Talven muotia ja uusia trendejä

Myönnettäköön, niiden vaatteiden, joita pidän päällä, kutsuminen kutsuminen muodikkaiksi on vähintäänkin liioittelua. Parin kuukauden jälkeen sain kuitenkin ostettua uusia vaatteita, ja koska tämä on muotiblogi niin esittelen nyt ne heti tässä näin. Olisin pakottanut avokin ottamaan minusta kuvia kun poseeraan (suurimman osan ajasta) vaatteet päällä hienossa ulkomaisemassa, mutta hereilläoloajasta 95% ulkona on pimeää niin olkoon sitten.

Jonkun pitäisi sponsoroida uusi kamera. Ja siivota tämä vaatekaappi.

Toppatakin ostin. Ilmeisen hyvä toppatakki kun kuuden asteen pakkasessa puskee jo hiki päälle tämän kanssa. Paksun talvitakin pitäminen on muutenkin vähän syyllinen nautinto: tietää että pitäisi palella kun seisoo pihalla pakkasessa mutta onkin itse asiassa mukavaa ja lämmintä. Uhmaa itse luontoa ja suurimpia maailman alkuvoimia. Haista paska, maailmankaikkeus.

Suomen lippu, torilla tavataan

Kerrankin muuten onnistuin hankkimaan jotain alennusmyynnistä. Yleensä käy niin, että kaikki sopivat koot ovat menneet, koska ei jaksa lähteä kätisemään muutaman kympin takia liian täysinäisiin kauppoihin. Tosin nyt tulikin käytyä alennusmyynnissä heti ensimmäisenä välipäivänä, koska _oli pakko_ saada toppatakki. Vanhassa takissa oli taskussa reikä, ja jostain muualtakin se jatkuvasti levitti untuvaa ympäriinsä. Kämppä oli kuin albino-papukaijan nylkemisen jäljiltä

Kotimaisilla kengillä kotiinpäin, ulkomaisilla kengillä vieraisiin?

Uudet kengät. Taattua Prisma-tyyliä ja -laatua. Väittivät ainakin nahkakengiksi, tiedä sitten saako 60:llä eurolla oikeaita nahkakenkiä. Ja jos saa, niin miten kestävät. Edelliset oikeat nahkakengät kestivät kolmisen vuotta. Pakko oli kuitenkin ostaa hätäpaniikkikengät, kun aatonaattona kenkiä jalkaan laittaessa pohja irtosi. Pikapikaa Prismaan, ja sieltä jotkut hyvän näköiset kengät.

Näinkin voi siis ilmeisesti käydä. Eniten tässä tietysti harmittaa se, että korjasin vetoketjun parillakympillä juuri pari viikkoa sitten. Kai kärjenkin olisi voinut jossain suutarilla liimauttaa, mutta ehkä ei kannata enempää uhmata kohtaloa. Muutenkin alkaa aidon näköinen tekonahka irtoilla joka puolelta. Voisi kuitenkin väittää, että tarpeeseen tulivat myös uudet kengät.

Todennäköisesti kiinnostavampi on oikeassa laidassa oleva tukaani. Se on koiran pehmolelu, jolta on muun muassa jalka, siipi ja sisukalut irronneet. Rajua elämää. Sitkeästi sekin vain porskuttaa.

Sitten ostin tällaisen pipon, josta koen tällä hetkellä syyllisyydentuntoa. En nimittäin tarvitse uutta pipoa, mutta ostin sen vain koska se oli niin halpa. Yksi euro. Omistan kuitenkin pari kolme talvihattua, karvalakeista pipoihin. Toisaalta, H&M:n "vastuullisen kierrättämisen" tuntien, jos tätä kukaan muukaan ei olisi ostanut, niin todennäköisesti se olisi revitty riekaleiksi sen oman äitinsä silmien edesssä ja jäännökset olisi poltettu ja tuhkalla tehty jotain todella pahaa ja ilkeää. Koska H&M on paha ja ilkeä korporaatio ja kaikki on perseestä.

Lopulta ostin sukkia ja alusvaatteita. En tiedä ketä kiinnostaa millaiset bokserit jalassa kuljen, mutta mikäli kiinnostaa niin tässä. En tuomitse. Nyt on jalassa nuo turkoosit. Näillä vaateartikkeleilla on tapana hävitä jonnekin saunomisen ja pyykkäämisen yhteydessä, joten sama kai niitä on ostaa varastoon ennenkuin joutuu tahtomattaan kommandona hiippailemaan. Ei tässä kokokaan enää kauheasti muutu, ellei sitten ala turvota. En ole vielä joulun jälkeen uskaltanut käydä puntarilla, enkä varmaankaan käy. En kyllä tiedä miten älyttömästi pitäisi joulusuklaata vetää että jalan koko turpoaisi 43:sta 46:seen. Voisi olla tutkivan journalismin paikka.

Sellaista. Jos tuota taas pari kuukautta selviäisi kuluttamatta rahaa vaatteisiin ja voisi ostaa jotain oikeasti mielenkiintoista, esimerkiksi uuden kannettavan.

Kuukauden parhaat twiitit: Joulukuu 2015

Tässä kuussa Twitterissä: lakkasin olemasta hauska enkä jaksanut muutenkaan twiittailla. Ehkä ensi vuonna paremmalla menestyksellä

I wonder how I'm not single already: gf: "Give some tenderness" me: "pls I'm trying to read kernel module programming"

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) 2. joulukuuta 2015

This thing is bigger than my arm. I don't feel too good pic.twitter.com/nq9kwFKE7E

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) 13. joulukuuta 2015

Tämä kebabrulla oli muuten jäätävän iso jöntti Kaijon kipsalta. Riitti iltapalan lisäksi seuraavan päivän lounaaksi. Pitää syödä toistekin

Interestingly when searching for the calculator, Ubuntu feels like suggesting a wine. Which is what I need now pic.twitter.com/14NAEVnZMG

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) 14. joulukuuta 2015

#truth #realMen #curvyAndProud pic.twitter.com/hz4jrelCyk

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) 21. joulukuuta 2015

Tein kuvan muuten itse. Onnistuin liiankin hyvin koska se näyttää jonkun fiksumman tekemältä.

