle soittolistalle kuvitella. Melkein hävettää laittaa näitä samaan listaan muiden kappaleiden kanssa.
Dunderpatrullen - How to Adventure
Nimensä mukaisesti seikkailubiisi. Siistiä. Dunderpatrullen tekee myös hassuja YouTube-videoita. Olen helposti viihdytettävissä. "De är totalt slut på kaffe här"
a-ha - Take on Me
Tämä on minun tanssi-, karaoke- ja sammumisbravuuribiisi. Falsetti on vähän haastava, mutta kyllä se muutaman oluen jälkeen aina onnistuu kun on ääni sopivasti kirkastettu.
Joe Esposito - You're the Best, Jari Sillanpää - Malaga, Frederik - Gran Canaria
Myönnettäköön, nämä olivat "viime vuoden parhaat biisit" -listassa, mutta kun ne olivat niin hyviä niin en malttanut olla laittamatta niitä uudestaan.
Runteli - Grilli kuumana ja Minne matka
Olen kuullut villiä legendaa, että verorahoilla maksetussa valtakunnanradiossa on soitettu Runtelia. Pelkästään tämä on riittävän hyvä syy maksella Yle-maksua.
JVG - Tarkenee
Viime Vulcanalian (Oulun Yliopiston avajaisbileet) jälkeen pyöräilin kotia aika töötissä ja kuuntelin koko JVG:n 247365 albumin läpi. Sen jälkeen en ole oikeastaan erehtynyt enää samalla tavalla, mutta kyllä Wappuna sen verran tarkenee että kyllä tämä tähän listaan kuuluu.
Nikke Ankara - Ettei nyt vaan sattuis mitään
Tämä on sellainen biisi, missä hoetaan yhtä lausetta tarpeettoman paljon, ja sitten kuukauden päästä kaikki ihmiset (=ala-asteikäiset lippisjäbät) hokevat sitä kyllästymiseen asti. Loistavaa.
Arttu Wiskari - Kun me diskossa suudeltiin
Kuva-arvoitus
Arttu on sellainen artisti, josta tykkään todella salaa. Arvatkaa oliko pitkä matka ajaa Lapualta Ouluun kuunnellen Radio Suomipoppia odotellen Arttu Wiskarin biisiä. Kannattaa kuunnella myös tämä mash-uppi, tätä kun ei saanu Spotify-listaan.
Leidit Lavalla - Hittiputki
Joskus kauan sitten, kun vielä aktiivisesti harrastin DJ-keikkoja, yli neljän minuutin mittaisia biisejä kutsuttiin "kusitaukobiiseiksi". Jos oikein kova hätä iski "jonnekin", niin silloin täräytettiin tulille tämä 9 minuuttinen Leidit Lavalla spektaakkeli, jonka aikana ehti hoitaa isoimmatkin tarpeet. Eläkeläiset
Wappu ilman Eläkeläisiä on kuin sima ilman hiivaa. Pelkkä pettymys.
Dxxxa D & The Boys - Aikuinen mies
Viime Wapun aikaan istuskelin jonkin verran töissä koodaamassa HTML:ää. Siinä ohessa oli rattoisaa kuunnella Rattoradiota. Tämä biisi soi jossain välissä, ja syystä tai toisesta se jumahti päähän kovemmin kuin kuppa. "Tajuaksä vittu hä tä?"
Vigiland - Pong Dance
Tämä on kappale, josta haluaisin tykätä, mutta se on vain niin tylsä ja mielikuvitukseton että ei pysty. Mutta pakko laittaa, koska beer pong ja vähän hassut lyriikat.
Master Blaster - How Old R U?
Jos tämän näköiset jätkät tulevat kyselemään ikääsi, niin voi olla paras soittaa suoraan poliisille.
Olen aina hämmästellyt tämän biisin nimeä ja tarkoitusta. Kai siinä on jotain viatonta taustalla. Alkuperäinen on kuitenkin tehty kasarilla, se oli hyvin erilaista aikaa. Kai.
En kyllä tiedä näyttääkö tämäkään hiippari yhtään sen vähempää pedarilta.
