perjantai 26. helmikuuta 2016

Puolalaiset nesteherkut

Nostalgiatärinöissäni ostin makusiirappia mulletoi.comista, ja tein siitä herkullista puolalaista jano-juomaa: siirappiolutta (nostalgia siksi, koska olin vuoden vaihto-opiskelemassa Puolassa jos sitä ei joku tiennyt). Aloin sitten miettimään mitä kaikkea hauskaa kippasin ulkomailla asutun vaihtovuoden aikana kurkusta alas, ja olihan niitä litkuja. Ennen Puolassa oleskelua en tykännyt juoda olutta, mutta pakon sanelemana opiskelin juomaan myös sitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pelkän vodkan juominen, mikä ei sinänsä allekirjoittaneen kohtuullisuudentajulla oikeastaan ollut edes vaihtoehto.

Maku-olut - Piwo z sokiem
Olut, jossa on muutakin makua kuin "oluen maku", kuulostaa oudolta. Joku voisi jopa väittää pyhäinhäväistykseksi. On kuitenkin mielenkiintoista juoda olutta, joka maistuu mansikalle, suklaalle tai vaikka banaanille. Ja itse olen sen verran kova pullamössö-sokerimassa että jos jokin maistuu etäisesti makealta niin se on automaattisesti hyvää. Maku-olut valmistetaan ottamalla olut (mielellään vaalea lager) ja laittamalla siihen "oman maun mukaan" makusiirappia. Itse olen laittanut 0,33l olueen korkillisen tai pari. Mikä ei sinänsä ole kovin tarkka määritelmä. Periaatteessa maistamalla selviää mikä on omasta mielestä passeli määrä. Ja oluen maistelu on muutenkin antoisa harrastus.

En minäkään ymmärrä
Omenan makuinen Somersby
Omena-Somersby ei kuulosta erityisen jännältä. Tässä pitää kuitenkin tietää, että puolalaiset ovat ilmeisen kovia juomaan olutta, joten siideri on aikalailla harvinaista juotavaa (lonkeroa ei kannata edes ajatella). Eli Somersby onkin itse asiassa omenan makuista olutta. Tämä kävi ilmi, kun ostin muutaman pullon, avasin ne kämpillä ja maistoin. Yllätys oli kohtuullisen suuri. Kun taas uskalsi hengittää niin sai pullon juotua, mutta ei se kauhean hääviä ollut. Toki kaikki tuli juotua (se on kuitenkin olutta), mutta lisää en ikinä ostanut. Puola on muuten ilmeisesti ainoa maa missä Somersby onkin olutta.

Näytä minulle Suomesta kauppa josta saa kolme Somersbytä 2,5 eurolla.
Pirtu/liian-voimakas-vodka - Spirytus Rektyfikowany
Kyllä vain. Puolassa saa ruokakaupasta pirtua, tai ainakin jotain 96%-tavaraa. Kuulemma alkkikset ostavat tätä, laimentavat veteen ja kiskovat sitten naamaan, tulee halvemmaksi kuin ostaa oikeaa vodkaa. En onneksi juonut tätä kuin yhden kerran, ja silloinkin korkillisen. Sanotaanko että oli kohtuullisen "kuivakka" kokemus, tuntui kuin olisi neste haihtunut ennen kuin ehti edes nielaista, ja silti samaan aikaan oli jonkinlainen polte. Valitattavasti olin jo kohtuullisen naamat tätä maistellessa, joten jäi vähän epäselväksi miten päräyttävää ainetta se loppujen lopuksi oli. En kuitenkaan muistaakseni kauheaa kankkusta potenut, joten ehkä annos oli liian pieni. Jos olisin itse ostanut pullon niin todennäköisesti en kirjoittaisi tätä blogia, tai tekisi paljon muutakaan.