The commit history for my repository containing the results for my thesis pic.twitter.com/Nso1DjG3OJ

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) 21. joulukuuta 2015

All the geometry studied in the math class comes to use when wrapping presents

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) 22. joulukuuta 2015

Vuoden parhaat biisit

Onko ongelmia päättää mitä kuuntelisit uuden vuoden bileissä? Ei hätää, kuuntele samoja biisejä mitä minä olen kuunnellut vuoden 2015 ajan. Spotify kyhäsi näppärän listan, jossa on 96 kuunnelluinta biisiä viimeisen vuoden ajalta, ja voin luvata että tämän listan turvin bileet kuin bileet ovat huippuunsa hiottu timantti, paras mahdollinen päätös vuodelle 2015.



Tässä muutamia suosikkeja listalta:

The Vaccines - Handsome
Ehkä paras biisi koko vuodelta. Ainakin se oli kuunnelluin. Aika paljon myös muita Vaccinesin biisejä oli listalla. Pakko tosin myöntää että uusi levy oli mielestäni pettymys, tämä oli lähestulkoon ainoa hyvä veto 20/20:n ja Radio Bikinin ohella.

Jari Sillanpää - Malagaan & Frederik - Gran Canaria
Erottamattomat biisit. Aina kun kuuntelee toisen niin on pakko kuunnella myös toinen. Gran Canaria oli itse asiassa pääasiallinen syy miksi tein "nolojen kappaleiden soittolistan". Olivat myös aika kovassa kuuntelussa ennen lomamatkaa jotta pääsi oikeaan fiilikseen.

Teflon Brothers - In Tolu
Vanhempaa (2009) Teflon Brothersia. Vaikea kuvitella että nykyään tämä porukka tekisi biisin pikaliiman imppaamisesta. Ehkä paras kappale ko. triolta, samaistuttavat sanat ja yllättävän hyvin vuoteen 2015 deep/future house biitti. Suosittelen myös Teflon Brothersin Sääpalloa vaikkei mahtunut listalle.

Joe "Bean" Esposito - You're The Best
Klassikko. Kesti noin 24 vuotta että löysin tämän biisin. Oli kuitenkin odotuksen arvoinen. Soveltuu niihin hetkiin, kun meinaa uuden vuoden juhliminen väsyttää mutta pitää jatkoille asti selviytyä. Soveltuu myöskin kaikkiin muihin hetkiin kun elämän vakavuus yllättää takaapäin.

Eläkeläiset - 500 Humppa
The Proclaimersin klassikokipaleesta tehty humppa? Totta munassa. Vuoden paras humppabiisi. Toimii myös livenä jos joskus pääsee todistamaan Eläkeläisiä livenä. Kannattaa kuunnella myös alkuperäistä, loistava karaokebiisi jos vetää oikein tunteella.

Albin Myers & Carli - The Legend (Busy Tempo Original)
Jos edellinen oli paras humppa niin tämä oli paras konemusabiisi. Olen yleensä mieltänyt itseni tekno-ukoksi mutta yllättävän vähän koneplöröä oli listalla. Tämä on kuitenkin mukava ysärivivahteinen bassopläjäys Prodigy-vaikutteilla

Satellite Stories - Same Sun
Vuoden eka keikka, jota kävin katselemassa oli Satellite Storiesin veto nelivitosessa helmikuussa. Sitä varten piti tietty valmistautua. Toisin kuin Vaccinesin kohdalla, niin Satellite Storiesin uusi levy oli erittäin hyvä ja oli vaikea valkata vain yksi biisi. Random.randint osui tällä kertaa tähän kappaleeseen.

SMC Lähiörotat & Valto - MLMVC
Näön vuoksi myös toinen räbs-biisi. Tulee tavallaan syyllinen olo kuunnellessa räppiä Malmista kun ei ole pienintäkään aavistusta mikä se on. Tai kaupunginosa Helsingissä, mutta se tieto tuskin merkitsee mitään oikeasti. Hyvä biitti ja mukava flow silti.

Adrenalize & Jannika - Find You
Sisäinen amikseni kiljuu riemusta. Lienee genreltään joko Happy Hardcorea tai UK Hardcorea. Joka tapauksessa lisää menevää ja helposti kuunneltavaa konemusapörinää jolla voi kiusata naapureita aamuyöstä.

Ten Walls - Sparta
Ten Wallsista voi olla montaa mieltä ihmisenä, mutta pirun hyvää musiikkia hän ainakin tekee. Tämä on samaan aikaan mukava chillailubiisi ja eeppiseksi kohoava torvitööttäily. On myös varmaan listan puhtain teknobiisi. Suosittelen myös Daniel Averyn Drone Logiccia, alun perin piti laittaa se tähän mutta lopulta tykkäsin tästä enemmän.


Kuunnelkaa vain suosiolla koko lista. Kaikki on hyviä biisejä. Voi vaikka kokeilla juomapeliä jos ei muuten. Jokaisen biisin aikana pitää juoda yksi olut, viimein ambulanssissa voittaa.

Hyvää uutta vuotta!

Annan fotaritaidoista 5/7 tämän pläjäyksen tekijälle

Joululahjoja

Tänäkään vuonna en ilmeisesti ollut paha ihminen, sillä sain lahjoja. Enemmän kuin mitä ajattelin saavani, mikä on sinänsä aina yllätys. Periaatteessa tämä blogi on pari päivää myöhässä, mutta pistetään pari päivää jatkuneen päänsäryn piikkiin. Vasen puoli päästä on ollut kipeä, mutta en uskalla googlettaa toispuoleista päänsärkyä sillä ensimmäinen hakutulos on todennäköisesti aivokasvain tai vastaava. Onneksi tänään tuntuu olo paremmalta. Epäilen olotilan aiheutuneen huonosta vierasvuoteesta.