Scooter
Bilelista ilman Scootteria ei ole bilelista, se on vain lista.
Floorfilla - Anthem #6 (Cassez la Boite)
Joskus kauan sitten, kun videoiden katseluun netistä tarvitsi vielä RealPlayer-plugarin, katsoin tämän videon, ja muistan pelottavat tankotanssijat ja mietin että mitä vittua.
Erasure - Always
Herkempää osastoa. Jokainen robotti, yksisarvinen ja hyökkääjä tietää tämän biisin. Niille, jotka eivät tiedä, niin tässä.
Eikä tässä vielä kaikki. Kuten aiemmassa Wappu-postauksessa mainitsin, Oulussa vaikuttaa Wesibussi. Ja Wesibussi on tunnettu loistavasta musiikista. Tämä Wesilinjaksi nimetty soittolista (joka ei ole minun tekemäni) kokoaakin yhteen parhaat Wesibussi-biisit, ja menisinkin niin pitkälle että väittäisin sen olevan parempi Wappu-soittolista kuin oma listani. Ainakin se on legendaarisempi. Suosittelen.
Jos näillä soittolistoilla ei Wappua selviä läpi niin sitten kannattaa kuunnella Rattoradiota, parasta Wappuradiota mikä Oulussa kuuluu FM-taajuuksilla. Vaikka eihän Wapusta suoranaisesti kuulukaan selviytyä.
Kuten pitempään tätä blogia seuranneet tietävät, tämä blogi on hakenut teemaansa jo vähän pitempään. On kokeiltu fitness-blogia, on kokeiltu muoti-blogia, mutta mistään ei tunnu löytyvän lopullista aihetta. Blogin nimikin, "Keksi hyvä nimi myöhemmin", kuvastaa tätä omituista limboa missä blogi lilluu. Nyt kuitenkin löytyi täydellinen bloggaamisen aihe: Koirat!
Tämä tässä on Sulo. Sulo on koira, tarkemmin ottaen cockerspanieli, jonka harrastuksiin kuuluu muun muassa agility, metsässä vaeltelu ja postille haukkuminen. Ikää Sulolla on aika tarkalleen neljä vuotta, mutta suht riehakkaan luonteensa vuoksi häntä luullaan useammin neljä kuukautiseksi. Onpa kerran eräs vastaantullut lapsi todennut vanhemmilleen: "katso, lehmä!". Väri hämää.
Hereillä olevasta koiranpennusta on käytännössä mahdotonta ottaa onnistunutta kuvaa.
Tässä on puolestaan Into. Intokin on koira, edelleenkin cockerspanieli. Intolla on ikää vasta kahdeksan viikkoa, minkä näkee kohtuullisen vaappuvasta olomuodosta. Tämä koira harrastaa lähinnä syömistä, leikkimistä ja ruumiineritteiden tuottamista, mitkä ovat lähempänä omia harrastuksiani. Into muutti asustelemaan tänne Ouluun viime lauantaina, joten aika uusi tuttavuus on kyseessä.
Ehkä kaksi epäonnistunutta kuvaa on yhtä hyvä kuin yksi onnistunut.
Tällä hetkellä kavereiden nimet ovat vain ehkä vähän väärinpäin. Sulo on se innokas, kun taas Into nykyisessä pentumaisessa olomuodossa on ehkä karvan verran suloisempi. Molemmat vallan mainioita koiria. Pääasiassa Sulo on suhtautunut uuteen pentuun hyvin, vähän rajoja vielä selvitellään mutta eiköhän se parin päivän sisään tasoitu. Into on sopeutunut varsin hyvin, yötkin on saanut nukkua rauhassa.
Danger zone
Toki kun uusi koiranpentu tulee taloon, niin talosta pitää tehdä pentuturvallinen. Välillä johtoja seinään teippaillessa ja aitoja viritellessä tuli mieleen, että suojaanko pentua näiltä sähkötavaroilta, vai näitä sähkötavaroita pennulta. Joka tapauksessa, kuten jokainen joskus koiranpentua seurannut tietää, minkälainen tahansa viritys on enemmänkin hidaste kuin este jos koiranpentu niin päättää. Aina kannattaa silti yrittää.