Oh boy.
Vodka + omenamehu - Tatanka/Szarlotka (sanoo Wikipedia)
Vodka ja appelsiinimehu on klassikko. Vodka ja omenamehu ei niinkään. Periaatteessa tämä kuitenkin toimi yllättävänkin hyvin. On kuitenkin huomionarvoista, että ennen kuin kotikemistinä alkaa kokeilemaan miltä tämä kombo maistuu, että juomasekoituksessa käytetty vodka ei ole perus-kossua, vaan biisoniruohovodkaa, joka maistuu vähän erilaiselta. Alkosta lähtee kohtuulliseen 27 euron hintaan 0.7 pullo. Tässäkin tutkimalla löytää oikean sekoitussuhteen, en itse enää muista kokeilujen lopputulosta, _jostain kumman syystä_.
Jotakuinkin ainoa oikeasti itse ottamani kuva tässä blogissa.
Punkku + kokis - Calimocho/Kalimotxo
Joskus pikkujuoppona, kun ei vielä ollut ikää ostaa oikeita teräviä, minulla oli bravuuridrinkki: Marabello ja Pepsi Max. Siinä vaiheessa kun riitti ikä oikeisiin juomiin niin tämä juomayhdistelmä jäi jonnekkin kauas synkkään historiaan. Ilmeisesti espanjalaiset ovat kuitenkin jumiutuneet tähän nuoruuden aika-avaruuteen, sillä jostain syystä he kiskovat punkun ja kokiksen sekoitusta, joka maistuu täsmälleen samalta kuin aiemmin kuvailemani Marabello-ylläri. Ei sinänsä varsinaisesti mahdottoman pahaa, mutta limppari viinissä tuntuu samalla tavalla väärältä kuin siirappi oluessa. Ei myöskään sinällään ole puolalainen juoma, mutta join tätä siellä, joten tuli tässä yhteydessä mielen.

Vanha kunnon shutterstock.
Kuuma olut - Piwny Grzaniec
Lisäksi join jotain lämmitettyä olutta, jossa oli appelsiininsiivu. Saattoi olla viiniäkin, sen kerran kun tätä join niin kello lähenteli aamuviittä ja tunsin oloni jo hieman väsähtäneeksi. Oli juomana aika outo kokemus, mutta sinänsä varsin lämmittävä. Ehkä hieman glögimäinen. Joskaan en glögistä pidä yhtään. Join kerran, mutta seuraavalla kerralla otin kyllä rehdin ja rehellisen jääkylmän huurteisen.

Koitin lainata kuvaa sivulta joka vähiten todennäköisesti suuttuu kuvan lainaamisesta.
Pakko myöntää etten muistanut että puolan kieli on näin vaikeaa. Join myöskin mustikka- ja kirsikkaviinejä, jotka olivat varsin mielenkiintoisia mutta hyviä kokemuksia. En tosin tiedä ovatko ne niin erityisiä, viinejä ihmiset tekevät kuitenkin mitä omituisimmista aineista. Ja hasselpähkinävodkaa join, joka oli aivan _hemmetin_ hyvää. Parasta vodkaa ikinä, voisi kiskoa suoraan pullosta vaikka sen puoli litraa. Ja kerran niin tuli tehtyäkin, ei se hyvin päättynyt. Ja kyllä muutkin ihmiset tuntuivat tykkäävän, ei sen puoleen. Suosittelen makumatkaa Puolaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Diplomityöstä: mikä se nyt oikeastaan oli

Tosiaan, tein diplomityön joka on nyt hyväksytty ja olen kypsä aikuinen ja valmis diplomi-insinööri. Viimeiset puoli vuotta olen vastaillut ihmisten kysymykseen "niin mistä oikeastaan teet sen työn?", ja olen mutissut jotain epäselvää geneettisistä algoritmeista, tietoturvatestauksesta ja optimoinnista. Koska kaikkia on kiinnostanut ennenkin, niin kerron nyt tässä postauksessa mitä olen tehnyt. Ehkä se selvittää omiakin ajatuksia, ja antaa muille paremman mahdollisuuden ymmärtää mihin olen aikani laittanut. Varoitan että kaikki tässä on vähän yksinkertaistettua, mutta saattaa silti tietokoneisiin perehtymättömälle kuulostaa vaikealta.
Pitäkää hatustanne kiinni, nyt mennään syvään päähän. Tai ainakin keskimääräistä saliblogia syvempään.
Eli kaikki alkaa alusta. Fuzzaamisesta. Termi on todennäköisesti outo, mutta kyse on tietokoneen ohjelmiston testauksesta, jossa ohjelmaa testataan semi-satunnaisella inputilla. Tällä tavalla yritetään löytää koodista höpöjä, jotka kaatavat ohjelman. Eli fuzzaus on onnistunut silloin kun se särkee ohjelman mahdollisimman monella tavalla ja useasti, mikä saattaa kuulostaa nurinkuriselta testaukselta asiaan tutustumattomasta.

"Mitä hyötyä on testata ohjelmaa satunnaisella syötteellä, ketä kiinnostaa jos softa kaatuu kun siihen työnnetään jotain mitä se ei normaalisti käsittele?"