Hieno punatulkku-aiheinen kippo. Sisältää tällä hetkellä niin ikään lahjaksi saatua suklaata, jonka laatikon ehdin jo nakata roskiin. Minulla on aina ollut sydämessäni herkkä paikka pienille vihaisen näköisille pulskille linnuille, joten eiköhän tämä kippo päädy käyttöön suklaan syömisen jälkeenkin.

Aamu-/kylpytakki, sekoitan välillä keskenään mutta jonkinlainen takki kuitenkin. Kylpytakkia voi pitää aamulla, ja aamutakkiin voi kuivata itsensä. Loistava tilanteisiin kun ei jaksa laittaa housuja, eli varmaan kovaan käyttöön tulee. Nytkin kirjoitan tämä takki päällä ( ͡° ͜ʖ ͡°)

Not the alarm clock I deserve but the one I need.

Herätyskello, ei pelkästään Batman-teemalla vaan Lego Batman-teemalla. Edelleenkin hyödyllinen lahja. Puhelimessa on syystä tai toisesta ollut vika, jonka vuoksi se hälyyttää herätyskelloa vain vajaan sekunnin ja lopettaa siihen. Useammankin kerran on tullut nukuttua pommiin. Ja onhan se paljon turvallisempaakin nukkua kun Batman valvoo vierellä.

EDT. En ole ikinä elämässäni omistanut hajuvettä, vaikka mielessä sellaisen hankkiminen onkin käynyt. Nyt omistan, enkä joutunut edes käymään sisäistä riitelyä itseni kanssa oikeasta hajusta. Nyt voi viimeinkin tuoksua muullekin kuin paskalle. Pidän vain epäonnisena "for him" tekstin sijoittelua: "Get ready for him".

Kokoelma hygieniatuotteita. Sopivaa jos ei halua näyttää tai haista erakolta. Yleensä ei halua. Kuvasta puuttuu suihkusaippua ja partavaahto mutta miehekästä ja hyvältä haisevaa tavaraa on kuitenkin kyseessä. Yritin epätoivoisesti käyttää avokin ruusun tuoksuista saippuaa viimeiset pari kuukautta, sillä oma erittäin miehekäs saippua loppui jo lokakuussa ja ajattelin saavani suihkusaippuaa joululahjaksi niin koitin säästää.

Miten voi näin yksinkertainen kuva epäonnistua näin pahasti.

Laukku, johon em. tuotteet sopivat. Ei ole vyölaukku vaikka niin aluksi katsoinkin. Tunnetaan ilmeisesti nimellä toilettilaukku, mikä on sinänsä harhaanjohtavaa sillä laukkua ei käytetä toilettina. Edelleenkin varsin hyvä lahja, sillä edellinen toilettilaukku on jo 7 vuotta vanha. Tein eräänä päivänä virheen ja haistoin vanhaa laukkua. Ei ehkä ihan tuorein lehahdus käynyt.

Kaksi t-paitaa. Varsin hienoja. Tykkään t-paidoista joissa on eläimiä hassuissa tilanteissa. Karhu, jolla on aurinkolasit ja kenguru, jolla on aurinkolasit ja kissa pussissa täyttää tiukat vaatimukset. Kovaan käyttöön nämäkin päätyvät, todennäköisesti kovempaan kuin kuvan oikeassa alakulmassa näkyvä lenkkari. En ole lenkkeilijäihmisiä. En ilmeisesti myöskään ole ahkera croppaamaan kuvia sopiviksi.

Kaiken kaikkiaan mukavia lahjoja. Sain myös vähän hynkkyä uutta talvitakkia varten, siitä lisää tulevaisuudessa. Toivottavasti antamani lahjat olivat muille ihmisille yhtä kivoja.

Red Hot Chili Peppers, Lidl ja kinkku

Tästä blogista alkaa kovaa kyytiä kehkeytyä markkinoijan märkä päiväuni. Ensin syväluotaava analyysi kinkkupaketin sielunelämästä, ja nyt katsaus Lidlin Facebook-kampanjaan, jossa jaetaan kinkkua. Ilmeisesti kinkku on myös suosiossa. Jos joku ei ole Facebookissa törmännyt, niin Lidlin kampanjassa joka päivä laitetaan kinkkuaiheinen kuva-arvoitus, johon sitten pitää kommentoida arvoituksen oikea vastaus. Sinänsä ihan hauskaa.

Tiedetään, tiedetään.

Se, missä tämä kampanja mielestäni (periaatteessa) epäonnistuu on vastausten lähetyskeino kommentoimalla. Esim. ylläolevaan arvoitukseen oikea vastaus on Red Hot Chili Peppersin Under the Bridge (tiesin ennenkuin katsoin kommentteja). Red Hot Chili Peppers lyhennetään RHCP. Kommenttikentässä oli kuitenkin yksi vastaus, jossa oli lyhenne RCHP. Sinänsä pikkujuttu, kirjoitusvirheita tapahtuu kaikille. Mutta siinä vaiheessa kun puolessa vastauksista on sama typo niin alkaa epäilys herätä tietävätkö nämä ihmiset oikeasti aiheesta mitään vai "lainaavatko" vain kaverin vastausta.

Facebookin kommentikentässä tyhmyys tiivistyy.

Mitä järkeä on sitten kilpailussa, jossa toisen vastauksen voi pölliä parhaaksi näkemällä tavalla, oli se sitten aivoton Ctrl+C Ctrl+V tai asian muotoilu omilla sanoilla? Osallistumisen maksimointi. Ensinnäkin kommenttikenttään kommentointi on näppärän helppo keino osallistua arvontaan vrt. vastauksen syöttö erillisellä sivulla olevaan arvontasovellukseen. Toisekseen, kun saa oikean vastauksen aivoja käyttämättä ja melkein tahtomatta, on helpompaa osallistua. On lähestulkoon pakko osallistua. Toivon kuitenkin ettei tässä nyt tyhmimpiä zombeja ole palkittu millään.