Seuraavaksi kai tätä söpöpalleroa pitäisi altistaa vähän kaikenlaiselle ettei sitten aikuisena koirana tarvitse turhaan jännittää uusia asioita. Tähän mennessä koira on jo joutunut kohtaamiseen lumen, äänekkään vessanpöntön ja tietoteekkarin kanssa. Saa nähdä mitä hirveyksiä seuraavaksi
On huhtikuu, ja se tarkoittaa pääasiassa yhtä asiaa: Wappua, jokaisen Teekkarin ja muunkinlaisen opiskelijan suosikkijuhlaa. Joten istukaa polvelle ja kuunnelkaa kun diplomi-insinööri-setä kaivaa vanhoja.
Ihmiselle, joka tietää mikä vappu on, muttei mikä on Wappu, lyhyt mutta tärkeä erottelu: Wappu on N päivää kestävä, vappua edeltävä ja osittain päällekäinkin menevä "opiskelijarieha". N vaihtelee yhden ja yhden liian monen päivän välillä riippuen paikkakunnasta ja juhlijan turnauskunnosta. Oulussa virallista ohjelmaa on tarjolla 13 päivää, epävirallista ohjelmaa puolestaan on niin paljon kuin jaksaa keksiä. Vappu puolestaan on päivän kestävä "kaikkien ihmisten, mutta periaatteessa työläisten ja opiskelijoiden rieha". Perusajatus on aika sama.
Kun on pohjatiedot kunnossa, niin voi alkaa miettiä mitä kaikkea Wappuna voikaan tehdä, ja mitä kaikkea on tullut tehtyä. Ensimmäisenä Oululaisesta Teekkariwapusta tulee mieleen Kirkkovenesoudut. Nämä kesän ensimmäiset beach partyt kasaavat opiskelijaporukan mittelemään kirkkovenesoutamisen jalossa taidossa. Toisinaan tosin Oulujoen jäätilanteen pakottamana soutaminen on korvattu soutulaitteella, toisinaan taas mekaanisella härällä.
Kerran olen ollut soutamassa, jolloin oma kontribuutio jäi siihen että pidin airoa ylhäällä ja koitin olla hidastamatta muun soutuväen vauhtia sekä välttyä veteen tippumiselta. Onnistuin mielestäni hyvin, vaikka naama vähän kastuikin. Toisella kerralla kekkaloin perämiehenä, mikä ei sekään mennyt ihan putkeen. Venettä on yllättävän haastava kääntää selkä menosuuntaan päin. Lopulta etummaiset soutajat kertoivat mihin suuntaan sitä peräsimen hanikkaa piti vääntää. Silti käytiin ehkä lähempänä sillanpylvästä kuin olisin välttämättä halunnut.
Toinen tapahtuma missä on tullut käytyä joka vuosi on perinteisen omaiset Wappureivit. Tämä yhden illan konemusiikki-iloittelu on järjestetty milloin Kuusisaaressa, milloin Apollossa ja nykyisellään Superpark-areenalla, joka taitaa kulkea nimellä Terminaali. Kuusisaaressa oli parhaat reivit, ja Apollon (nykyisen Ilonan) reivit olivat ehkä huonoin veto ikinä. Sinällään jännä, että Oulun kokoisessa kylässä on hankala löytää sopivan kokoisia paikkoja tapahtumille. Terminaali on paikkana "ihan jees", mutta ei se Kuusisaari ole.
Musiikki on yleensä mielestäni ollut jopa yllättävänkin kovaa teknoa ja psykeä, ja vaikka konemusiikki-ihmiseksi itseni miellänkin niin välillä samankaltainen jytke alkaa ikävystyttää. Reivit ovat kuitenkin tapahtuma, joka yleensä eniten kiinnostaa ei-opiskelijoita. Jatkuvan kovatahtisen tamppaamisen vuoksi reivit ovat varmasti myös fyysisesti raskain tapahtuma, ja nesteytyksestä on hyvä pitää huolta. Ja oikeasti juoda sitä vettä ettei kuivetu pikkuiseksi rusinaksi.
