Talven muotia ja uusia trendejä

Myönnettäköön, niiden vaatteiden, joita pidän päällä, kutsuminen kutsuminen muodikkaiksi on vähintäänkin liioittelua. Parin kuukauden jälkeen sain kuitenkin ostettua uusia vaatteita, ja koska tämä on muotiblogi niin esittelen nyt ne heti tässä näin. Olisin pakottanut avokin ottamaan minusta kuvia kun poseeraan (suurimman osan ajasta) vaatteet päällä hienossa ulkomaisemassa, mutta hereilläoloajasta 95% ulkona on pimeää niin olkoon sitten.

Jonkun pitäisi sponsoroida uusi kamera. Ja siivota tämä vaatekaappi.

Toppatakin ostin. Ilmeisen hyvä toppatakki kun kuuden asteen pakkasessa puskee jo hiki päälle tämän kanssa. Paksun talvitakin pitäminen on muutenkin vähän syyllinen nautinto: tietää että pitäisi palella kun seisoo pihalla pakkasessa mutta onkin itse asiassa mukavaa ja lämmintä. Uhmaa itse luontoa ja suurimpia maailman alkuvoimia. Haista paska, maailmankaikkeus.

Suomen lippu, torilla tavataan

Kerrankin muuten onnistuin hankkimaan jotain alennusmyynnistä. Yleensä käy niin, että kaikki sopivat koot ovat menneet, koska ei jaksa lähteä kätisemään muutaman kympin takia liian täysinäisiin kauppoihin. Tosin nyt tulikin käytyä alennusmyynnissä heti ensimmäisenä välipäivänä, koska _oli pakko_ saada toppatakki. Vanhassa takissa oli taskussa reikä, ja jostain muualtakin se jatkuvasti levitti untuvaa ympäriinsä. Kämppä oli kuin albino-papukaijan nylkemisen jäljiltä

Kotimaisilla kengillä kotiinpäin, ulkomaisilla kengillä vieraisiin?

Uudet kengät. Taattua Prisma-tyyliä ja -laatua. Väittivät ainakin nahkakengiksi, tiedä sitten saako 60:llä eurolla oikeaita nahkakenkiä. Ja jos saa, niin miten kestävät. Edelliset oikeat nahkakengät kestivät kolmisen vuotta. Pakko oli kuitenkin ostaa hätäpaniikkikengät, kun aatonaattona kenkiä jalkaan laittaessa pohja irtosi. Pikapikaa Prismaan, ja sieltä jotkut hyvän näköiset kengät.

Näinkin voi siis ilmeisesti käydä. Eniten tässä tietysti harmittaa se, että korjasin vetoketjun parillakympillä juuri pari viikkoa sitten. Kai kärjenkin olisi voinut jossain suutarilla liimauttaa, mutta ehkä ei kannata enempää uhmata kohtaloa. Muutenkin alkaa aidon näköinen tekonahka irtoilla joka puolelta. Voisi kuitenkin väittää, että tarpeeseen tulivat myös uudet kengät.

Todennäköisesti kiinnostavampi on oikeassa laidassa oleva tukaani. Se on koiran pehmolelu, jolta on muun muassa jalka, siipi ja sisukalut irronneet. Rajua elämää. Sitkeästi sekin vain porskuttaa.

Sitten ostin tällaisen pipon, josta koen tällä hetkellä syyllisyydentuntoa. En nimittäin tarvitse uutta pipoa, mutta ostin sen vain koska se oli niin halpa. Yksi euro. Omistan kuitenkin pari kolme talvihattua, karvalakeista pipoihin. Toisaalta, H&M:n "vastuullisen kierrättämisen" tuntien, jos tätä kukaan muukaan ei olisi ostanut, niin todennäköisesti se olisi revitty riekaleiksi sen oman äitinsä silmien edesssä ja jäännökset olisi poltettu ja tuhkalla tehty jotain todella pahaa ja ilkeää. Koska H&M on paha ja ilkeä korporaatio ja kaikki on perseestä.

Lopulta ostin sukkia ja alusvaatteita. En tiedä ketä kiinnostaa millaiset bokserit jalassa kuljen, mutta mikäli kiinnostaa niin tässä. En tuomitse. Nyt on jalassa nuo turkoosit. Näillä vaateartikkeleilla on tapana hävitä jonnekin saunomisen ja pyykkäämisen yhteydessä, joten sama kai niitä on ostaa varastoon ennenkuin joutuu tahtomattaan kommandona hiippailemaan. Ei tässä kokokaan enää kauheasti muutu, ellei sitten ala turvota. En ole vielä joulun jälkeen uskaltanut käydä puntarilla, enkä varmaankaan käy. En kyllä tiedä miten älyttömästi pitäisi joulusuklaata vetää että jalan koko turpoaisi 43:sta 46:seen. Voisi olla tutkivan journalismin paikka.

Sellaista. Jos tuota taas pari kuukautta selviäisi kuluttamatta rahaa vaatteisiin ja voisi ostaa jotain oikeasti mielenkiintoista, esimerkiksi uuden kannettavan.