Eli kampanja mielestäni epäonnistui reilun arvonnan suorittamisessa ja osallistujien huomioonottamisessa. Toisaalta, kampanja Lidlin kannalta varmaankin onnistui varsin hyvin, sillä heidän tavoitteenansa on kuitenkin ollut maksimoida osallisujat ja saada mahd. paljon näkyvyyttä yhdellä kinkulla. Henkilökohtaisella tasolla aivan sama (kirjoita pitkä jorina aiheesta joka on "aivan sama", niinpä niin).

Kirjoittaja ei aja K- tai S-mafian asiaa, vaikka onkin ollut Prismassa vajaan vuoden töissä. Kirjoittaja myöskin tykkää kinkusta.

PS: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

28987656-Smiling-muscular-man-posing-in-sexy-santa-outfit-offering-gift-on-black-background-Stock-Photo.jpg

Klikkiotsikkoarvailua

Koitan arvata klikkiotsikon sisällön otsikon perusteella.

6 tuntemusta paljastavat huonon seksin

• Syyllisyys
• Nälkä
• Äkillinen kuoleman tunne
• "Kuka tämä mies on ja miksi hän pöhisee päälläni"
• Sisäinen sielua kalvava tyhjyys, kuin putoaisi jatkuvasti alas olemattomuuteen vailla pienintäkään toivoa mistään, mistä tarttua kiinni ja saada toivoa.
• Epävarmuus

Oikeaa vastausta en oikeastaan löytänyt, mutta jotain perinteista "jos on paha mieli niin jätä juttu sikseen tai ajattele positiivisesti puksuttelun aikana" lööperiä se oli.

IL: Sara Forsberg on nykyään varattu nainen: "Olen löytänyt oikean ihmisen"

Näinä päivinä, kun ihmisten seassa kulkee jos jonkinmuotoista muodonmuuttajaa ja reptiliaania, on hyvä saavutus jos löytää ihka oikean ihmisen. Valitettavasti tämä juttu jää puolitiehen, sillä poikaystävän oikeaa ihmisyyttä ei millään tavalla todisteta. Tosin miehen todetaan olevan "normaali", mikä on sinänsä hieman epäilyttävää. Koska reptiliaani haluaa olla juurikin normaali.

Miss Universum -kisaajia ilman meikkiä ja täydessä tällingissä – kumpi parempi?

Tottakai meikin kanssa. Ei haahkoja viitsi katsella jos eivät jaksa sen vertaa nähdä vaivaa ollakseen kyyläämisen arvoisia. Tästäkään uutisesta ei löytynyt vastausta otsikon kysymykseen, pelkästään kysely lopusta jossa sai valita kuka näytti parhaalta ilman meikkiä. En äänestänyt ketään.

Lopputulos: en arvannut yhtään oikein, mutta yksikään otsikko ei sinällään vastannut itse juttua, joten en ota vastuuta.

Kiekko jäähän, taklaus päähän: änäriä vuosien varrelta

Mitään pelisarjaa en ole elämässäni pelannut niin paljon kuin vuosittaista NHL-peliä. Virtuaalisen kiekon lätkiminen virtuaaliseen maaliin on jatkanut jo viehättää sellaiset 18 vuotta, mikä on asia mitä olen hengittämisen ohella jaksanut harrastaa pisimpään. Jorinan kuvat on lainattu Googlesta, sori.

Tästä se lähti...

Kaikki alkoi vuonna 1997. Tuolloin talouteen saapui ensimmäinen tietokone, ja tietokoneen mukana ensimmäinen peli: NHL 98. Kauheasti tästä ei ole muistikuvia, paitsi sen että en osannut pelata yhtään. Helpoimmalla vaikeustasolla joskus voitin pelin huonoimman joukkueen (olikohan Buffalo vai Boston). En myöskään ymmärtänyt lataamisen ja tallentamisen käsitettä, joten aloitin aina uuden kauden kun en osannut jatkaa edellistä. Tai en edes tiennyt edellisen tallennuksen olemassaolosta.

Sega never forget.

Mielenkiintoista sinänsä, että pari vuotta tuon jälkeen hypättiin ajassa taaksepäin NHL 94:seen. Tämä löytö itse asiassa tapahtui Haapaveden silloin ainoalla kirpputorilla, jossa kyseinen peli oli Sega Mega Drivelle (aka Genesis) huokeaan 60 markan hintaan. Tottakai se oli hankittava. Hankala peli, enkä oikein vielä tänä päivänäkään osaa pelata, mutta silti hemmetin hauska. Luistelu on mielipuolista liukumista ja taklaukset tuntuvat mukavan kovilta. Tästä soundboard, ja check1.wav ja check2.wav. Nostalgiaa. http://www.nhl94.com/html/soundboard.htm

Tässä miehessä on ainakin kolme pikseliä

Seuraava merkittävä askel oli sitten NHL 2001, ja heti perään NHL 2002. NHL 2001 tuli ostettua silloin paikallisesta tietokoneliikkeestä (taaskin Haapaveden ainoasta), joka ajautui sittemmin konkurssiin. NHL 2002 taas tuli saatua joululahjaksi jonkin ajan päästä. Molemmat hyvin samankaltaisia pelejä, mutta ihan mukavia läpsyttelyjä. Ja 2002:ssa oli Mario Lemieux, mitä muuta jääkiekkopeliltä voi haluta. Nämä ovat kuitenkin ehkä pelaamistani änäreistä huonoiten kestäneet aikaa ja niiden pelaaminen on aika ikävystyttävää nykyään. Joskaan NHL 98:a en ole pelannut uudelleen viime aikoina, joten se voi olla vielä kehnompi. Voisi ehkä pitkästä aikaa kokeilla.