Ysäri on parasta huumetta
BBQ-bileet ovat hyvinkin nimensä mukainen tapahtuma. Viime vuonna kävin itse asiassa vasta ensimmäistä kertaa grillailemassa, ja päädyin heti keskustelemaan aiheesta "paras kolmioleipä". Ja voitteko uskoa, joku väitti että paras kolmioleipä Rainbowin kolmioleivistä olisi katkarapu. Katkarapu! En ollut ennen maistanut, seuraavana päivänä maistoin ja sitruunallehan se maistui. Sen jälkeen ei ole tarvinnut syödä.
Päiväkännit on puolestaan tapahtuma Hevimestassa, ja tässä tapahtumassa nimensä mukaisesti juodaan päivällä. En ole vielä keksinyt miten tämä varsinaisesti eroaa Wapun muista tapahtumista, paitsi että tässä juodaan baarissa. Kerran vain täälläkin olen käynyt. Muistan sen, että Hevimesta on kauhea sokkelo jonne eksyy ja jossa vessa on joka kerta vähän eri suunnassa. Myöskin joko tuopit on jatkettu vedellä tai parin päivän tinttaaminen oli tehnyt tehtävänsä, mutta liian monen tuopin jälkeen olo oli edelleen tarpeettoman selvä.
Oikeasti kaikissa baareissa tarjotuissa juomissa on alumiinipölyä, joka steriloi ihmisen ja jolla valtio yrittää hillitä väestönkasvua. Herätkää lampaat!
Ehkäpä kuitenkin Wapun merkittävin tapahtuma on fuksiuitot, jossa fuksipyllyröistä kastetaan Teekkareita. Mukava piknik-tyyppistä istuskelua puistossa ja fuksien kastautumisen seuraamista. Omana fuksivuotena uitot eivät menneet osaltani aivan putkeen. Aiemmin keväällä sitseillä työvoimana olleille annettiin palkaksi kasaripullo puolisen tuntia ennen uimista. Muistaakseni koko pullo tyhjennettiinkin ennen uimista. Korkki ainakin poljettiin satavarmasti.
Vaikka pintapelastajat työnsivätkin jäälauttoja paikalta pois vähän aiemmin, niin ei se vesin kovin kylmää ollutkaan enää siinä vaiheessa kun tuli oma vuoro sinne mennä. Sitten muistan mustaa, laattaamista Wesibussiin, päätymistä taksilla kotia ja sammumista pyykkitupaan. Muistaakseni taksin pankkikortinlukijaan koitin hakata ovikoodia, ja ovikoodinlukijaan taas päinvastion. Ainakaan kahteentoista tuntiin en vastannut mitään huolestuneiden ihmisten yhteydenottoihin, ja harva asia yhä tänä päivänä nolottaa yhtä paljon kuin tämä.
Wesibussin konseptin selittäminen varmaan unohtui aiemmin: Wesibussi on oikean kaltainen bussi, johon ängetään satakunta ihmistä. Nämä ihmiset sitten bailaavat ahtaassa bussissa, musiikki soi ja kaljaa kuluu. Yksinkertaiset asiat ovat yleensä parhaita, niin myös tässäkin. Ja mikä tekee asiasta vielä paremman, bussi liikkuu, eli kun jalat tuntuvat huterilta ja heiluvat aaltoliikkeenomaisesti niin bussin liikkeen luoma heilumisaaltoliike superpositioperiaatteella luo destruktiivisen interferenssin jalkojen aaltoliikkeeseen, minkä seurauksena ihminen pysyy pystyssä vaikka olisi miten huonossa kunnossa. Paitsi jos on fuksi joka on juonut liikaa kasaria.