Yksi sana: tietoturva. Ja toinenkin sana: vakaus. Ensinnäkin, fuzzaus on hyvä löytämään C/C++ kielistä muistin käpistelyn virheitä, joka saattaa aiheuttaa haavoittuvuuksia (puskurin ylikirjoitus/-luku, muuttujan käyttö ennen muistin varausta yms. muistijutut). Esimerkiksi ylikirjoituksella voidaan tietyissä tilanteissa ohjata ohjelman suoritusta mielivaltaisiin osoitteisiin tai aiheuttaa muuta hauskaa esim. stack smashin muodossa.

Toisekseen, vakaus. Se, että ohjelma ei kaadu heti kun yksi bitti on vinossa ei ole "mukava lisäominaisuus", vaan sen kuuluisi olla ihan normaalia toiminnallisuutta.

Eniveis, sitä on fuzzailu. Fuzzauksessa voi testata esimerkiksi tiedostojen latausta Gimpissä, itse testailin pari vuotta sitten sitä. Aluksi kerätään jonkinlainen määrä valideja kuvafiluja, jotka toimivat normaalisti. Seuraavaksi jyräytetään tiedostot fuzzerin läpi, joka tekee tiedostoihin korruptioita. Lopputuloksena tulevat semi-korruptoituneet tiedostot työnnetään ohjelmaan ja katsotaan mitä tapahtuu: löytyykö ylivuotoja vai hanskaako ohjelma särkyneen inputin erittäin hyvin, ellei täydellisesti.

Keskiverto-ohjelma kokeilee parsia fuzzattua inputtia

Homma kuulostaa siis periaatteessa helpolta. Ja sitä se onkin, kirjoitin kandidaatintyön muutama vuosi takaperin tällaisella simppelillä setupilla. Ongelma tässä lähestymistavassa on vain se, että tällainen black-box on kohtuullisen tehoton lähestymistapa. Black-boxilla tarkoitetaan siis sitä, että testaus ei hyödynnä lähdekoodia, tai yhtään mitään muutakaan informaatiota testauksessa, vaan pukkaa korruptiota sen kummemmin ajattelematta miksi. Ja tässä olikin sauma allekirjoittaneen diplomityölle.

Fuzzerit yleensä käplivät tiedostoja epäsatunnaisen satunnaisesti. Pseudosatunnaisnumerogeneraattori on kovassa käytössä, mutta yleensä fuzzaus tapahtuu myös jossain määrin säännönmukaisesti. On olemassa erilaisia mutatorifunktioita, jotka käsittelevät validia tiedostoa tietyllä tavalla: yksi poistaa 8 bittiä, toinen lisää satunnaisen merkkijonon jokaisen numeron tilalle, kolmas siirtelee satunnaisen mittaisia pätkiä dataa sinne tänne ja niin päin pois.

Kaikki funktiot eivät kuitenkaan toimi yhtä hyvin kaikilla inputeilla. Toinen syöte saattaa vaatia erittäin hienovaraisia muutoksia ettei tiedoston rakenne räjähdä käsiin, kun taas toista inputtia saa möykyttää urakalla ilman havaittavia vaikutuksia. Ohjelmat myös reagoivat eri tavalla erilaisiin muutoksiin. On siis tarpeen, että nämä funktiot optimoidaan tavalla tai toisella fuzzausprosessin aikana.
Diplomityö to the rescue
Ja tätä varten kehittelin geneettisen algoritmin, jonka pitäisi optimoida eri funktioiden todennäköisyydet. Normaalissa tilaanteessa fuzzeri ajaa yhden tai useamman mutatori-funktion vakiotodennäköisyydellä, ottamatta huomioon miten hyvin mutatorifunktio sopii kyseiseen tilanteeseen. Geneettinen algoritmi pyrkii kuitenkin optimoimaan nämä todennäköisyydet kulloiseenkin tilanteeseen sopivasti.

Millä perusteella geneettinen algoritmi sitten tietää, mikä on hyvä ja mikä huono funktio? Testikattavuuden ja ohjelman kaatumistiheyden perusteella. Ohjelman ajon aikana koodista ajetaan eri pätkiä. Mitä laajemman kattavuuden jokin mutatorifunktio saavuttaa, sitä paremmaksi se luokitellaan. Myöskin, mitä enemmän funktio kaataa testattavaa ohjelmaa, niin jälleen sitä parempi se on. Tavoitteena on kuitenkin pistää koko softa mahdollisimman paskaksi, näin kansankielellä ilmaistuna.