Sandis pls

2003 oli välivuosi, mutta sen jälkeen taas tapahtui: NHL 2004 tietokoneelle. Harmi vain että isän tietokoneen näytönohjaimessa oli jotain häikkää, ja maalivahtien patjat olivat hävinneet jonnekkin. Peli kyllä rekisteröi niiden olemassaolon, eli jokainen alas lauottu veto ei suinkaan maaliin uponnut, mutta ruudulle asti ne eivät ikinä näkyneet. Mielenkiintoinen grafiikkabugi ja hämmentävää jääkiekkoa. Myöhemmin ostin saman version myös Xboxille kaverilta, mutta en ikinä oikeastaan pelannut.

Little kahvaaminen never hurt nobody

Seuraavana vuonna ostin sitten pelin, jota olen luultavasti pelannut enemmän kuin mitään muuta koskaan ikinä: NHL 2K5 orkkis-Xboxille. Ja kyseessä ei edes ollut EA Sportsin peli, kuten kaikki aiemmat, vaan silloin vielä olemassa ollut kilpaileva 2K Sportsin peli (tekevät muuten vielä ilmeisesti NBA pelisarjaa). Tämän parissa upposikin sitten 11 vuotta. Näin jälkikäteen mietittynä aivan turhaa ajanhaaskausta, mutta minkäs teet. Varsin hauskaa ja kevyttä arcadekiekkoa. Ei valittamista, voisi joku päivä pelailla uudestaan.

Mitä grafiikoille tapahtui?

Seuraava päivitys tulikin sitten nyt vuonna 2015, kun kesätöistä jäi sen verran hynkkyä käteen että päätin ostaa PlayStation 4:n. Ajattelin että ostan NHL16:n sitten kun se tulee, mutta kuukautta ennen julkaisua NHL15 oli alennuksessa. Koska olen heikko luonteeltani niin ostin pois. Ja olihan se erilainen. Kun on tottunut pelaamaan yhdentyyppistä peliä 11 vuotta samalla tavalla niin "pientä" urautumista oli päässyt tapahtumaan. Siinä missä 2K5 oli vauhdikasta arcade-pelailua niin ajan kuluessa uudet pelit olivat siirtyneet ehkä vähän hitaampaan ja realistisempaan suuntaan. Toisaalta pelistä oli sitten mukavan pehmeä lasku NHL16, jonka ostin kuukauden päästä.

Bileet

NHL16 on sitten nykyään tulilla lähes päivittäin. Jos ei muuta niin ainakin Hockey Ultimate Teamin päivittäinen bonari pitää käydä keräämässä talteen. HUT on ehkä paras/hirvein pelimuoto, sillä se yhdistää kaksi lempiasiaa: keräilyn ja pelaamisen. Sama toki pätee muihinkin keräilykorttipeleihin. Mutta pelaamista piisaa niin kauan kuin jaksaa pelata. Mukava peli kohtuullisilla grafiikoilla ja epämiellyttävän koukuttavalla pelimuodolla. Loppua ei näy. Ehkä ensi vuonna sitten NHL 17 taas.

No, mikä siinä pelissä niin viehättää? Samaa olen miettinyt itsekin. Ehkä siinä kiehtoo se, että jokainen yksittäinen ottelu on kuitenkin erilainen. Vaikka periaatteessa peli pysyy samana koko ajan, draaman kaari vaihtelee otteluittain (Draaman kaari jääkiekossa, ok). On eri asia pelata nolla-nollaa jatkoajalle asati kuin ottaa kaksi erää pataan ja viimeisessä erässä nousta 6-2 tappiosta 6-9 voittoon. Tietynlainen yllätyksellisyys, ennen peliä on hankala on tietää miten peli menee. Erilaisten maalien tekeminen on mukavaa, ja vastustajan tööttäminen kunnon taklauksella selkään tuntuu jostain syystä hauskalta (ei oikeassa elämässä tietty).

Siinäpä se. Saattoi olla että joku unohtui, mutta aika kattava historiikki omasta henkilökohtaisesta "jääkiekkourasta". Viimeksi oikeasti luistelin lukiossa seitsemän vuotta sitten. Olin niin läski että luistimesta katkesi terä. Toki kirpparilta ostetuilla luistimilla saattoi olla osuutta asiaan.

Joulukorttien askartelua

Läjä settiä

Jouluaskartelu-sarja jatkuu joulukynttilän askartelun jälkeen. Tein sillein fiksusti, että lähetin tänä vuonna joulukortteja. Askartelin jopa itse näppärät pikkuiset kortit Sinooperin paketista, jossa oli kaikkea mitä kortin väkertämiseen tarvitsee: paperia, tarroja ja liimaa.

Ainoa paikka mihin tämä sopii on aloittelevan narkin nenä. Tai muu ronkalo.

Pääasiassa askartelu on ihan mukavaa ja hauskaa. Mutta jeesus saatana, miten tuskallista voi olla liimata heppoisella paperiliimalla paperia toiseen paperiin. Varmaan paremmin pysyisi lappuset kiinni jos sylkäisisi väliin. Epoksiliimaa tulee ikävä.

Lapsuudesta lämpimimmät muistoni liimasta ovat muuten ala-asteen puukäsityön tunnilta. Tuolloin sai vielä käyttää vanhan koulukunnan kallista Erikeepperiä palikoiden liimaamiseen. Käsiin pieni truuttaisu, vähän levittää pitkin kämmentä, odottaa että liimaa kuivaa ja sitten nyppiä kuivunutta liimaa kämmenistä. Se on vähän kuin toinen iho. Yhtä kujalla olen ilmeisesti ollut pienestä asti. Enkä saanut hääppöistä numeroa käsityöstä ikinä, seiskaan taisi jäädä.