Science, bitch. Kuva Wikipedian intereferenssi-artikkelista
Joskus puolenyön tienoilla sitten heräsin pyykkituvasta ja lähdin kävelemään keskustaan hakemaan Teekkarilakkia, koska ajattelin että ei mihinkään äitienpäivän surulakitukseen kehtaa mennä. Kuuden kilometrin kävelymatkaan meni useampi tunti. Fuksivuoden jälkeen on sentään vähän tullut järkeä päähän, eikä aivan samanlaiseen änkyrään ole tullut itseään tintattua, taikka yhtä huonossa kunnossa lähdettyä pihalle kikkailemaan. Tai ainakaan en muista. Liikaa tulee juotua useinkin, mutta ei ihan näin pahasti. Tietääkseni. Kasarikin on pysynyt minimissään, ja uittoja on tullut seurattua aika rauhallisissa merkeissä. Ehkä.
Viime Wappuna kekkaloin AMK:laisten bileissä Hupisaarten kesäteatterilla, tai kuten itse tykkään sitä kutsua, Oulun amfiteatterilla. Varsin mukavan oloinen paikka, paitsi tietty jos sataa. Muistan kysyneeni yhdeltä tutun tutulta mitä hän juo. Pyysi maistamaan, joskin teki aika selväksi että litku olisi pitänyt imutella hänen suustaan. Kieltäydyin kohteliaasti, mutta sain kuitenkin maistaa juomaa kun ko. henkilö päätti sylkäistä nesteen naamalleni.
Waatonaattona ja Waattona (eli 29. ja 30. päivä) järjestetään yleensä myös baaribileet. Sekoitan nämä kaksi aina Kirkkovenesoutujen jälkitapahtumaan, Jälkisoutuihin. Nämä kaikki kolme kun ovat samanlaisia kuin baaribileet yleensä: meluisia, kalliita ja ahtaita. Vähän kuin Wesibussi, mutta eivät hauskoja. Ja Wesibussi on halpa, ja tekee hyväntekeväisyyttä tuotoillaan. Joitain hyviä esiintyjiä näissä baaribileissä on kuitenkin vuosien varrella ollut, kuten K-System, Mighty 44 ja oma suosikkini L.A.O.S.
Waaton-bileissä on tosin se positiivinen puoli, että kun joka ikiseen baarin on kauhea jono vappuaattona niin ennakkolipulla pääsee jonon ohitse ainakin yhteen baariin. Kerran tätä hyödyntämällä "pääsin" sedulaan. Melkein epäilisin että kuitenkin parempi olisi ollut vain istua pihalla, ei satanut edes paljon vettä. Toki jos/kun ennakkolippuilaisillekin on oma jono niin hyöty hieman heikkenee.
Wappu on ilon, surun ja ylipäätänsä elämän aikaa. Tässä juhlassa tärkeintä on se, että kun Wappu on ohi niin on kiitollinen siitä, että se on vain kerran vuodessa. Paljon hauskoja juttuja jäi kertomatta ja tapahtumia läpikäymättä, joten ehkäpä ensi vuonna voi kokeilla miten taas hieman seniilimpänä vanhuksena muistaa vanhoja juttuja. Saattaa jopa olla että tänä vuonna kuitenkin riehaannun vielä kerran. Ainakin hain ja sain lomaa Wappuviikolle, joten jospa vielä kerran pojat.
- Hei, sinä suomen kieltä taitava mies tai nainen!
- Etsitkö jotain luettavaa?
- Haetko polttavan kuivahkoa huumoria kylmään ja kosteaan elämään?
- Vai mietitkö vain miksi tässä tekstissä on näin paljon ranskalaisia viivoja?
- Vastaukset näihin, ja moniin muihin elämän arvoituksiin löytyy Alivaltiosihteerin "Joukossa virallisuus tiivistyy" -kirjasta.
- Jos lukemasi kirjat normaalisti sisältävät liian vähän puujalkavitsejä, niin tämä opus tarjoaa niitä riittämiin. Vai miltä kuulostaisi seuraava sutkaus: Epätarkkuuksia keihäsmiesten tuloksissa - puolen metrin heitto yllätti mittamiehet!
- Jos pänttäämistäsi kirjallisista painotuotteista puuttuu palindromeja, niin tämä kirja sisältää näitä takaperin luettavia lausahduksia enemmän kuin tarpeeksi! Kokeile vaikka lukea "Eno, kuka hyytyy hallilla? Tallilla hyytyy hakukone!" lopusta alkuun.
