Vaihtoehtourheiluvideopelit

Miksi hakata sitä ainaista fifaa tai änäriä kun voi hakata jotain aivan muuta? Tuo lause kuulosti paljon paremmalta päässä. Mitä käytännön järkeä on pelata urheilupelejä, kun voi urheilla itse oikeassa elämässä? Jos kuitenkin haluaa pelata urhelupeliä tuntematta itseään laiskaksi sohvaeläimeksi niin siihenkin löytyy porsaanreikä.

Vaihtoehtourheiluvideopeli on haastava yhdyssana. Lisäksi se tarkoittaa urheilupeliä, joka ei suoranaisesti pohjaudu mihinkään urheilulajiin. Eli urheilupeli, jossa pelataan keksittyä urheilua. Eli lajia, mitä ei voi oikeasti harrastaa, ja jota voi pelata tyytyväisenä vailla syyllisyyden tuskaa. Tällä ei ole mitään tekemistä e-sportsin kanssa, vaan termi oli oma_keksimä.

Speed Ball 2 - Brutal Deluxe

Speedball on vuonna 1988 alkanut urheilupelisarja, jonka perusajatus muistuttaa rugbyn ja käsipallon yhdistelmää. Tähän komboon kun vielä läväytetään päälle kunnon turpaanvetomentaliteetti niin varsinainen action-pläjäys on valmis. Aikanaan peli julkaistiin aika monelle alustalle, ja jatko-osakin päätyi usealle konsolille. Vuonna 1988 julkaistiin ensimmäinen käännös Amigalle ja Atarille, ja vuonna 2013 viimeisin versio PC:lle. Juttu keskittyy Sega Genesikselle julkaistuun versioon, koska Sega > Nintendo.

Mokke liukutaklauksella kenttään ja heitto tyhjään maaliin. Helppoa kuin lapsen vetäminen liukutaklauksella kenttään.

Peli itsessään on nopeatempoista, mutta kohtuullisen helppoa. Tavoitteena on käsipallon omaisesti kuljettaa palloa kädessä, syötellä sitä ja lopulta nakata se vastustajan maaliin. Merkittävin ero käsipalloon on kuitenkin pelissä sallitun kontaktin määrä: vastustajan tökkääminen kumoon on hyvinkin sallittua, ja saapa siitä pisteitäkin.

Peli itsessään on nopea oppia, ja jo toisen pelin pelaamani pelin voitin 46-18 tietämättä oikeastaan mitä tein. Käytännössä kaikki tapahtuu yhtä nappia hakkaamalla: heitot, liukutaklaukset ja... no siinäpä ne oikeastaan olikin. Reunalla on hienon värisiä lamppuja, joihin nakkaamalla kai saa bonus-pisteitä. Kuten vanhoihin peleihin kuuluu, niin tässäkään mitään ei kauheasti selitetä vaan manuaali kannattaa omistaa.

Tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli. Ja liukutaklaukset.

Sinänsä peli on hauska, mutta loppujen lopuksi aika yksitoikkoinen. Toisaalta peli tarjoaa mahdollisuudet kausi-modeen ja joukkueen rakenteluun, joita en itse jaksanut/ehtinyt kokeilla (ei ole aikaa koukuttua uuteen peliin tässä vaiheessa elämää). Ja saattoi olla, etten parin pelaamani pelin perusteella ehtinyt sisäistää pelin ja sen mekaniikan hienouksia. Niin tai näin, suosittelen ainakin kokeilemaan sen pelin tai kaksi, sillä tämä kuuluu melkein yleissivistykseen.

Blood Bowl

Samanlaiseen mättölogiikkaan perustuva peli on Blood Bowl. Ero Blood Bowlilla ja Speed Ballilla on kuitenkin se, että siinä missä Speed Ball muistuttaa rugbya, niin Blood Bowl on tyyliltään enemmän amerikkalaista jalkapalloa. Ja on vuoropohjainen. Vaikka pelit sijoittuvat teemaltaan hyvin erilaisiin aikoihin ja paikkoihin, niin silti yleistunnelma on yllättävän samanlainen.