Läjä jalostettua settiä

Mutta ihan näppäriä näistä vissiin tuli. Ei ehkä ihan hienoimpia ja klassisimpia joulupläjäyksiä, mutta on niissä ainakin lumihiutaleet. Olen siinä onnellisessa asemassa, että kukaan ei minulle lähetä kortteja joten pääsen vähällä kun tarvitsee vain perheelle lähettää. Eikä heillekään edes olisi pakko. Mutta hyvää joulumieltä ja silleen.

Maailman paras kinkku(paketti)

Tässä eilen launtaiaamuna brunssia nauttiessani pisti silmään eräs  seikka. Croisantin väliin tunkemani Atrian ohuen ohut kalkkunaleike ei ollut mitä tahansa kinkkua, vaan "Worldstar Winner 2015" kinkkua.

Blogger ei anna mahdollisuutta kuvan pyörittämiseen, mutta tuo sininen teksti tuossa.

Eli maailman parasta kinkkua? No, tarkemmalla tutkailulla käy ilmi että voitto on tullut WPO:n (World Packaging Organization) kilpailusta. Eli sinänsä laatikon sisältö voi olla täyttä huttua, ja sitä se paljon mahdollisesti onkin (lihapitoisuus 65%), mutta laatikko itsessään on maailman paras (leikkele)laatikko. Ja pakko myöntää, onhan tuo kyllä erittäin näppärä leikkelerasia, kinkku pysyy tiiviisti paketissa, passelin kokoinen ja nautinnollinen käyttää ja syödä.

Ja niinhän rasia itsekkin vielä mainostaa: "maailman paras leikkelerasia". Voi periaatteessa olla markkinoijallekin helpotus, kun kerrankin voi väittää jotain jolle on tosipohjaa. "Maailman paras leikkele" voisi olla väite, joka saattaisi olla hieman hankalampaa uskotella kuluttajalle. Kuitenkin tuntuu vähän hassulta että koetaan tärkeämmäksi mainostaa pakettia kuin sen sisältöä. Kyllä minä tiedän, sain sentään markkinoinnin perusteista vitosen. Tokihan tähänkin on älytty laittaa "natriumglutamaatiton", vaikka en kyllä vieläkään tiedä mitä natriumglutamaatti on. Mutta jotain pahaa se on. Niinkuin asbesti.

Sauce: https://xkcd.com/641/

Ensi kerralla jotain oikeaa asiaa.

Isona minusta tulee...

...rikas (paskat).

Jokainen on kai joskus haaveillut joskus jostain työstä. Kai? Tai vaihtoehtoisesti haaveillut löhöilemisestä tekemättä mitään, mikä ei sinänsä ole ollenkaan väärin. Itsekin haluaisin. Joka tapauksessa, mietin jostain syystä tänään mistä kaikista töistä sitä on elämänsä aikana haaveillut, ja tässä blogitekstissä olisi suurinpiirtein kronologisessa järjestyksessä hyviä ajatuksia mitä vuosien varrella on ollut. Voi arvata kummassa päässä juttua on ne nuoremman tyypin haaveammatit.

Astronautti
Kaikkihan ovat pienenä halunneet olla astronautteja ja käydä avaruudessa. Ehdottomasti astronautteja, ei kukaan ikinä halunnut olla kosmonautti. Onneksi (?) nykyään on jo niin aikuistunut että ei enää halua, ja vaikka haluaisikin niin ei uskaltaisi. Tyhjyydessä kelluva peltipurkki ei varsinaisesti sovi hermoheikolle ihmiselle.

Ritari
Myönnettäköön, minulla saattoi olla pienenä hieman romantisoitu kuva keskiajasta. Jostain syystä tuntui hienolta ajatukselta olla ritari ja ratsastaa hevosella ympäriinsä peltikiuas päällä. Jos kuitenkin nykyään tarjottaisiin työpaikkaa miekanheiluttelijana Lähi-Idässä niin todennäköisesti olisin yhteydessä poliisiin työnantajasta.

Poliisi
Kun olin pienempi, yksi kaverini ilmoitti haaveammatikseen rosvon (täysin vakavissaan tottakai, nykyään opiskelee media-alaa, joten ei se kauheasti metsään mennyt). Siihen piti tietysti vastata että itse haluan olla poliisi, koska olin jo silloin tosi-hauska viisastelija. Muita erityisiä intressejä alalle ei ikinä ole ollut.

Stunt-näyttelijä
Hengenvaarallista kikkailua pienellä palkalla? Mikäpä jottei. Paitsi että tämänkin suhteen olen tullut vanhaksi vellihousuksi. En uskalla edes autolla ajaessa vetää käkkäriä tyhjällä parkkipaikalla "koska se voi käydä kipeää" kun joku kännissä usuttaa, niin en tiedä miten uskaltaisin ajaa moottoripyörän liekehtivän kerrostalon ikkunasta läpi samalla kun ammutaan kovilla päin.

Kokki
Tämä ajatus tuli yläasteella, koska ajattelin että ruoan kanssa olisi kiva työskennellä. Ja varmasti olisikin, voisi pyöräyttää välillä jotain muutakin kuin makaronimössöä ja jauheliharisottoa. Onneksi opinto-ohjaaja puhui minut tästä pois: "Sulla on ollu tuo astma nii voi mennä jauhoja henkeen, ei kannata". Jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä, en varmaankaan olisi kestänyt kokkikoulua pitkään.

Antti Niemi (se jalkapalloilija)
Vaikka onkin tietokoneen ääressä viihtyvä patalaiska läskipaska, ei se silti estä haaveilemasta Suomen jalkapallomaajoukkueen ykkösmaalivahdin paikasta. Sitä paitsi jalkapalloa pelatessa olen murtanut itseäni sen yhden ainoan kerran. Rankkaria torjuessa pallo suoraan peukaloon, seuraavana päivänä mukavasti turvonneena päivystykseen. Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun on pantu lasta. (HEHE HAUSKAA kasva aikuiseksi senkin mulq)

DJ
DJ tarkoittaa tässä yhteydessä sitä tyyppiä, joka soittaa isoilla festareilla teknojytkettä kun ihmiset krebaa innostuneena, ei sitä tyyppiä joka palkataan kerran kuussa lähipubiin soittamaan suomirockia ja kasaria ettei baarilta lähde jatkoaikaluvat "ohjelman puutteen" vuoksi. Toisesta on kokemusta n. kolmen vuoden ajalta, toisesta n. puolen tunnin ajalta. Saa itse arvuutella kummasta on enemmän.