- Toisaalta, jos vain kaipailet jotain brassailun aihetta, niin tämän kirjan luettuasi voit todeta tutuillesi lukeenesi kirjan, jonka kirjoittajat on palkittu Mensan myöntämällä palkinnolla.
- Sisältää kohtuullisen suuria määriä nokkelaa vitsailua vuoden 2010 kuumista uutisaiheista, kuten valelääkäreistä, tai aina ajankohtaisista teemoista, kuten jätevesiasetuksesta!
- "Joukossa virallisuus tiivistyy", sopii myös muillekkin kuin Joukoille!
Raxissa käyminen on kuin mustaan aukkoon sukeltaminen: pieni epävarmuus mitä sieltä löytyy ja tuleeko elävänä takaisin. Ja jos takaisin tullaan, niin todennäköisesti huonommassa kunnossa kuin sinne mennessä. Tällä kertaa tulin elävänä takaisin, ja tuon mukanani suuria uutisia.
Raxissa oli nimittäin tapahtunut isoja muutoksia. Aloitetaan siitä tylsemmästä päästä, eli salaattipöydästä. Entiset muovikipot on poistettu, ja tilalle on tullut varsin hienoja keraamisia pyttyjä. Myöskin vihersalaatti oli tällä kertaa nimensä väristä. Alku vaikuttikin hyvältä, kunnes kävi ilmi että kana ja fetajuusto on poistettu. Kaksi parasta täytettä, poissa. Myöskin sipuli on ilmeisesti jossain öljyssä lillutettua.
Pitsojen puolella oli vähän positiivisempi yllätys kun pöydästä löytyi pannupitsaa. Pannupitsa on sinänsä varmasti buffettiyrittäjän pelastus, sillä siinä hyvä tekosyy käyttää matalampaa täyte/pohja-suhdetta, mikä tekee keskimääräisestä ateriakustannuksesta pienemmän. Ihan pitsan makuista se oli. Ei sitä kyllä mahdottomasti viitsi syödä, loppujen lopuksi pannupitsan syöminen on sama asia kuin leivän mättäminen.
Jälkiruokapöytä on yleensä se vaihtelevin osuus: toisinaan sieltä löytyy pelkkää pehmistä, toisinaan keksejä ja muffinseja ja nallekarkkeja yms. Tällä kertaa löytyi vain pehmistä, mikä ei sinänsä ole erityisen jännittävää. Ei se toisaalta väärinkään ole. Pehmistä tuli koneesta kuten aina, mutta kastikkeet olivat uusia. Hilpeyttä herätti sininen, colan makuinen kastike. Maku tosin oli hyvin heikko, ja pehmis käytännössä piti hukuttaa soseeseen jotta siitä irtosi jotain makua.
Kuvittelisin että pehmis kuorrutettuna lasinpesunesteellä ja automaattivaihteistoöljyllä näyttäisi osapuilleen samalta.
Muutoksen arvosana: 2/5, pannupitsa oli ihan jees mutta muilta osin ennen kaikki oli paremmin. Paitsi että uusista pehmissoosipurkeista oli helpompaa tursottaa mössöä laskematta lastia käsille.
Tänään Ulkomaailmassa käydessäni huomasin, että siellähän on kevät. Ei tarvinnut Salea edemmäs mennä kalaan kun kaikki neljä kevään tärkeintä kevään merkkiä täyttyivät.
Pultsarit
Varma kevään merkki katukuvaan ilmestyvä yleinen julkinen juominen. Toisinaan tätä harrastavat opiskelijat, toisinaan terassilla istuskelijat, mutta aika usein kyseessä ovat kuitenkin alan rautaiset ammattilaiset. Yleensä kesäaikaan on suosittua juoda kaupan edessä, juuri siinä pyöräparkin kohdalla mihin haluaisit jättää oman pyörän, kun ei lämpötilan vuoksi välttämättä tarvitse hakeutua sisätiloihin kiskomaan. Teinit
Heti kun tiet ovat jossain määrin sulaneita, alkaa teinejä valua mopojen kanssa pihalle. Yleensä nämä jalkakäytävien kauhut hakeutuvat kaupan eteen, juuri siihen pyöräparkin kohdalle mihin haluaisit jättää oman pyörän, odottamaan kun yksi porukasta käy hakemassa energiajuomaa koko porukalle. Varma kevään luontoääni on myös paskalaatuisella kännykän kaiuttimella kuunneltu paskalaatuinen suomiräppi, jota tämä ihmissakki levittää ympäristöön.