Ja lopputulos oli positiivinen. Optimointi tosiaan parantaa lopputulosta (eli fuzzaamisen kattavuutta ja kaatumistiheyttä) ainakin kolmella eri testatulla ohjelmalla. Eli ei se puolivuotinen hukkaan mennyt. Jos fuzzaus aiheena kiinnostaa enemmän, niin suosittelen seuraavia askeleita:
  • Lue jonkun fiksumman kirjoittamia tekstejä
  • Hanki AFL (american-fuzzy-lop)
Oliko riittävän ylimalkaista? AFL on näppärä fuzzaus-suite, joka sisältää käytännössä kaiken tärkeän instrumentoinnista fuzzaukseen ja optimointiin, jäljelle jää vain open-source ohjelman päättäminen ja validien samplejen valkkaus. AFL ei ehkä ole paras tai joustavin fuzzeri, mutta siitä huolimatta sillä voisi olla hyvä aloittaa sen all-in-one luonteen vuoksi (joskin se sisältää pari pöljää rajoitusta). Fuzzauksesta löytyy kohtuullisen paljon enemmän tai vähemmän laadukkaita tutkimuspapereita Google Scholarista, joten suosittelen sieltä myös etsimään tietoa aiheesta. Tai jostain kirjasta, niissä on yleensä tietoa. Tai täältä. En ole yleensä hyvä suosittelemaan luettavaa.

Ilmeeni kun heap-use-after-free on address 0x7f7ddab8c084 at pc 0x403c8c bp 0x7fff87fb82d0 sp 0x7fff87fb82c8
Että sellainen työ. En kyllä tiedä selvensikö tämä mitään. Ehkä tästä saa kuitenkin jonkinlaisen yleiskuvan. Parempi tämäkin on kuin se keskimäärin kahden kaljan jälkeen antamani "joo siellä on bittejä ja sitten optimoidaan nollat fuzzauksessa"-vastaus.

Nyt kun on tietotekniikasta kerran puhe, niin kerrotaan vielä tämä juttu mikä on vaivannut jo pitkään. Kaija Koo laulaa Kaunis Rietas Onnellinen -kappaleessa "Ja mä voin luvata ettei satuta kun kaiken pudottaa", mutta joskus elämässä DROP DATABASE komennon väärään paikkaan ajaneena rohkenen olla eri mieltä.

 

Kirjoittaja on diplomi-insinööri, joka sai jo viime lauantaina tietää mitä tarkoittaa kuvauskieli.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Tim & Eric: Awesome Show, Great Job

Saanko esitellä, mahdollisesti maailman paras (amerikkalainen) komediasarja: Tim & Eric Awesome Show, Great Job:



Awesome Show, Great Job on, tai oli, Adult Swimillä 2007-2010 pyörinyt sketsisarja, joka sai... vaihtelevia arvioita. Ei sinänsä ihme, sillä ohjelma vaatii "eräänlaista" huumorintajua. Juuri sellaista omituista, mistä itse pidän.



Sketsien tyyli vaihtelee sinänsä hyvinkin kuivakasta huumorista täyteen järjettömyyteen. Toisinaan tuntuu, että tekijät ovat ottaneet yhden jokaista päihdettä ja tehneet tripin aikaisista ideoista TV-sarjan. Mikä ei välttämättä edes ole kaukaa haettua.



Sinänsä mitään kauhean järkevää ei yleensä kannata odottaa. Tai mitään, mikä olisi yhteydessä millään tavalla mihinkään. Joka jaksossa on toki tuttuja nimiä ja vierailevia julkkiksia, mutta mitään syvää koheesiota ei ole.



Mutta yleensä juurikin se on hauskinta. Huumori tulee joko odottamattomuudesta, tai siitä että kaikki menee _juurikin_ niin kuten olettaisi. Ja no, ehkä noloa myöntää, mutta olen nauranut tälle sarjalle enemmän kuin millekkään muulle viime aikoina.



Tietyllä tavalla toki kun on katsonut kaikki jaksot putkeen niin loppua kohden alkaa jo odottaa odottamatonta, ja hauskuus kärsii. Ja jonkun verran ohjelmasta löytyy muutenkin hit-or-miss materiaalia. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, kun koko sarja on hit-or-miss.