Koodari
Jos sanoo, että "haluaa koodariksi", se on suunnilleen yhtä informatiivistä kuin "haluta tehdä jotain puulla". Haluaako istuttaa puita, kaataa puita, rakentaa jotain puusta yms. Joskus kuitenkin päätin että haluan koodata, ja sillä tiellä yhä (toistaiseksi) ollaan. Käytännössä työ koostuu kahvista, kissakuvien katselusta, uskomattomasta vitutuksesta, kyvyttömyyden aiheuttamasta kriisista ja pienestä määrästä C:tä.

Kemisti
Lukiosta lähtiessä sain jonkin päähänpiston haluta kemistiksi, joskaan tähänkään päivään mennessä en oikein tiedä mitä, miksi tai missä kemistinä pitäisi tehdä. Pyhästä kemia-fysiikka-pitkä matematiikka kolminaisuudesta kemia oli kuitenkin ainoa missä en ollut huono, joten hain opiskelemaan kemiaa (ja pääsinkin sisään), mutta päädyin kuitenkin tietotekniikalle. Aina voi alkaa puistokemistiksi.

3D-mallintaja/animaattori/konseptitaiteilija
Tämä on itse asiassa aika uusi ajatus. Harmi vain että puuttuu lähestulkoon kaikki visuaalinen taito mitä vaaditaan, ja harmikseni en ole varsinaisesti vielä päässyt tästä haaveesta yli. Pitänee opetella piirtämään muutakin kuin kreikkalaisia aakkosia ja harkita alanvaihdosta jos joskus näyttää siltä että osaa jotain.

Julkkisbloggaaja
Koska tottakai. Pari kertaa viikossa lätisee nettiin jotain hauskaa, ja sillä elättää itsensä. Miksipäs ei? Tosin on kai helpompaa olla bloggaava julkkis kuin julkkisbloggaaja. Pitäisi kai tehdä jotain skandaalinomaista ja saada miljoonia lukijoita.

Kuten listaa lukiessa käy ilmi, on unelma-ammatit ajan mittaan muuttuneet yhä tylsemmäksi ja tylsemmäksi, jos sitä nyt ei joku osannut päätellä. Sitä se ikä ja iän tuoma realismi ja iän tuoman realismin tuoma elämän vaikeus kai teettää.

Tänään vitutti vain vähän

Toisinaan on hyvä miettiä asioita, jotka elämässä harmittavat, ja pohtia olisiko niille ratkaisua. Minulla on ollut ilmeisen hyvä päivä, sillä en keksi kuin kolme asiaa jotka oikeasti ovat tänä päivänä harmittaneet.

SPSS ei anna vaihtaa solun väriä
Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, SPSS (lyhenne sanoista Saatanan Perkeleen Saatanan Saatana) on Excelin kaltainen taulukoiden käpistely-ohjelma, mutta sen sijaan että siinä pyöritettäisiin start-upin kirjanpitoa sitä käytetään tieteelliseen tilastoanalyysiin. Muuten kepittää Excelin sata-nolla, mutta tänään olisin halunnut laittaa joka toisen rivin eri värisellä taustalla vaan eihän se onnistunut. Ärsyttävä pikkujuttu, mutta ei sille mitään voi.

Krista Sigfriedsin ja Paula Vesalan musiikillinen tuotanto
Meinasin laittaa tähän kohtaan Radio Novan olemassaolon, mutta radiokanava joka soittaa E-Typen Angels Crying ei voi olla täysin paska. Angels Crying ei kuulu Siegfridsin tai Vesalan tuotantoon, joten näistä ei valitettavasti voi sanoa samaa. Tällekkään ei voi mitään kun on julkisella paikalla. Tietty yksi vaihtoehto olisi kivittää kaikki kaiuttimet, ja toisinaan tuntuu että olisin valmis ottamaan vastuun hetken hiljaisuutta vastaan.

Pikkujoulujen Secret Santa -lahjat
Lahjan ostaminen tuntemattomalle/satunnaiselle ihmiselle on kohtuullisen haastavaa, ja tarpeeksi kauan kun koittaa keksiä jotain fiksua päätyy johonkin typerään. Jos näet jossain huomenna itkevän humanistin, minulla saattaa olla osuutta asiaan. Tästä pälkähästä olisi päässyt jos olisi vain jättänyt lahjan ostamatta, mutta mitä hauskaa siinä olisi?

Blogilla on muuten nyt 200 katselukertaa, sen kunniaksi semisti pelottavan E-Typen Angels Crying.

Cillit Bang

Cillit Bangin Facebook-sivu on ollut auki alle vuoden, mutta silti se aiheuttaa enemmän hymähdyksiä kuin osa siihen pääasiallisesti tarkoitetuista sivuista. On mukava nähdä, että monikansallisen tuotemerkin Facebook-sivulla osataan jopa käyttää hieman huumoria.

Pakko tosin myöntää, että itse en ole käyttänyt Cillit Bangia kuin kerran koiran häkin lattian jynssäämiseen. Tulihan siitä kohtuullisen puhdas, joskin pohjaan jämähtänyt liima ei meinannut millään irrota. En tosin tiedä olisiko sitä saanut millään muulla irti kuin polttamalla.

Parasta antia Facebook-sivulla ovat lapsellisen kaksimieliseen huumorintajuun vetoavat Bang-kuvat, joissa ihmiset kertovat missä tilanteissa käyttävät Bangia (ei käänny suomeksi mitenkään). Tokihan näissäkin on varmasti taustalla suuren korporaation paineet, joten esimerkit "Me and my friends usually meet up and Bang in a group", "I like to Bang secretly when my wife is not home" ja "I force my children to Bang while I drink wine and watch Desperate Housewives" eivät välttämättä koskaan näe päivänvaloa.