Hauskin tähän liittyvä muisto on kun naapuruston kovimmat jätkät koittivat räpätä Pämppää-biisin mukana. Sitä myötähäpeän määrää. Ruskea väri ja haju
Kevään väri on ruskea (ja beige). Ruskeaa löytyy pyöräparkeista (joihin yleensä haluat jättää pyörän), lätäköistä ja niistä epämääräisistä viimeisistä "lumikinoksista". Pääasiassa isoimpia keskittymiä ruskeaa kuitenkin löytyy paikoista, mihin koira, jolla on tarpeettoman laiska omistaja, pääsee pyöräyttämään pieniä yllätyksiä. Ruskea on siitä mielenkiintoinen väri, että sen voi myös haistaa. Vaikka kevään tuoksu on yleensä varsin jees, niin joskus haju yllättää myös negatiivisesti.
Hiekoitussora liian ohuen tennarinpohjan alla
Heti kun lämpötilan etumerkki muistuttaa etäisesti plussaa ja pahimmat lätäköt ovat kuivuneet, tekee mieli pyöräyttää jalkaan kesäkengät. Yleensä jo ensimmäisen koiranlenkityksen aikana kuitenkin hoksaa, että kaupungin teidenhuollolla on tehty hommia tyypillisellä tahdilla kun sepelin päällä talsiessa kivet puskevat pohjasta läpi. Toki osansa saattaa olla H&M:n viiden euron riistäjätennareilla, joissa laatu ei ainakaan ole ollut se ykköspointti. Juhannukseen mennessä tämäkin tuska on ohitse.
PS: Tajusin viimein mistä siinä kaivannaisalan mainoksessa oli kyse. Se vihainen kitaranainen edusti rockkia, eli sitä musiikkigenreä. Hauskaahan tässä on kuitenkin se, että rock on englanniksi kivi, mikä on varmaan tärkeä asia kaivannaisalalla. En tiedä, en ole opiskellut. Harmi että kuitenkin tajusin tämän vasta hakuajan sulkeuduttua, olisin voinut vielä vaihtaa alaa.
Yhteishaun viimeiset hetket ovat käsillä, itse asiassa huomenna on jo viimeinen päivä. Vielä voisin viime metreillä houkutella ihmisiä opiskelemaan tietotekniikkaa Oulun yliopistossa. Kuitenkin heitä, jotka eivät vielä ole hakeneet, on muutenkin paras houkutella tässä vaiheessa koska he ovat ilmeisesti vielä jossain määrin epävarmoja valinnoistaan.
Eli. Miksi Oulu? Oulu on Pohjois-Skandinavian pääkaupunki, The Capital of Northern Scandinavia kuten joku markkinointitoimisto on sopivasti keksinyt, jossa asustelee 189 481 ihmistä. Tämä leppoisa kaupunki tarjoaa suurmetropolin edut pienen kylän paketissa. Eli kyräilyä riittää kuin pikkupitäjässä, mutta narkkeja löytyy yhtä paljon kuin isommastakin kaupungista.
Valitse puolesi
Oulusta löytyy kaikki tärkeimmät S-Ryhmän ravintolat, eli Amarillo, Rosso ja Fransmanni, joten nälkään ei tarvitse kuolla. Lisäksi löytyy Arinan kahvila, Coffee House, ja SOK:n kaikki mahdolliset kaupat Prismasta Saleen moneen kertaan. Myöskin S-Mafian Hesburgereita, bensa-asemia ja maataloustarvikeliikkeitä löytyy. S-etukortti kannattaa hankkia jo ennakkoon.