Suosittelen kuitenkin katselemaan. Adult Swimin sivuilla näkyy jonkin verran jaksoja, ja YouTubesta näyttäisi löytyvän lisää. Jaksot ovat vain 10 minuutin mittaisia, joten varsinaisesti "ähkyä" ei ehdi tulla, ja jaksoja ehtii katsoa näppärästi silloin tällöin.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Syntymäpäivä

Täytin tällä viikolla vuosia. 25. Neljännesvuosisata. Nyt olen sitten virallisesti iältäni lähempänä 30 vuotta kuin 20 vuotta. Ja lähempänä 50:tä kuin nollaa. Ja 50 pyöristyy 100:ksi. Vanha olo. Sinänsä kai 25-vuotiaana ei saavuta mitään etuja kuten vaikka 18-vuotiaana.



Syntymäpäivät ovat nykyään tosin hieman erilaisia kun on aikuinen. Töissä sai kokea ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun jännitin mitä on tullut munittua uudessa puljussa ensimmäisen kuukauden aikana. Merkkipäivän kuitenkin huipensi se, että en saanut potkuja ja katselmointi meni läpi ilman että joutuu tekemään kaikkea uusiksi. Mielestäni olisi muuten hienoa, jos syntymäpäivänä HR toisi kahvihuoneesen pullan päivänsankarille.

Ja tottakai jokaiseen syntymäpäivään kuuluu soitto asiakaspalveluun. Olin todellinen onnenpekka, sillä sain soittaa jopa kaksi puhelua. Toinen DNA:lle, kun "ilmaiset" palvelut olivatkin muuttuneet maksullisiksi. Saattaa tietty olla, että itse en jaksanut kuunnella tarkkaan kun myyjä selitti jotain liittymänvaihdon yhteydessä (en tiedä, en kuunnellut). Laskusta tällaiset asiat viimeistään huomaa, onneksi rahaa on. Ainakin sen 16e. Tämän takia sitä töissä käydään.

Toinen huippukiva puhelu oli sitten Vattenfallille, kun piti perua hölmöyksissäni tekemä määräaikainen sähkösopimus. No, sieltäpä sitten alkoi tulla settiä että miten tätä ei kannata perua ja tämä on halpa ja varsin hyvä sopimus. Helvetti, jos olen itse laskenut ja sanonut puhelun alussa että perun kun saan halvemmalla niin ei se mussuttaminen enää siinä vaiheesta hyödytä. Lopulta sain kuitenkin peruttua, ja pääsin taas tekemään tuottavaa työtä.

Vattenfallin asiakaspalvelu
Illaksi sitten kotiin, ja kun nyt täytti melkein pyöreitä (eli vitosia) ja avokkikin oli töissä, niin päätin juhlistaa päivää istumalla koko illan tietokoneen ääressä koodaamassa projektia, josta ei ikinä varmasti tule valmista. Voisi ehkä joskus kirjoittaa koodausprojekteista jos jaksaisi, ainakin niissä voisi olla asiasisältöä tai asiasisällön jäämiä verrattuna tällaiseen epäkoherenttiin jorinaan.

Living the dream
No, myönnettäköön, ei se aikuisena vanheneminen oikeasti niin hirveää ole. Sain tänä vuonna jopa lahjan. Partakoneen. Mikä on sinänsä erittäinkin hyödyllinen lahja, koska partakone on ollut ostoslistalla useamman vuoden. Sitä ei vain tule hankittua, kun on niin laiska leikkaamaan partaa ja se jotenkin unohtuu. Kyllä minulla parta kasvaa, koska olen miehinen mahco mies. Ihan totta, uskokaa pois. Karvaa löytyy vaikka mistä uskomattomista paikoista.

TMI
Toinen siisti juttu oli töhnämunat. "Töhnämuna" on eräänlainen "pääsiäisyllätys". Eli joskus Marabou-valmisti maitokreemillä täytettyjä suklaamunia, jotka olivat paras juttu pääsiäisessä ja aika isossa osassa elämää muutenkin.. Nyt ei pariin vuoteen ole näkynyt. Sain kuitenkin tietoa luotettavasta lähteestä (hevostalli.net), että Prismassa on myynnissä hyviä korvikkeita. Ja kyllähän ne melkein yhtä hyviä olivat, parhaita tarjolla olevia töhnämunia.

Epic loot
Mutta tällaista. Lauantaina kaljaa ja vuoden päästä taas ruumis hieman lahonneempana juhlitaan, toivottavasti menevimmissä merkeissä.