Sattumalta myös yksi ensimmäisistä videoista jonka näin Inter_netissä liittyi Cillit Bangiin. Muistaakseni sivu oli jokin yksinkertainen tyyliin funnyvideos.com, ja videoiden katseluun tarvitsi silloin vielä Windows Media Playerin plug-inin. Kultaisia nuoruusaikoja.

Linkki vielä Facebook-sivulle jos kaipaa lisää Bangia elämään: https://www.facebook.com/CillitBangSuomi

Kirjoittaja ei saanut mitään tästä mainoksesta palkkioksi, mutta harkitsee hammastahnan korvaamista Cillit Bang: Kalkki & Lika -tuotteella.

Kynttilänvalmistus/-valaminen

Disclaimer: en ota mitään vastuuta mahdollisesta mielipahasta, palaneesta irtaimistosta tai kuolemasta joka näiden ohjeiden seuraamisesta (todennäköisesti) aiheutuu.

Joulun alla on mukava askarrella kaikkea pientä sälää. Esimerkiksi kynttilöiden tekeminen on mukavan arjesta vapauttavaa touhua, verrattuna esimerkiksi Advanced Linux Programming -kirjan lukemiseen. Kynttilöiden valaminen on muuten helppoa, mutta puuhaillessa on periaatteessa mahdollisuus tökätä itsensä kuumiin "juttuihin", mutta jos tarkkana pysyy niin ei mitään vakavaa pitäisi sattua. Sitä paitsi jotkut tykkäävät sulasta steariinista iholla, joten pahin mitä voi tapahtua on se että löytää uusia puolia (ja palovammoja) itsestään.

Joku jossain varmaan näpyttelee tällekkin kuvalle.

Tarvikkeet:
- 1 Pepsi-tölkki, myös muut tölkit käyvät
- 1 Leatherman tai sakset tai veitsi
- 1 palamaton alusta
- Läjä ylimääräistä steariinia vanhoista kynttilöistä.
- Sydänlankaa.
- Vessapaperirullan hylsy.
- Antti Tuiskun "Minun Jouluni 2" -albumi (löytyy Spotifystä).
- Kallis Hackmanin kattila.
- Jostain syystä epäilyttävän kallis Hackmanin haarukka.
- Olutta oman maun mukaan.

1. Laita Antti Tuiskun levy soimaan.

2. Aseta vessapaperin hylsy pystyyn palamattomalle alustalle, ja laita sydänlanka hylsyn sisään, mieluiten keskelle. Sydänlangan alapäässä pitäisi olla sellainen metallinen härveli, joka estää liekehtivän kuoleman syntymistä kotioloissa. Itse olin laiska ja ostin sydänlankoja, joissa kyseinen nappula oli valmiina. Jotenkin sellaisen saa askarreltua lankaan tuikun jämistä jos omistaa pelkkää lankaa.

Kaiken saa nykyään valmiina, mitään ei tarvitse itse tehdä.

3. Sulata kynttilämassaa vesihauteessa. Tässä vaiheessa minulla oli kallis kattila käytettävissä, mutta kun en raaskinut elintarvikekäyttöön tarkoitetussa vesihaudekipossa sulattaa kynttilää päädyin improvisoimaan. Tyhjästä tölkistä yläosa irti, ja näppärästi saksilla tjsp. leikkaamalla kaatoura tölkin kylkeen. Tökkää haarukka tölkin kylkeen ja kohtuullisen toimiva sulatuskippo on valmis. Vaatii hieman nokkeluutta, mutta enhän minä suotta ole ollut teknillisessä korkeakoulussa neljää vuotta.

Ammattimaisen näköistä toimintaa. Vettä ei kannata kiehuttaa, itse en kokeillut mutta en usko että se päätyisi hyvin.

4. Kaada sula kynttilämassa hylsyyn ja varmista että sydänlanka on suurin piirtein keskellä. Ei kannata kaataa liikaa, sillä silloin on hankala varmistaa miten päin lanka menee. Myöskin saattaa aiheuttaa kuplia kynttilään. Netissä neuvottiin tökkimään sukkapuikolla massaa, minkä pitäisi ehkäistä kuplia. En omista moista, joten yritin tökkiä cocktail-tikulla joka oli aivan liian lyhyt ja päätin unohtaa koko jutun. Kuplat ovat kuitenkin ihan hyviä esim. limpparissa, joten miksi ei myös kynttilässä.

Kuin tuijottaisi mustaan aukkoon.

5. Toista kohtia 3 ja 4 kunnes kynttilä on halutun kokoinen. Protip: isompi kynttilä palaa pitempään, mutta vaatii enemmän massaa.

6. Mieti missä vaiheessa "Minun Jouluni 2" loppui, ja laita "Minun Jouluni 1" soimaan. Odota kärsivällisesti, että kynttilä on jäähtynyt. Nauti Antti Tuiskun heleästä äänestä sekä haluamastasi määrästä olutta.

7. Kun kynttilä on vihdoin viilennyt suunnilleen taskulämpimän oluen lämpöiseksi, kuori kynttilä esiin hylsystä. Tuskastu, kun kynttilä on imenyt hylsyn itseensä eikä tahdo irrota ilman kirosanoja. Kannattaa myös trimmata sydänlankaa lyhyemmäksi, ellei halua kokeilla arpaonneaan palovaroittimen kanssa.

Vaatteet pois.

8. Sytytä kynttilä ja nauti jouluisesta tunnelmasta. Sopii myös joululahjaksi jollekulle, joka tyytyy vähään.

En tiedä voiko itsetehdyn kynttilän jämistä tehdä uuden itsetehdyn kynttilän, mutta voisi kokeilla. Kynttiläception