Miksi sitten yliopisto? Koska se on yliopisto eikä ammattikorkeakoulu. Diplomi-insinöörillä ja insinöörillä on eroa 8 ASCII-merkkiä ja 1000 euroa. Yliopisto-opiskelijana saisit myös päivittäin ihailla Oulun yliopistorakennusta, tuota arkkitehtuurin hikistä houreunta, ja pohtia "miksi".
Kuva lainattu täältä: http://www.kaltio.fi/vanhat/indexdc82.html?607
Yliopisto-opiskelijana asuisit todennäköisesti Kaijonharjun kaupunginosassa, välittömässä yliopiston läheisyydessä. Kaijonharjusta löytyy kaikki mitä opiskelija tarvitsee: Valintatalo, josta saa olutta ja Caio, josta saa olutta. "Kaijosta" löytyy myös toinen baari, Pub Kuutio, josta saa turpaan. Liikuntahallikin on, ja... no olihan sitä jo siinäkin.
Yliopiston ja Kaijonharjun erinomaisen loistava sijainti kuuden kilometrin päässä keskustasta yhdistettynä loistavan erinomaisesti toimiviin bussilinjoihin varmistavat sen, että et varmasti poistu Kaijonharjusta ellei ole pakko. Paitsi jos omistat pyörän, silloin voit pyöräillä keskustaan ja tulla kävellen takaisin kun fillari on varastettu.
Ne Oulun asukkaat, jotka eivät näytä ensimmäisenä olevan kuvan kaltaisilta, näyttävät tältä.
No entä se tietotekniikka? Tietotekniikan osastolla saat kattavan, teollisuuden tarpeita vastaavan osaamisen. Olettaen siis, että hankit osaamisen omalla vapaa-ajalla. Tietotekniikan puolella saisit myös rassata tietokoneita niin paljon, että valmistuttuasi et enää ikinä halua nähdä yhtään laitetta mikä toimii sähköllä. Älä ainakaan valitse kaivannaisalaa, sen tämän vuoden Google-mainos näyttää tältä.
"Haluatko huipulle? Join the band". En tajua mitä tekemistä tällä on kaivannaisten tai Oulu Mining Schoolin kanssa. "Join the band" olisi periaatteessa hauska sanaleikki tietotekniikassa, sillä band tarkoittaa taajuusaluetta, mutta en tajua miten band liittyy kaivannaisiin. Myöskään kitaraa soittava vihainen nainen ei liity mineraaleihin mitenkään. "Haluatko huipulle" on toisaalta hauskan nurinkurinen ilmaisu, sillä kaivannaisalalla kai mennään maan alle. Varmaan ainoa, mikä liittyy oikeasti asiaan, on kuvan reunoilla oleva maa-tekstuuri. Surullisinta on kai se että joku sai rahaa tämän tekemisestä ja joku maksoi rahaa laittaakseen tämän Google Adseihin.
Tietotekniikan osastolla pääset toimimaan kansainvälisissä ympäristöissä, kun se ryhmäprojektin kiinalainen vaihtari yrittää parhaimmalla osaamallaan englannilla selittää miksei tälläkään kertaa tehnyt omaa osuuttaan viikon tehtävistä. Toisinaan myös professorit innostuvat opettamaan ulkomaisia asioita kun opetuskieli vaihdetaan lennossa hepreaksi.
Joten hae yhteishaussa yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa, tuota tulevaisuuden alaa!
Kirjoittaja vakavasti ottaen tykkäsi opiskella Oulun yliopistossa tietotekniikkaa, mutta ei varsinaisesti Oulun, yliopiston tai tietotekniikan vuoksi, vaan maailman parhaan Oulun yliopistossa tietotekniikkaa opiskelevien ainejärjestön Oulun Tietoteekkarit ry:n ja siellä vaikuttavien mukavien ihmisten vuoksi. Yritin tosissani kyllä keksiä jotain positiivista sanottavaa Oulusta, mutta en nyt keksinyt. Paitsi että se on kotia lähellä. Joka tapauksessa, kannattaa tänne oikeasti hakea. Tämä oli vain tällainen "vitsi", heh heh.