 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Hyviä biisejä radiosta

Olen toisinaan hajoillut radiokanava Loopin mainoksille. "Enemmän musiikkia, vähemmän puhetta". Tämä ei sinänsä lohduta jos musiikki on paskaa, ja se vähäinen puhe laadultaan samaa. "Yli 1000 biisiä viikonlopussa" tjsp. Tämäkään ei paljon auta, jos soittolista koostuu n. 20:stä biisistä, jotka pelkästään Looppaavat (heh). Toisinaan kuitenkin käy vahinko, ja radiossa soi ihan siedettävää musiikkia. Keräsin vuosien varrelta pari mieleen jäänyttä radiobiisiä.


Ilmeeni kun kolme radiokanavaa soittaa yhtaikaa Taylor Shitin uusinta biisiä (tämä oli syy miksi hankin FM-lähettimen autoon)

Frank Turner - Recovery

Tämän biisin julkaisun aikoihin kävin elämäni pahinta hipsteri-vaihetta, enkä voinut kestää sitä että radiossa soitettiin hyvää biisiä. Niinpä aloin tykätä siitä vasta kun se oli jo tippunut soittolistoilta.

Lenno - Rebirth

Sinänsä huijausta valita biisi, joka ei ole suoranaisesti otettu soittolistalta, vaan soitettu kerran erikoismusiikkiohjelmassa. On se silti kova. Miksi tehdä musiikkia, joka ei kuulosta kasarilta?

LCMDF - Rookie

Rasittava renkutus, joka jää soimaan päähän. 5/7, kuuntelisin uudestaan. Videossa superhienot led-lenkkarit jollaiset olisin halunnut ala-asteella.

Shamir - On the Regular

Ennen kuin katsoin videon ajattelin laulajan olevan nainen. Näitä sattuu.

Teksti-TV 666 - Silmät kiinni ja kädet ristiin

Tykkäsin tästä jo ennenkuin se soi radiossa. Kuulitteko. Minä olin ensiksi. Vaikka vanha matsku olikin parempaa. Vinyyliltä. Alasti kynttilänvalossa.

George Ezra - Blame It on Me

Tällä sedällä on hassu ääni. Ja ihan hauska biisi. Ja silleen. Jos näillä kuvauksilla ei pääse musiikkitoimittajaksi niin ei millään.

Aika iso osa näistä oli lopulta YleX:n listalta. Se johtuu siitä, että jos radiota joutuu kuuntelemaan, niin YleX on yleensä se vähiten tönkkö vaihtoehto. Tosin musiikki (ja juontajien jutut) on lähestulkoon samaa plöröä joka kanavalla muutenkin, että eiköhän nämäkin setit muiltakin kanavilta ole löytyneet. Paitsi perjantai- ja lauantai-iltana Oulussa Sea.fm soittaa hyvää settiä, sitä kannattaa kuunnella. Soi Tieston ja Sander van Doornin podcastit. Tänäänkin kuuntelin.

Kirjoittaja ei omien sanojensa mukaan pidä musiikkiblogia, vaikka kokeekin velvollisuudekseen kertoa muille mitä musiikkia heidän pitäisi kuunnella.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kohu-bloggaaja kirjoittaa kohusta kohutussa blogissaan.

Tuntuuko, että elämä potkii päähän? Etkö saa elämäsi rakkaudelta haluamaasi huomiota? Haluaisitko vain mainostaa jotain, mikä ei oikeastaan ole kovin hääppöistä? On aika aiheuttaa some-kohu! Alla helppo viiden kohdan ohjelma, jolla saat käytännössä mitä tahansa paskaa ihmisten tietoisuuteen.

1. Tee jotain viatonta, tai ainakin normaalitilanteessa hyväksyttävää.
2. Jaa tekemäsi asia sosiaaliseen mediaan, tai muuhun näkyvään paikkaan, saatesanoilla "lolol joku pahoitti tästä mielensä". Ei haittaa vaikkei oikeasti pahoittanut. Tuskin edes pahoitti.
3. Seuraa kuinka ihmiset sekoavat. "Miten tästä voi pahoittaa mielensä", "Kukkahattutädit asialla" ja "Eihän tässä mitään pahaa ole" ovat yleisiä kommentteja tässä vaiheessa.
4. Odota, että edellämainitut ihmiset alkavat jakaa tekemääsi asiaa eteenpäin saatasanoilla "lolol joku pahoitti tästä mielensä", koska he ovat niin teräviä ja nokkelia etteivät he pienestä hetkahda.
5. Kohdat 3 ja 4 alkavat lumivyörymäisesti lähteä toistumaan. Nauti viraalisuosiosta.