Blood Bowl tietokonepeli pohjautuu Blood Bowl lautapeliin, mikä ei varsinaisesti yllätä. Pelin ensimmäisen version julkaisi Games Workshop 1987. Peli sijoittuu Warhammer Fantasy-ympäristöön, joten siinä missä perus-Maddenissa joutuu tyytymään ihmisillä kitkuttamiseen, niin Blood Bowl tarjoaa jalkapallon pelaamiseen n. 20 erilaista rotua.

If you're going to foul an oppposition player, at least do it with a smile. That shows true sportsmanship!

Vaikka olenkin vuoropohjaisten, nopanheittelyyn perustuvien roolipelien fani niin tässä en pärjää. Kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen voitan huonolla joukkueella pelaavaa helppoa AI:ta vastaan 1-2, mutta mikään sitä haastavampi on automaattinen turpasauna. Toisaalta aika usein tappio on oma syy, kun kokee jostain syystä hyväksi ideaksi jättää puolustukseen reikiä joista vastustajan on helppo juosta maaleja.

Mittledorf Smashers: Kun et pärjää oikeita joukkueita vastaan

Tästä pelistä toisaalta jaksoin kokeilla kauden pelaamista. Häviäminen tuntuu entistä ikävämmältä kun kaikki tappiot näkyvät komeasti tilastoissa ja joukkueen tärkeimmät tyypit alkavat loukkaantua ja parhaimmassa tapauksessa kuolla. Silti, satunnaisista turhautumisista huolimatta hyvä peli, jos joko roolipelit tai vuoropohjainen pohdiskelu kiinnostaa niin ehdottomasti kokeiluun. Pelistä on myös tullut uudempi versio, mutta se on ilmeisesti pääosin sama peli kuin vanhempikin.

Rocket League

Pelin nimi on siinä mielessä hämäävä, että pelillä ei ole mitään tekemistä rakettien kanssa. Jos on selannut internettiä viimeisen puolen vuoden aikana, niin on todennäköisesti ainakin kuullut nimen Rocket League. Pelissä on lyhyesti ja yksinkertaisesti kyse jalkapallon pelaamisesta radio-ohjattavilla autoilla (nykyään myös lätkän ja jonkinnäköisen kuution). Siis oikean jalkapallon, ei sen käsimunapelin jota Amerikassa™ pelataan.

Hattu päähän ja Viron lippu salkoon.

Peli on haastava oppia. Erittäin haastava. Erityisesti, koska toisin kuin Speedballissa, pelissä pitää osata painaa useampaa kuin yhtä nappia, ja toisin kuin Blood Bowlissa, peli on reaaliaikainen. Kymmenen tunnin jälkeen alkaa viimein suurin piirtein hahmottaa miten auto ja pallo liikkuvat, todennäköisesti seuraavat kymmenen tuntia kuluvat siihen että ne saisi vielä liikkumaan oikeaan suuntaan.

Tässä piti olla screenshotti missä olin parempi kuin kaikki muut monella sadalla pisteellä ja kuvateksti "No ehkä vähän osaan pelata", mutta koska en osaa ottaa screenshotteja niin tilalla on tämä kuva missä olen joukkueen paras ja tämä kuvateksti.

Hauskahan se kuitenkin on. Erittäin hauska. Epämääräisen koheltamisen ohessa onnistuu toisinaan tekemään ihan näyttäviäkin suorituksia. Verkossa pelatessa vastaan tulee sopivan tasoisia vastustajia, joten itkupotkuraivareille on harvemmin tarvetta. Suosittelen kaikkia gamepadin omistavia kokeilemaan, jos ei muuten niin seuraavien Steam-salejen aikaan.