Bonuskohta: jos olet Twitterissä, niin käytä hashtagia #Xgate. Korvaa X omalla asiallasi, ja pian molemmat suomalaiset, jotka käyttävät Twitteriä, saavat tietää mikä on tämän päivän kuumin kohu.

Ja kyllä, tämä liittyy Sannin uuteen vittuun. Eli siihen biisiin. Tänäänkin tuntuu koko ajan tulevan otsikoita kohu-Sannin uudesta kohu-biisistä, jossa sanotaan kohu-vittu. Ja jonka nimessäkin on vittu. Silti en tiedä että kukaan olisi oikeasti pahoittanut mielensä muusta kuin biisin huonoudesta. Sanni on aikuinen, itsenäinen nainen ja saa sanoa vittu jos siltä tuntuu. Minäkin saan. Vaikken olekkaan itsenäinen nainen.

"Että mitähän vittua, kohta alkaa leego tippua" on ehkä yksi hienoimpia lyyrisiä oivalluksia hetkeen.
Ja olen valitettavan tietoinen siitä, että todennäköisesti nyt olen yksi niistä ihmisistä jotka levittävät "kohua" eteenpäin.

Kirjoittaja ei pidä sinitukkaisista naisista, koska niistä tulee hänelle mieleen smurffit.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Top-10 paavinimet.

Paaveilla on paavinimiä. Mutta paaveja on niin paljon, ja paavinimiäkin on kauheasti. Todennäköistä on, että joku ihminen joutuu vielä elämässään tilanteeseen, jossa hän valitsee itselleen paavinimen. Mahdollista on, että se on joku tämän blogin lukija. Siksipä haluan auttaa ihmisiä listaamalla mielestäni kymmenen parasta paavin nimeä kautta aikojen

10. Victor
Kohtuullisen tavallinen, mutta silti voitokas nimi. Ihan jees, mutta ei tällaisella mitään oikeasti voiteta. Lopputulos = ei.

9. Callistus
Suomenkieliset sanat erilaisilla kirjaimilla kirjoitettuna on hassuja. Itse aina hihittelen töissä kun kirjoitan bashin sijasta pash.

8. Bonifacius
Jos on katsonut Pulkkisesta piispa-sketsejä niin niissä mainitaan Paavi Bonifacius II.


Syy, miksi Bonifacius II:sta kutsutaan mulkuksi mieheksi 1500 vuotta myöhemmin suomalaisessa komediasarjassa on varmaan se, että hän vaihtoi ajanlaskun alkamaan Jeesuksen syntymävuodesta Rooman perustamisvuoden sijasta.

7. Paschalis
Höhö paskalis.

6. Felix
Felix, felix felix, herkkuja ruokapöytään. Tai kuten Felixin slogani nykyään menee, "Felix tuntee suomalaisten maun" mikä on paska myyntilause. Ja sitä paitsi viittaa kannibalismiin suomalaisten syömisellä.

5. Innocentius
Jos omaa viattomuutta pitää oikein korostaa nimessä, niin silloin on kyseessä vähintäänkin epäilyttävä henkilö. Aina voi silti yrittää salata sitä mitä on harrastanut kuoropoikien kanssa.

4. Vitalianus / Pontianus
Joku anus-läppä piti laittaa mukaan, ja oli vaikea valita Vitalianuksen ja Pontianuksen välillä. Siispä en valinnut

3. Simplicius
Yksinkertainen jätkä tarvitsee yksinkertaisen nimen. Hyvä valinta jos muuta ei tule mieleen.

2. Hilarius
Voi olla vaikea ottaa vakavasti uskonnollista johtajaa joka haluaa tulla kutsutuksi jättikokoisen lastenohjelmasta tutuksi tulleen hiiren nimellä. Ei sentään niin huono vaihtoehto kuin "Aku Ankka" tai "Muumimamma".

1. Urbanus
EHDOTTOMASTI paras ja nimenomaan katu-uskottavin paavin nimi. Jos olisin 70-vuotias neitsyt, vaihtaisin nimeni Urbanukseksi samantien. Tällä nimellä ei varmaan kauaa tarvitsisi olla neitsyt.



Jos mikään näistä ei säväytä, niin aina voi keksiä oman paavinimen. Valitsee latinan sanakirjasta jonkin näpsäkän sanan ja käyttää sitä. Latina on kuollut kieli, ei kukaan kuitenkaan enää tiedä tarkoittaako se jotain.

Kirjoittaja kävi Maltan lomalla katol(l)isessa katedraalissa, jonne sai parin euron alennuksen ISIC-opiskelijakortilla.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Global Game Jam

Tosiaan, Global Game Jam oli viime viikonloppuna. Erinäisten kiireiden (työt, valmistujaiset, CS-rankin nosto) vuoksi en ole vielä ehtinyt sepostaa mitään aiheesta.

Mikä ensinnäkin on Global Game Jam? GGJ on pelijami, eli tapahtuma jossa lyhyessä ajassa koitetaan tehdä rajallisilla resursseilla mahdollisimman hyvä johonkin teemaan liittyvä peli. GGJ on siitä erityinen tapahtuma, että siinä vaaditaan fyysistä läsnäoloa, kun yleensä pienemmissä jameissa voi osallistua virtuaalisesti. Oulun saitti oli vanha mökki jossain päin Hietasaarta.

Aikaa oli 48h ja teemana oli rituaali, mikä on sinänsä väljästi tulkittavissa. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen vuohenpäät ja irtoveri, ja posiitivista tässä sentään oli se etten ollut ainoa joka ajatteli tätä. En ole siis hullu, tai jos olen niin en ole ainoa. Osa otti aiheen kirjaimellisesti, ja osa kuvaannollisesti. Hyvin oli kuitenkin aihetta hyödynnetty.

Lopulta päätettiin kolmen hengen ryhmässä tehdä peli, jossa pelaaja ohjaa tietokoneella näkyvää peliä kännyköillä. Pelaajan pitää tehdä eleitä puhelimella (ravistus, näytön kosketus tai pyyhkäisy), joiden avulla suoritetaan rituaali joka tuhoaa demoneita PC:n näytöllä. Lopuksi tulee päädemoni joka tuhotaan viivyttämällä sitä niin kauan että rituaali saadaan suoritettua. Vaikea selittää, co-op peli kuitenkin kyseessä eli useampikin pelaaja voi pelata.

Pelistä tuli itse asiassa yllättävän hyvä. Se oli hauska, ja suurimman osan ajasta toimi jopa hyvin. Hiomista jäi, varsinkin graafikassa ja äänissä, mutta yleensä näin käy kun kolme koodaria laitetaan tekemään hommia. Aikaraja oli yllättävän rajallinen, mutta toisaalta projekti olikin teknisesti kohtuullisen haastava saada toimimaan. Lopulta saatiinkin kehuja mielenkiintoisesta konseptista ja vähän erilaisesta lähestymistavasta.

Hauskaa projektissa oli esimerkiksi se, että puoli tuntia ennen ajan loppumista hoksattiin että paketit eivät aina saapuneetkaan perille kun LANissa oli useampi pelaaja, mikä johti siihen että peli ei aina alkanut. Yllättäen UDP ei ollutkaan se luotettava siirtoprotokolla. No, tähän ongelmaan tehtiin sitten erittäin luotettava ratkaisu, eli se että jokainen viesti lähetetään viisi kertaa ja luotetaan että "yhden on ainakin pakko mennä läpi". Toimi ainakin demossa.

Mutta mutta. Huippu kokemus, suosittelen kaikille ja kiitokset kaikille osallistujille. Itselle oli vasta toinen jami, ja ensimmäinen GGJ, joten jännitys oli ennakkoon suuri. Oppi uutta koodaamisesta, oppi uutta Unitystä ja sai ilmaista pitsaa. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan, jolloin voisi tehdä pelin jota on helpompi demota blogissa.

Alla vielä satunnaisia avautumisia Twitteristä jamin ajalta.




maanantai 1. helmikuuta 2016

Kuukauden parhaat twiittit: Tammikuu 2016


On ehkä outoa postailla twiittejä blogiin, varsinkin omia. Ehkä tulevaisuudessa voisi postailla muidenkin.
Tässä kuussa aloin pelaamaan Dungeons & Dragonsia. Siitäkin saisi pyöräytettyä blogijutun kun pääsee vähän paremmin peliin sisälle.

Pari viikkoa sitten oli vielä oikeasti kylmä, nyt mennään jo plus-asteissa.


Työ tekijäänsä opettaa. Taisin muistaakseni möksähtää Ciscon servereiden omasta käyttöjärjestelmästä, joka ei sisältänyt tekstieditoria.